KODIN TAIDEPROJEKTI JA MUUTAMA SANA TAITEEN HANKKIMISESTA

yhteistyössä Galerie Anhava

anhava1-800

Olemme asustaneet kotiamme nyt syyskuun alusta alkaen, eli reilun puolen vuoden verran. Sisustus alkaa hiljalleen muotoutua, vaikka tismalleen valmis se ei vielä olekaan – ja mahtaako koskaan tällaiseksi tullakaan. Uuden kodin seinät ovat vielä toistaiseksi aika tyhjät, ja tähän liittyykin yksi tämän kevään kotiprojekteistani. Suunnitelmissani on ollut lisätä kotiin enemmän taidetta, joka toisi vähän uutta ulottuvuutta muuhun sisustukseen. Julisteprinteillekin on toki oma paikkansa, mutta kyllähän aito taide on kuitenkin aivan eri asia – tätä haluan korostaa kotonani jatkossa nykyistä enemmän.

Projektini sai myötätuulta, kun minulle avautui blogini myötä mahdollisuus päästä tutustumaan taiteen hankkimiseen ja galleriatoimintaan helsinkiläisessä Galerie Anhavassa. Niinpä piipahdin eräänä Helsinki-päivänä tutustumiskäynnille galleriaan, jossa juttelimme taiteesta pitkät tovit. Visiitin myötä innostuin taiteella sisustamisesta entistä enemmän ja sain sopivan kimmokkeen kirjoitella asiasta tänne bloginkin puolelle. Tässä seuraavana siis muutamia huomiota taiteen hankkimisesta ja kurkistus myös erääseen meille lainaan päätyneeseen teokseen.

anhava8-800

Itse pidän taidetta tärkeänä osana sisustuskokonaisuutta; taiteella saa usein luotua sisustukseen persoonallisuutta ja omaleimaisuutta, jota massaprinteillä harvoin saa aikaiseksi. Usein taiteeseen liittyy myös jonkinlaisia muistoja ja tarinoita; tauluthan yleensä kulkevat matkassa mukana pitkän aikaa. Jos ajatellaan taiteen pitkää elinkaarta ja merkitystä sisustuksessa, on minusta se ehdottomasti perusteltu hankinta siinä missä muutkin laadukkaat ja kestävät sisustuksen peruspilarit. Jotenkin on jopa vähän nurinkurista, että sisustukseen ollaan valmiita panostamaan isojakin summia, mutta seinät unohdetaan täysin – kuitenkin ne ovat osa kotia siinä missä kaikki muukin.

anhava9-800

Mutta mistä sitten aloittaa? Jos ala on vieras, saattaa liikkeelle lähtö tuntua ensi alkuun hankalalta; sitä se ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollenkaan ole. Ensimmäinen ja tärkein sääntö anhavalaisten mukaan on olla aktiivinen: kun kiertää katsomassa hyvinkin erilaisia näyttelyitä ja tutustuu erilaisiin teoksiin, alkaa melko nopeasti huomata mistä pitää ja mistä ei. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta aina kannattaa kysyä – tämä saattaa avata teoksesta jonkin täysin uudenlaisen kulman. Näin kävi myös minulle; monet galleriassa esillä olleet taulut avautuivat ihan eri tavalla, kun kuulin tarinasta niiden taustalla.

anhava2-800anhava5-800

Anhavalta painotettiin, että gallerioiden ovet ovat aina avoimia kaikelle kansalle, sisälle astumista on siis turha ujostella. Myös museoita ja taidelainaamoja toimii useimmassa kaupungissa. Tarjonnasta ei siis ainakaan isommissa kaupungeissa ole juuri pulaa, ja internet helpottaa asioita entisestään. Valinnassa kannattaa unohtaa tietynlainen tiukkapipoisuus ja liiallinen yhteensovittaminen kodin muuhun sisustukseen: onnistuneen valinnan tuntee ennen kaikkea siitä, että se jollain tavalla sykähdyttää. Tällaisiin valintoihin myöskään harvemmin kyllästyy. Toisaalta maku saattaa myös ajan mittaan muuttua, ja sekin on täysin luonnollista. Samoista asioista ei tarvitse pitää koko elämänsä ajan – jos teos on joskus tuntunut mieleenpainuvan ihanalta, on se jo tehtävänsä tehnyt.

anhava7-800

Päinvastaisesti kuin joskus stereotyyppisesti saatetaan luulla, ei taide ole ollenkaan vain varakkaampien etuoikeus. Itse asiassa taiteeseen pääsee kiinni hyvin pienelläkin rahalla. Anhavasta kerrottiin, että suuri osa tauluista myydään osamaksulla; tämä on mukava ja helppo tapa hankkia taidetta kotiin. Taidehankinnat voi aloittaa kivuttomasti myös lainaamotoiminnan kautta. Tämä toiminta tosin on gallerioissa harvinaisempaa, ja keskittynyt lähinnä erillisten taidelainaamojen puolelle.

anhava3-800

Itse pääsin kuitenkin sovittelemaan kuvausta varten  yhtä Anhavasta lainattua teosta kotiini. Valintani osui Elina Merenmiehen teokseen, jonka eläväiset viivat jäivät mieleeni. Ja kyllähän graafinen, musteella käsintehdylle hiekansävyiselle paperille toteutettu teos innosti jo värienkin puolesta. Merenmies on pidetty pitkän linjan taiteilija, jonka ansiolistalle mahtuu Ars Fennica -ehdokkuuden lisäksi laajalti niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin näyttelyitä, Anhavan listoilla hän on ollut jo vuodesta 2001. Tykkään siitä, että teoksissa on tulkinnanvaraa; moni Merenmiehen teos leikkii esittävän ja ei-esittävän rajapinnalla. Tämäkin työ tuo orgaanisten viivojen myötä mieleen vähän puun juuret, vaikka lähtökohtana ihminen onkin.

anhava4-800

Ripustin teoksen olohuoneeseen sohvan viereen, se sopi siihen kuin nakutettu. Tuo kohta olikin jo kaivannut jotakin tällaista ylleen. Itse olen ripustuksessa melko vapaamuotoisen tyylin ystävä, ja saatan sekoitella surutta hyvinkin erilaisia teoksia keskenään. Korkeus on kuitenkin yksi kulmakivi, joka kannattaa pitää mielessä; usein näkee tauluja ripustettavan liian ylös, jolloin kokonaisuus näyttää heti vähän ontuvalta. Myös ryhmittely on tärkeää, itse pidän eniten vähän epäsymmetrisistä, tiiviisti ryhmässä sijaitsevista tauluista. Usein jo yksittäinenkin taulu on kauneinta ripustaa epäsymmetrisesti: esimerkiksi lipaston päällä oleva taulu keskikohdan sijaan lähelle lipaston jompaa kumpaa reunaa, ja makuuhuoneessa mieluummin sängyn sivuun kuin keskelle sänkyä. Tällaisissa lyhyemmissä seinänpätkissä puolestaan symmetrisyyskin toimii. Näinpä ripustin taulun keskelle nurkan ja ikkunan välistä seinää, mutta kuitenkin melko alas.

anhava6-800anhava10-800

Tämä teos ei tullut meille pysyvästi  – mikä on kyllä pieni vahinko – mutta hyvä alkusysäys taiteen maailmaan tämä oli. Luulen, että jatkossakin tuossa paikassa tulee kuitenkin olemaan jonkinlainen taulu; ehkä grafiikkaa tai ehkä jokin maalaus, miksei pieni kollaasikin. Tämän perusteella on kuitenkin hyvä lähteä metsästämään muita hankintoja. Kiitos Anhavalle mukavasta vierailusta ja innoituksesta – taidetta on ehdottomasti saatava omaan kotiin lisää. Näihin asioihin palataan varmasti vielä uudemmankin kerran täällä blogin puolella.


I am very interested in art at the moment and would like to add more of it to my home. On the other day I visited Galerie Anhava, an art gallery in Helsinki, and that visit gave me a great deal of inspiration and enthusiasm. I borrowed one art piece from the gallery and placed it to our living room – it looks very nice there, don´t you think? Print posters do have their own time and place, but they cannot be compared to art in any way – real art is a long-lasting part of the decoration which makes the home much more personal.

PALMUN KATVEESSA

palmu1-800 palmu2-800 palmu3-800

Tunnustetaan: olen aika hullaantunut viherkasveihin. Sitä mukaa kun kevät on edennyt, on meidän kotikin muuttunut askel askeleelta vihreämpään suuntaan. Viherkasveilla saa niin mukavasti freesattua kotia ja täytettyä vähän tyhjiä nurkkiakin – ovat siis äärettömän helppo, edullinen ja tehokas sisustuselementti.

Uusin tulokas meillä on tämä 2,7-metrinen palmu. Se kärrättiin kotiin viikonloppuna ja nostettiin paikalleen meidän ruokasaliin. Palmu on peräisin vanhemmiltani, jossa se alkoi jo hipoa kattoa, meidän salissa puolestaan sillä on vielä vähän kasvuvaraa. Hontelo, vähän oksiaan riiputtava palmu on minusta tosi symppis tapaus ja sopii hyvin tuon ruokasalin epämääräisen kulman täytteeksi. Ja koko ajan lisääntyvän valon myötä nuo riippuvat alaoksatkin piristyvät varmasti vähän terhakammaksi – tai näin ainakin toivotaan.

palmu4-800palmu6-800

Jokin aika sitten meillä kävi vieraana pari tässä talossa lapsuusaikanaan 30-40-luvulla asunutta rouvaa. Heillä oli tietysti kerrottavanaan talosta lukuisia tarinoita, joita me kuuntelimme suurella mielenkiinnolla. Kävi ilmi, että juuri tuossa samaisessa ruokasalin kulmassa on ollut pyöreä valkoinen, yläosastaan koristeellinen kakluuni. Tätä epäilimmekin, sillä löysimme takan perustuksia purkuvaiheessa. Silti tämä tieto pisti oikein harmittamaan; kakluunin olisin jo muutenkin pitänyt tuossa mielellään, ja sepä pirskatti vieköön oli vieläpä noin kauniskin. Ehkä jonain päivänä hankimme tuohon vanhan valkoisen kaakeliuunin jos ei muuta niin koristeeksi, vanhoja purkutaloista haalittuja uuninkaakeleitahan on jonkin verran saatavilla. Toistaiseksi kuitenkin tuo palmu saa töröttää paikassaan peittäen kakluunin jäljiltä kulmikasta nurkkaa. Palmuthan olivat suosittuja sisustuselementtejä vanhojen talojen salissa, joten kyllähän se tyyliin sopii tämäkin.

palmu5-800

Meiltä taitaa löytyä viherkasveja nyt miltei joka huoneesta, mutta luulen, että tämä ei jää vielä tähän. Parhaillaan herättelen talvehtinutta viikunapuutani ja jos se ei tuosta tokene, pitää toinen samanmoinen ainakin hankkia tilalle. Vaikka toisaalta – kohta pääsee jo suunnittelemaan pihajuttujakin, tämä varmasti taittaa vähän intoa sisäkasvienkin suhteen.

Onkos teillä havaittavissa samanlaisia kevätoireita?


New in: a huge palm tree which is from my parents. It was getting too tall for their house, but it fits very well to our dining room – at least for a moment.

UUTTA KOTONA: TISCAN VILLAMATTO

tisca-matto2-2800

Moni lukijani varmasti muistaakin viime joulukuisen matkani Romaniaan, jossa pääsin yhdessä pohjoismaisen bloggaajaporukan kanssa tutustumaan mattovalmistaja Tiscan tehtaaseen ja mattojentekoprosessiin sekä siinä sivussa myös Transylvanian seutuun.

Matkan jälkeen Tiscan Walter yllätti meidät iloisesti lupaamalla meille vapaavalintaisen maton Tiscan valikoimista muistoksi tästä reissusta. Valinta toinen toistaan kauniimpien villamattomallien väliltä ei ollut helppo, mutta tulihan se päätös lopulta tehtyä – ja matto toimitettiin minulle tämän jälkeen todella pikaisesti. Pakettini tuli perille viime viikon lopulla, ja viikonlopun aikana pääsin sisustamaan kotia tällä uudella tulokkaalla. Se päätyi nyt ensimmäiseksi meidän ruokasaliin:

 tisca-matto4-800tisca-matto3-800

Tiscalla on valikoimissaan upeita ja paksuja huovutettuja villamattomalleja, joista useassa matto on kudottu erilaisiksi pampuloiksi tai paksuiksi ryijymäisiksi pötkylöiksi. Minulla on kuitenkin ollut jo vuosikausia yksi pallomainen villamatto, joten halusin tällä kertaa vaihteeksi vähän sileämmän villamaton. Valintani osui Olbia Mesa -malliin, joka on sileä ja melko tiivis villamatto, mutta silti suloisen pehmeä jalan alla. Maton kudonta muistuttaa vähän koripunosta, se on pinnaltaan kauniin elävä ja vaihteleva. Aivan ihana matto!

tisca-matto5-800

Väriksi valikoitui lopulta vaaleanharmaa. En halunnut ihan luonnonvalkoista mattoa, sillä ajattelin pitää tätä välillä myös olkkarissa, ja siellä harmaa matto toimii valkoisen sohvan kanssa ehkä vähän paremmin. Tarkkaa väritoivetta en lähtenyt speksaamaan 96 värivaihtoehdon joukosta, vaan pyysin Tiscaa vain toimittamaan heidän mielestään kauniin vaaleahkon harmaan – ja nappiin meni. Sävy on juuri sopiva, kauniin helmenharmaa. Ei liian tumma, mutta kuitenkin sopivan sävykäs.

tisca-matto7-800tisca-matto6-800

Tämän maton myötä laittelin ruokasalissa olleen itämaishenkisen maton hetkeksi säilöön, se alkoi tuntua näin kevätkaudella vähän liian  raskaalta ja tunkkaiselta. Tämä harmaa, yksinkertainen matto raikastaa ruokasalia juuri sopivasti, ja sopii minusta aika kivasti myössiniharmaaseen seinäsävyyn. Olenkin kaivannut tuohon tilaan juuri tällaista raikasta elementtiä, joka häivyttää vanhan puupöydän ja messinkikruunun raskautta. Nyt maton keventämänä kokonaisuus toimii minusta paremmin, ja on myöskin enemmän omannäköiseni. Lämpimän ruskean ja kylmän harmaan liitto toimii, molemmat saavat toisistaan vähän vastapainoa.

tisca-matto8-800

Jossakin välissä pitää ehdottomasti testailla mattoa myös olohuoneen puolella, veikkaan nimittäin, ettei se huonolta näytä sielläkään valkoisten huonekalujen ja konjakinvärisen tuolin kaverina. Mutta nyt aluksi matto saa jäädä paikalleen tähän ruokasaliin – harmaasävyinen ruokasali tuntuu juuri nyt sopivan freesiltä.


Last december the rug manufacturer Tisca invited me and a group of other Scandinavian bloggers to visit their factory in Transylvania, Romania. As a fantastic surprise, all of us got a chance to choose a rug from their collection to ourselves, and after some hard pondering I chose to have model Olbia Mesa in light grey. The rug arrived at the end of last week and it is absolutely stunning! I definitely chose a right structure and color for myself. The rug is quite flat and easy to maintain, but still very soft and comfy. The structure is very beautiful and vivid, and the color is simply perfect. First I placed the rug to our dining room, it lightens the old furnitures in a nice way there. In the future I will definitely try it in the living room too, I think it will look stunning there as well. Thank you, Tisca!

*matto saatu