Valkoinen rintama

Sain ystävältäni kolme vuotta sitten pienen tuppaan kaukasianpitkäpalon (Arabis caucasica) rönsyjä. Alut näyttivät onnettomilta, ja olin epävarma niiden kasvuunlähdöstä. Tunnustan: hetken aikaa mielessäni käväisi heittää mokomat kuivat käkkärät kompostiin. En tehnyt sitä, sillä ystäväni valoi uskoa, että taimien tilanne tulisi kohenemaan. Yllättyisin vielä iloisesti. Syyskaudesta tapahtuikin käänne: pitkäpalot aloittivat terhakkaan versonnan. Ne kasvoivat niin vauhdilla, että jaoin uusia alkuja noin kolmen metrin matkalle.

Seuraavana keväänä pitkäpalot kukkivat uskomattoman ihanasti.  Syksyllä jaoin taas kasvustoa, ja istutin taimia toiseenkin penkkiin.

ppal3

Kukinta jatkuu ainakin pari viikkoa.

Taas on pitkäpalkojen aika. Rivistöt loistavat nyt häikäisevän valkoisena. Parasta kukissa on ihana tuoksu, joka leijuu kasvin ympärillä etenkin iltaisin.  On ihana astua ulos pihaovesta, kun tuoksu pölähtää nenään. Kukat tuoksuvat makealta, raikkaalta… ja ne tuovat mieleen puutarhaystävän!

Pitkäpalko leviää nopeasti. Poistan rönsyjä, jotta pionit ja laventeli eivät jää pehkon sisään.

ppal2 ppal

Syksyllä aion taas levittää perennaa uusiin paikkoihin, kuten perennapenkin aukkoihin. Valkoisen voittokulku saa jatkua!

 

 

Muhkeat hyasintit

Valkoiset, viime syksynä istutetut hyasintit (Hyacinthus orientalis) ovat nyt kauneimmillaan. Kukka on  upea –  jopa hämmentävän muhkea ja näyttävä. Kolmen sipulin ryhmä loistaa kuin huutomerkki kuivien lehtien ja versojen keskeltä.

hyas2

Vaaleanpunaisetkin avautuvat pian.

hyas3

Siniset hyasintit odottavat vielä nuppuna lehtien lomassa. On hauskaa, miten kukan värin voi päätellä nuppuvaiheesta saakka.

hyas5

Kasvupaikan pitäisi olla loistava: perennapenkki pienessä rinteessä, jossa maa on multavaa ja läpäisevää. En kastele penkkiä kesän aikana ellei kesä ole poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Kuivuus on tärkeää, jotta hyasintti muodostaa kukka-aiheita ensi kevättä varten. Maan pitäisi olla myös lämmintä lepokauden aikana. Sipulit ovat myös talvenarkoja.

Jättikokoinen kukinta kuluttaa valtavasti hyasintin voimavaroja, joten kukinta heikkenee väistämättä ensimmäisen vuoden jälkeen, En harmittele sitä, mutta toivon hyasinttien leviävän laajaksi kasvustoksi ja tekevän paljon siroja kukintoja.

Kuvasin viime keväänä ystäväni hyasintteja (kuva alla).  Jos omat hyasintit näyttävät tältä ensi keväänä, olen enemmän kuin tyytyväinen. Kenties raatsin napata muutaman kukan maljakkoon jo muutaman vuoden kuluttua! Siihen saakka tyydyn nuuhkimaan suloiselta tuoksuvia kukintoja.

hyas

 

 

 

 

 

Kukkamatto omenapuiden alla

Pystykiurunkannus leviää puutarhassani kaikkialle. Tihein kasvusto peittää  ’Valkea Kuulas’ -omenapuun alustaa.  Keväinen kukkija on minulle rakas kevätkasvi, jonka annan kylväytyä vapaasti.

kiur5

Pystykiurunkannus 27.4.

Pystykiurunkannus (Corydalis solida) on mukulakasvi, jonka lehdistö kuihtuu kukinnan jälkeen. Kasvi hyödyntää kevään valoisan jakson omenapuiden alustalla. Se kukkii ja kerää vararavintoa mukulaan ja kuihtuu. Aikaisen kukinnan takia se hyödyttää myös hyönteisiä.

Luontoportti-sivustolta  löysin  tarinan kasvin nimestä:

’’Hyasintin näköisinä kukkivat kiurunkannukset työntyvät esiin talven jäljiltä paljaasta maasta varhain keväällä – samoihin aikoihin kun kiurut ilmestyvät maisemiin. Kansa on selvästi noteerannut tämän yhteyden jo antiikin aikaan antamalla kasville kiuruun viittaavia nimiä. Pystykiurunkannus kukkii, kun kiurut munivat, mutta ehtii kypsyttää siemenensä, ennen kuin kiurun jälkikasvu jättää pesänsä. ’’

kiur3

Pystykiurunkannus ja keltavuokko 28.4.

Omenapuiden alusta on myös vuohenputkelle mieluisa kasvupaikka. Piiskaan siimaleikkurilla vuohenputken kasvustoa, jotta keltavuokot, kiurunkannukset ja kielot eivät jää jalkoihin. Myös ahomansikat ja kevätesikot tukahtuisivat ilman apua. Siimaaminen heikentää tehokkaasti vuohenputkea. Annan kuitenkin osan takapihan vuohenputkista rehottaa rauhassa, sillä putkikasvi on hyödyllinen hyönteisille.

Pystykiurunkannus ehtii lakastua, kun keltavuokko avautuu täyteen kukkaansa.

kiur6

Keltavuokko kukassa toukokuussa 2014.

Pystykiurunkannus kylväytyy uutterasti. En kitke siementaimia, mutta en varokaan niitä! Sama pätee kiurunkannuksen kukkiviin kasvustoihin. Kävelen päältä, mutta vain tarpeen mukaan.

kiur4 kiu3

Näin hoidan luonnonmukaista kukkanurmea:

  • Jätän pihanurmikon lannoittamatta.
  • Huiskin syksyllä paksuimpia lehtimättäitä ympäriinsä. En haravoi lehtiä pois.
  • Levitän puuntuhkaa muutaman vuoden välein.
  • Leikkaan nurmikon vain muutaman kerran kesässä. Kiertelen kukkivien ja kylväytyvien kasvien kasvustot silloinkin.
  • Pidän vuohenputken kurissa siimaleikkurilla.

Pystykiurunkannus leviää vuosi vuodelta laajemmalle. Ensin taimia ilmestyy tuppaina nurmikkoon, lopulta kasvusto tuuhenee peittäväksi. Miten mieluisaa kehitystä!