Vanha työkalu

Minulla on kuusi perunakuokkaa. Kolme niistä oli talomme varastossa, kun muutimme. Kolme on peräisin mummolastani. Mummolan kuokat ja muut työkalut olivat vuosia mökillä toimettomina. Tänä kesänä toin ne kotiin.

kuok1

Merkitsin mummolan kuokat pienellä merkillä, jotta tunnistan ne.

Kuinka kätevä työväline kuokka onkaan. Kuinka hyvältä sen puinen kahva tuntuukaan kädessä.

kuo2

Mikä työväline olisikaan parempi perunoiden nostoon? Ja kauniimpi.

Kasviostoksilla

Halusin tyhjentyneeseen ruukkuun syyskasvin, sillä meille on tulossa perhejuhlat.

Päädyin pensastädykkeeseen. Valinta oli helppo, sillä  kukintoon laskeutui amiraaliperhonen.

Olen mieltänyt tädykkeen eniten lehtikasviksi, mutta kukathan ovat viehkeitä. En ollut myöskään pistänyt aiemmin merkille, miten monia värejä oli tarjolla siniliilasta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kasvi on suosittu Keski-Euroopassa, mikä näkyy runsaana lajikkeistona.

hebe+amir

Amiraali pensastädykkeessä.

Yksi lehtevä kasvi riittää noin 40 sentin ruukkuun. Nostin tädykkeen (Hebe) puolivarjoisaan paikkaan, jotta aurinko ei käristä lehtiä. Lehdet ovat todella kovat ja ne kestävät hyvin alhaisia lämpötiloja. Oivallinen syyskasvi siis!

Lopuksi vielä tiedotus kimalaisille ja perhosille:

Kukintoja ja nuppuja on paljon! Tervetuloa!

Tuoksumiekka – sulokkuus ja tyylikkyys samassa paketissa

Joidenkin kasvien kanssa vain tulee hyvin juttuun. Olen iloinen, että hurmaavasti tuoksuva tuoksumiekkalilja viihtyy huolettomassa hoidossani.

tm6

Luin jostakin, että tuoksumiekkaa on kasvatettu aiemmin nykyistä enemmän. Värikkäät, isokukkaiset gladiolukset eli tarhamiekkaliljat ovat vähentäneet sen suosiota. Samaan sukuun kuuluva laji onkin ihana, mutta tuoksumiekan sulotuoksua ja pitkää kukinta-aikaa ei sovi väheksyä. Miksi edes verrata kahta ihanaa kasvia – molempi parempi.

Ei haittaa, vaikka tuoksumiekkaliljan (Gladiolus callianthus) kukinta alkaa vasta elokuun puolella. Linjakas lehdistö on tuuhea ja kaunis.

tm3

Kukinta alkoi elokuun alussa.

Istutin toiseen ruukkuun aluskasviksi lankaköynnöstä. Pidän kuitenkin enemmän ruukusta, josta aluskasvi puuttuu. Se sopii kasvin ryhdikkääseen ilmeeseen.

tm4

Nämä tuoksumiekan mukulat ostin viime vuoden keväällä.  Säilytin ne viileässä autotallissa avonaisessa paperipussissa. Sipuleita oli alunperin 10. Tänä vuonna jaoin annoin osan esikasvatetuista taimista ystävälleni. Tuoksumiekoista riitti siis kolmeen tilavaan ruukkuun. Poikasia näyttää  kasvavan mukavaa tahtia.

Tuoksumiekat eivät vain säilyneet talven yli – ne komistuivat. Kukinnot ja koko kasvit ovat muhkeampia kuin viime vuonna.

tm8

Tuoksumiekan kukintaa on ihanaa odottaa. Nuput ilmaantuvat kuin huomaamatta. Ne ovat raidalliset, ja nuppua suojaavien lehtien sisälle kertyy vesipisaroita.

tm2

Kukka on lyhytikäinen. Mutta kun kukinta kerran alkaa, uusia nuppuja avautuu jatkuvasti.

Eikö vain nupussa olekin joutsenelle ominaista sulokkuutta?

tm5

Kukka nuokkuu suloisesti. Päältä päin ei osaa aavistaa sen väritystä. Eikä kuvasta tuoksua.

tm1

Kuihtuneet kukat eivät haittaa minua lainkaan. Ne ovat kuin hauraita liinoja. Poistan kuitenkin kukkia jossakin vaiheessa, jotta uusia nuppuja kehittyy lisää. En ole tosin varma, että onko sillä suurtakaan merkitystä.

Kuihtuneita kukkia en heitä kompostiin nauttimatta niiden kauneudesta.

Johtuukohan iästä vai mistä, että pidän nykyisin myös parhaat päivänsä nähneistä kukista? Nuorempana taisin kiinnittää huomion vain nuppuihin ja avoimiin, hehkeisiin kukkiin.

tm7

Entäs sitten tuoksumiekan varsi? Se tuo mieleen siron punoksen. Talon seinä luo rauhallisen taustan ja korostaa tuoksumiekan kasvutapaa.

tm9

Tuoksumiekasta kerron lisää syksyllä, kun nostan mukulat maasta. Onneksi siihen on vielä aikaa viikkoja – viikkoja, jolloin kasvi ilahduttaa minua suloisella tuoksullaan.