ILTAKÄVELYLLÄ PORTSASSA

Jos Turusta jokin alue tunnetaan, on se suurella todennäköisyydellä Port Arthur. Tuttavallisemmin Portsan puutaloalue on idyllisyydestään kuulu ja laajalti tunnettu, vastikään Suomen kaunein koti -ohjelman jaksokin keskittyi pelkkiin portsalaistaloihin. Meidän vuokra-asuntomme on aivan alueen vieressä, ja nyt viime vuoden aikana tämä kaunis puutaloalue onkin tullut tutuksi. Aina ehtiessäni olen kävellyt alueella iltalenkkejä, ihastellut puutaloidylliä ja tietysti poiminut vinkkejä omaan remonttiprojektiin julkisivujen väreistä, paneloinneista ja muista yksityiskohdista. Tunnelmaa on riittänyt jokaisena vuodenaikana, mutta nyt alkukesästä idylli on tietysti parhaimmillaan – suosittelenkin kävelykierrosta alueella juuri nyt, alkukesän rehevään aikaan.
Puutalot ovat itsessään tietysti ihan karamelleja: vaaleansinistä, vaaleanpunaista, keltaista ja vihreää sulassa sovussa keskenään.  Suurimmaksi osin 1900-luvun alussa rakennetuista taloista ei yksityiskohtia puutu, detaljien määrä on ihan huikaiseva. Jos joskus omakotitaloelämä alkaisi tympimään, olisi tämä alue ja puutalokoti ihan kärkisijoilla uutta kotia etsiessä; itse asiassa jonkin verran ennen talomme ostoa meillä oli yksi ihan lupaava puutaloasunto täältä kiikarissakin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että projekti ei olisi ollut meille taloudellisesti kovin kannattava, ja lupa-asioissakin oli kaikenlaista epämääräistä sotkua. Niinpä tämän puutaloalueen sijaan päädyimme lopulta toiselle vanhalle alueelle, mutta puutalo-osakkeen sijaan omakotitaloon, jälkeen päin ajateltuna näinhän sen piti juuri mennäkin.
Lempitaloni alueelta taitaa olla tämä tässä: ihana tiilisokkeli ja kaunis vaalea seinäväri, johon tummemmat listat sopivat kuin nakutettu. Puhumattakaan noista ikkunoista – mitä mielettömiä yksityiskohtia! Ihastelen aina tuollaisia vinoja, harjan myötäisesti meneviä ikkunoita, tässä tuota muotoa on sekä yläikkunoissa, että sokkeleissa. Myös isompien ikkunoiden ruudut ovat todella kauniit, ihan tuollaista ruudukkoa ei olekaan tullut ennen vastaan. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on niin kaunis, että ihan pienen tovin harkitsin tuollaista väritystä meillekin. Meillä kuitenkin sokkeli ja katto ovat tästä poiketen harmaat, näihin kylmät vihreän sävyt passaavat minusta näitä lämpimiä paremmin. Kokovalkoinen talokin oli pitkään haaveissani, mutta tämä idea äänestettiin auttamatta kumoon heti alkumetreillä… 😉

Paitsi itse taloista, löytyy inspiraatiota kosolti myös ihanista vanhoista sisäpihoista, jotka ovat juuri nyt alkukesästä parhaimmillaan. Nyt en viitsinyt pujahtaa toisten pihoille kuvailemaan, ihan luvan kanssa pihoille saa kuitenkin mennä käyskentelemään pari kertaa vuodessa alueella järjestettävien pihamarkkinoiden myötä. Nyt tyydyin ihastelemaan portinpieliä, reheviä vanhoja perinnekasveja ja erilaisia aitoja, tällä alueella ne ovat enimmäkseen metallista. Tuollainen alla olevan kuvan kaltainen metalliaita sopisi hyvin meillekin metallisen porttimme pariksi. Yhteneväisyyden vuoksi taidamme kuitenkin kääntyä puuaitaan, kaikilla naapureillakin kun on sellaiset…
Syreenien aika alkaa olla auttamattomasti ohi, harmi, etten ehtinyt lenkilleni viikkoa aiemmin. Nyt kuitenkin luonto puskee kehiin jo seuraavaa ihanuutta, juhannusruusua. Eli eipä se kukkaloisto tähän lopu, onneksi.

Seuraavaksi taidan tehdä kierroksen toisissa vanhoissa maisemissa, sain nimittäin juuri kuvaterveisiä meidän työmaalta, joissa näkyi epäilyttävästi kaappeja (!) meidän keittiön seinällä. Tilannehan vaatii ehdottomasti tarkastusta, mahdankohan malttaa odottaa huomiseen asti. Saas nähdä mitä tuo mies on siellä oikein puuhannut, sunnuntain remonttikuulumisissa aiheesta sitten enemmän täälläkin. Elämme jännittäviä aikoja, ei voi muuta sanoa.

Evening walk on an old quarter Port Arthur, which is full of old idyllic wooden houses built in the beginning of the 20th century. This is probably the one of the prettiest places in Turku, at least now in summer. In addition to the eye candy, this place provides also a lot of inspiration what it comes to renovating an old house. There´s plenty of fine details and inspiring colors to look at.

PUF

Tänään Turkuun kauppakeskus Forumiin avautui PUF, iso liiketila, joka tarjoaa pop-up -henkisesti myyntipisteitä kotimaisille yrittäjille, kuten muotoilijoille, vaatesuunnittelijoille ja taiteilijoille. Kuljin ohi vähän sattumoisin, hauskannäköinen liiketila houkutti kuitenkin heti kurkistamaan sisälle. Aika pian sain kaivaa kamerankin esille kassista, sillä tuumin, että paikka on ehdottomasti vinkkaamisen arvoinen myös täällä. Kivoja tuotteita, nätti liiketila, ja oivaltavan erilainen liikeidea, jonka takana seisoo kaksi nuorta ja innokasta yrittäjää.
Tällä hetkellä tuoterepertuaariin kuuluu mm. Coston, Pure Wasten, Muka van ja Blounin tuotteita – myöhemmin taas jotain ihan muuta. Superkysytyt Varför Paris -tuotteetkin näkyivät kuuluvan valikoimiin, nyt näille on siis vihdoin ostopaikka Turun keskustassa. Myös Kaffillari on parkkeerannut tiloihin talven ajaksi, joten hyvän kahvin saatavuus on taattu. Sumppia siemaillessa voi vaikka ihailla vaihtuvaa taidenäyttelyä, joka sekin löytyy tilasta.
Tosi kiva nähdä, kuinka hetki sitten niin autiolta näyttänyt Forum alkaa täyttyä ja elävöityä. Pitäisikin muistaa poiketa tuonne hieman nykyistä useammin, sillä näiden seinien sisältä alkaa löytyä kaikenlaista kiinnostavaa. Iso peukku tälle!

SEPTEMBER

Ja niin vain syyskuuksi kääntyi. Tänään lähdin aamusella putkimiehiä
pakoon (rempasta ei näköjään pääse eroon vuokrakämpälläkään), nappasin matkalta uusimman Residencen ja nautin take away -kaffet jo hiljentyneessä jokirannassa. Asia, joka minun on pitänyt tehdä koko kesän ajan, mutta näköjään sain aikaiseksi vasta näin syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hyvä, että edes nyt.
Ilmassa on jo selkeästi syksyn tuntua, sellaista kirpeyttä, vaikka varsinaisesti ei kylmä vielä olekaan. Värit ovat vaihtuneet sammutetuiksi, valokin on jotenkin erilaista. Maassa on jo aika monta lehteäkin, huomasin ne vasta nyt istuskellessani. Kyllä se vain näin taitaa olla, syksy on hivuttautunut salakavalasti tänne Turkuun.
Kesän väistyminen on aina vähän haikeaa, mutta uudessa sesongissa on toki silti aina oma viehätyksensä. Nyt on aika skarpata, ideoida, inspiroitua, tehdä uusia asioita ja suunnitella, mitä kaikkea jännää syksy voisikaan tuoda tullessaan. Tai kaiken hössötyksen vastapainoksi hidastaa tahtia ja kaivautua peiton alle hämärää fiilistelemään. Minä taidan odottaa vähän molempia.
Kaunista syyskuuta!
Morning light and signs of autumn on the riverside. September´s here.