Vihreän pauloissa

Kun lukee  muiden lomapostauksia, levoton olo iskee helposti. Silloin on ihanaa astella valtavan korkkipuun (Phellodendron amurensis) varjoon.

pa3

Upeat puut kasvavat Meilahden arboretumissa Helsingissä.

On ihanaa tutkia korkkipuuta myös lähemmin: tuoksuvia lehtiä, marjoja, jotka mustuvat kypsyessään. Puu kasvaa luontaisena Kaukoidässä. pa2

Entäs sitten puun kasvutapa? Voiko olla maalauksellisempaa puuta?

pa1

Korkkipuiden vieressä kasvaa isoja japaninsiipipähkinöitä (kuva alhaalla). Vasemmalta katsoen: siipipähkinä ja kaksi korkkipuuta.

pp1

Japaninsiipipähkinän (Ptercarya rhoifolia)  lehdistö tuo mieleen saarnen.

pr1

Kun seison puun latvuksen alla, voin kuvitella olevani Kiinassa, jossa puu kasvaa luontaisena.

Mustilan arboretumin sivuilla puita kuvaillaan näin: 

’’Korkkipuu on suotta talvenaran puun maineessa. Mustilassa vanhat puut ovat selvinneet ongelmitta sekä sotatalvien että 1980-luvun puolivälin kovista pakkasista. Syytä on kuitenkin käyttää riittävän talvenkestäviä alkuperiä ja kasvattaa taimet suojatuissa oloissa. Vakaaseen ilmastoon ja lämpimään kesään tottuneet korkkipuut ovat näet nuorena herkkiä sekä keväthalloille että syyspakkasille.’’

’’Aasialaisen sukunsa kahdeksasta lajista japaninsiipipähkinä on yksi kestävimmistä. Se on kuitenkin arka keväthalloille. Hallaöinä lehdet hyvin helposti paleltuvat ja mustuvat. Japaninsiipipähkinä viihtyy ravinteikkaalla, kostealla ja syvämultaisella kasvupaikalla. Eteläisimmässä Suomessa se menestyy ilmeisesti melko hyvin myös kosteassa, savipitoisessa maassa. Puut ovat komeimmillaan pihojen ja puistojen suojaisilla paikoilla, kuten rakennusten seinustoilla, metsän reunassa tai erityisesti veden äärellä kasvaessaan.’’

pr3

Ja mikä parasta: puissa riittää seurattavaa  ympäri vuoden. Japaninsiipipähkinän norkot roikkuvat puussa vielä, kun lehdet ovat tippuneet. Korkkipuu saa puolestaan hehkuvan keltaisen syysvärin.

Sitruunaverbena – ihana teeyrtti

Kasvatan sitruunaverbenaa joka kesä, sillä se on yhden perheenjäsenen suosikkiyrtti teehen. Välillä yrtti kasvaa kasvimaalla, välillä taas tuoksukasvina portailla.

Tänä vuonna istutin kaksi tainta kohopenkkiin. Yllättäen sitruunaverbena (Aloysia triphylla) kuuluu sateisen ja viileän kesän menestyjiin!Kasvusto on tuuhea ja yli polvenkorkuinen. Toki kasvu olisi nopeampaa, jos säät olisivat lämpimämmät.

sv1

Kaksi tainta on  tuottanut satoa mukavasti. Sitä paitsi sitruunaverbena on riittoisa yrtti. Pari–kolme voimakkaan makuista versoa riittää antamaan sitruunaista makua jopa kannulliseen teetä. Usein lisään teepannuun kaveriksi  muitakin yrttejä, kuten esimerkiksi timjamia.

Raikas, sitruunainen maku sopii ihanasti myös jääteehen!

sv5

Viime vuonna kuivatin versoja, mutta niiden käyttö jäi muutamaan kertaan. Olimme tottuneet tuoreen sitruunaverbenan makuun, joka antaa juomaan ja ruokaan sitruunaisen maun ilman kitkeryyttä. Kuivattu sato maistuu vähän kuin kuivalta heinältä!

Ostan suosiolla keväisin uudet taimet. Talvetuskokeiluni ovat epäonnistuneet, sillä sitruunverbena kuivettuu herkästi. Leikkaaminenkaan ei ole saanut kevällä kasvia virkoamaan! Aion kuitenkin kokeilla talvetusta taas kerran ja kastella taimia säntillisemmin kuin aiempina vuosina.

sv2

Sitruunaverbenaa myydään vain satunnaisesti ruukkuyrttinä, sillä sen lehdet tummuvat ja karisevat herkästi! Toivon, että ongelma saataisiin ratkaistua, jotta tuoretta sitruunaverbenaa olisi saatavilla talvellakin.

Toisaalta muutaman kuukauden tauko yrtin käytössä tekee hyvää! Se saa oman yrttisadon maistumaan entistäkin ihanammalta!

Kun ’’syötävä’’ ei riitä!

Syötävä kukka -sanapari kuvaa mainiosti kukkia, joita voi käyttää ruokien ja juomien koristeluun. Sen sijaan hedelmiä kuvataan mehukkaiksi, marjoja makeiksi, vihanneksia raikkaiksi jne. Kukat ovatkin useimmiten joko kitkeriä tai mauttomia. Moni työntääkin ne lautasen reunalle.

Kukkien joukossa on kuitenkin myös lajeja, jotka maistuvat herkulliselta! Oma suosikkini on punaväriminttu. Sen kapeatorviset huulikukat ovat herkullisen punaiset. Ja herkullinen on makukin. Mielestäni kukkia kuvaavat parhaiten sanat makea, karkkimainen ja hedelmäinen. Luonnehdinta sopii kuitenkin vain avonaisiin kukkiin, jotka ovat täyttyneet medellä! Nuput ovat mitättömän makuisia.

Punavärimintun (Monarda didyma) kukat ovat hauskoissa kiehkuroissa ja kahdessa kerroksessa.vm2Väriminttu kukkii pitkään heinä–elokuussa. Se on kestävä perenna ja leikkokukka. Ylälehdet ovat värittyneet punaisiksi. Laji tunnetaan myös nimellä teeminttu.vm3Nypin avautuneita kukkia yksitellen sitä mukaa, kun ne avautuvat. Sirottelen niitä salaattien ja leivonnaisten päälle. Lehdet maistuvat pippurisilta, mutta niistä voi hauduttaa teetä, joka maistuu bergamotilta.vm5

Jos rapujuhlat kuuluisivat perinteisiimme, tiedän mitä käyttäisin koristeluun tillin kukintojen lisäksi!

vm1Mutta rapujuhlia ei ole tiedossa! Sen sijaan luvassa on herkkuhetki, johon kuuluu marenkia, mansikoita ja makoisia ja heleänpunaisia värimintun kukkia!