Keräilijä vai hamsteri?

Mietin joskus sitä, miksi toiset innostuvat keräämään ja kasvattamaan yhtä tiettyä kasvisukua tai kasviheimoa. Intohimo voi syttyä lähes mihin tahansa sukuun tai kasviryhmään, kuten pelargoneihin, chileihin, ruusuihin tai lehtikaktuksiin. Toiset taas poimivat mieluisia kasveja kasvisuvuista piittaamatta.

Ajatus tuli mieleen, kun kävin torstaina  Nordiska Trädgårdar -messuilla Tukholmassa. Vierailin  Hoya-yhdistyksen osastolla, ja työnsin nenäni posliinikukkien pistokaslaatikoihin. Wikipedian mukaan sukuun kuuluu ainakin 100 lajia. Olisin ostanut pistokkaan, mutta sortteja oli liikaa. En osannut päättää!

hoya osasto tukholma hoya tukholma 2 kuva 2 (6)

 

Tutkin myös gesneriakasvien valikoimaa. Pikku purkkeja oli pöydillä vieri vieressä. Ruotsissa soilikin, paavalinkukan, gloxinian eli tulikin ja narrinhiipan, Chiritan ja ties minkä muiden gesneriakasvien harrastajille on oma yhdistys. Keräily ei lopu kesken, sillä heimoon kuuluu 150 sukua ja yli 3000 lajia. Valitsin pöydältä yhden Chiritan taimen, sllä olin ihmetellyt kasvia jo aiemmin helsinkiläisessä puutarhamyymälässä (kuva alla). Kasvilla ei taida olla suomenkielistä nimeä. Ostamassani ruukussa nököttää lappu, jossa lukee Primulina.

 

prim

Svenska Saintpauliasällskapet -yhdistyksen osastolta valitsin pienikukkaisen paavalinkukan. Lisäksi ostin myös kaksi pelargonin luonnonlajin (Pelargonium australe) tainta.

Kuulun itse niihin, jotka haluavat kokeilla eri kasveja. Gesneriaceae-heimon kasvit ovat kiinnostavia, mutta en pystyisi tyytymään niihin pelkästään. Ihania kasveja on liikaa! Toisaalta ihailen ihmisiä, jotka hoitavat rakkaudella daalia- tai pelargonikokoelmaansa vuodesta toiseen ja tietävät kasveistaan valtavasti. Itse olen siihen liian vaihtelunhaluinen.

Talvipuutarhan lumikuningatar

Tänä keväänä olen käynyt katsomassa Helsingin kaupungin Talvipuutarhan lumikuningattaria monta kertaa. Orkideat kukkivat valkoisena ryöppynä muutamia viikkoja.

lumikuningatar2 lumikuningatar1 lumikun3

Esko Puupponen kirjoittaa Harrastajan orkideakirjassa näin: ’’Coelogyne cristata on kotoisin Himalajan rinteiltä, rotkolaaksoista, 1500–2500 metriä merenpinnan yläpuolelta…. Sen varsimukulat ovat munan tai lyhyen makkaran muotoisia….Tavallisessa asuinhuoneessa talvehtimisen järjestäminen on usein vaikeaa…’’

Vaikeaa vaikuttaa olevan kaikki muukin, mikä liittyy lumikuningatteren hoitoon. Onneksi Talvipuutarhassa osataan!

 

 

Taimikasvatus

Kääk!

Monien viherpeukaloiden ikkunoilla ja led-valoin varustetuissa taimihyllyköissä kasvaa jo laatikkokaupalla kylvöksiä ja koulittuja taimia. Perennoja, chilien luonnonlajeja, keijunmekkoa, rosmariinia, okraa…

Taidan tuntea kylvökateutta! Eikä asiaa paranna se, että ystävänikin oletti ikkunoiden täyttyneen poteista. ’’Täh, missäs taimet?’’, hän ihmetteli.

Totuus on karu (ja myöskin nolo uuden blogin pitäjälle): keittiössä nököttää pieni sushirasia, josta on noussut muutama basilikan taimi. Taimikasvatukseen hankitut kasvilamputkin ovat vielä autotallissa ja – sinne ne myös taitavat jäädä tänä keväänä.

Totta puhuen tämä kevät ei poikkea juurikaan muista vuosista. Normaalisti kylvän basilikan maaliskuun alussa, jotta saan siitä aikaista satoa. Tänä vuonna kylvö jäi viime viikolle.

Olen huomannut, että huhtikuu on loistavaa kylvöaikaa useimmille kasveille. Samoin toukokuun alkupuoli, jolloin ripottelen vihannesten, yrttien ja kukkien siemeniä pieniin potteihin ja kennostoihin. Taimet kasvavat hurjaa tahtia, kun valoa ja lämpöä on runsaasti. Kaikkein hidaskasvuisimmat lajit ostan suosiolla taimina.

Kylvöhuuma odottaa tosin kulman takana. Kun se iskee, multa pöllyttää nenänpään ja sukat mustiksi.

 

keijunmekko

Keijunmekko on hidaskasvuinen! Onneksi sen voi talvettaa tai kasvin voi ostaa kukkivana.

 

Ps. Olen huomannut, että ikkunan koko saattaa olla taimikasvatuksessa ilmansuuntaa olennaisempi seikka. Minulla itään ja pohjoiseen avautuva kulmaikkuna on otollisempi valon kannalta kuin pienehkö eteläikkuna.