REMONTTIKUULUMISET VKO 38

Kivaa sunnuntai-iltaa, tässä taas viikottaiset terkut meidän tönöltä.  
Minä olen ollut viikonlopun villoitushommissa. Ilmat kylmenevät ja hiljalleen olisi hyvä alkaa varustautua talvea vartenkin, niinpä joutessani ajattelin hoitaa jo ykköskerroksen eristyksen alta pois. Tolpparunkoinen puoli talosta sai ylleen ekovillaa, joka on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi vanhalle talolle. Hengittävä ja ekologinen eriste sopii sekä hirren että vanhan purueristeenkin pariksi, joskin kaikki vanhat sahanpurut meiltä poistettiin jo purkutöiden yhteydessä.
Hirsirunko loppuu tuohon kuvan kohdalle olohuoneen tienoille, joten jako on aika lailla fifty-fifty, puolet talosta on hirttä ja puolet tolpparunkoista.  Purkuvaiheessa paljastunut, vain puoliksi hirsinen talo oli tietysti meille vähän ikävä yllätys, vaikkakin sitä osattiin ostovaiheessa jo hiukan ounastella. Mistä vanha hirsikehikko on paikalleen eksynyt ja kuinka paljon ikää sillä on mittarissa, sitä tarina ei kerro. Puhumattakaan siitä, miksi on aikanaan katsottu järkeväksi hankkia puolta liian pieni kehikko… Tai eipä sitä tiedä, vaikka paikalla olisi ennen seisonut pienempikin talo. Naapurustossa on paikalleen rakennettujen talojen lisäksi vanhoja tuontitaloja mm. Terijoelta, joten mahdollisuudet ovat melkein rajattomat.
Kun minä olen heilunut villaveitsen kanssa, on mies puolestaan jatkanut puuhastelua kellarissa. Vielä muutama tasoitekerros ja pintakäsittelyt, sitten tekninen tila alkaa olla valmis laitteiden asennusta varten. Joskohan tämän jälkeen pääsisimme jo hieman jännempien asioiden pariin.
Tasoite on tuollaisenaankin kaunista, mutta vaatii pintakäsittelyn, jotta se ei ime itseensä kaikkea töhnää. Eikä kauneudella ole tuolla niin väliäkään, seinä peittyy kuitenkin kohta kaikenlaisten laitteiden taakse. Tuollaista elävää betonimaista pintaa olen tosin kaavaillut kellaritilojen pintamateriaaliksikin, vain paljon vaaleammassa värissä.
Katon viimeistelytyötkin saatiin tehtyä ja katto tuli kokonaisuudessaan valmiiksi – tai siis ainakin melkein. Vanhan piipunpellin alta paljastui nimittäin ihan hapero tiilimuuraus ja tehtävälistaan näin ollen taas yksi homma lisää. Viimeisten peltien kiinnittäminen on kuitenkin nopea homma, jahka vain piippu saadaan kuntoon, komea ja vedenpitävä katto on onneksi jo nyt.
Sellaista tällä viikolla, taas on muutama tehtävä rastittu to do -listalta. Ensi viikolla hommat jatkuu taas, sillä tuo lista vielä on turkasen pitkä…
Kivaa viikkoa sinne!
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    To do-listaa on pitkästi, mutta kyllä olette olleet ahkeria ja monta juttua on jo saanut vetää punakynällä yli! Teette todella hyvää ja huolellista työtä ja sen näkee jo nyt! Mukavaa viikkoa teille!

    • 1.1

      sanoo

      Pakko se on, että tuonne pääsee edes joskus muuttamaan. 🙂 Sen jälkeen tahtia voikin vähän hidastaa…

      Kiitoksia kivoista sanoistasi, kivaa syksyistä viikkoa sinne!

    • 2.1

      sanoo

      Joo niinpä, tulevia syysmyräköitä ajatellen on mukava tietää, että katto ainakin kestää. 🙂 Ilmeisesti tätä taloa on jatkettu tai tämänkokoinen talo rakennettu vuoden 1918 hujakoilla, jolloin talon ensimmäiset asukkaat ovat vanhojen talonkirjojen mukaan muuttaneet sisään. Minusta on kuitenkin jotenkin hassua, että taloon on päätetty tehdä noin radikaali ja iso jatkos, luulisi, että olisi kannattanut jo ostaa tai rakennuttaa valmiiksi oikeankokoinen talo… Mutta mistäs sitä tietää, mitä tuossa on ollut takana, materiaalista varmasti ollut pulaa ja kaikki voitava on käytetty uudelleen. Täytyisi mennä penkomaan arkistoja tarkemmin, talon ja alueen historiaa on minusta äärettömän kiinnostava selvitellä.

  2. 3

    sanoo

    Hei !
    On pitänyt jo monta kertoa kirjoittaa, olen ihan koukussa näihin viikkotiedotteisiin. Viikko sitten su kävin katsomassa x 1000 kertaa milloin tulee ja eilenkin aloin odottamisen klo 14 jälkeen. Kerkesin mennä nukkumaan ennen kuin teksti julkaistiin, tosin nukkumaan menin lähes luvattoman aikaisin.
    Joka tapauksessa upea, mielettömän upea että olette alkaneet isoon projektiin. Ympäristöteko ja Turun kaupungille hieno lisä että kohta ränsistynyt talo saa uuden elämän.
    Kunhan vaan saisin muutettua ajatustapaani niin että tiedote ilmestyy tästä lähtien maanantaisin. Kun meikäläisen koneeseen ei saa toimitoa että se huutaisi " hei, täällä on nyt Pihkalan uusi kirjoitus!. Sitä odotellessa.

    • 3.1

      sanoo

      Onpas mukava kuulla! Minulla kun tuppaa aina olemaan pieni kriisi näiden postausten julkaisun suhteen ja mietin joka kerta, viitsinkö ollenkaan julkaista tällaisia söhröisiä remonttikuvia. Mutta ilmeisesti nämä postaukset ovat lukijoiden keskuudessa oikein mieluisia ja toivon mukaan voivat hyödyttääkin jotakuta. Ja jos ei muuta, niin pääsettepä ainakin seurailemaan remppaa ihan reaaliaikaisesti ja saatte vähän kattavamman kuvan näistä meidän touhuiluista. Eli jatkoa luvassa ihan remontin tappiin asti. 🙂

      Meillä usein sunnuntait ovat raksapäiviä, ja ennätän kotiin vasta illansuussa, näiden postausten julkaisu venähtää siis usein myöhäiseen iltaan tai joskus seuraavaan päiväänkin. Kannattaa siis jatkossa asennoitua siihen, että kuulumiset ovat luettavissa maanantai-aamuna. 😀

      Minusta on surku, että tällaisia vastaavia tapauksia on vaikka millä mitalla ympäri Turkua ja Suomea. Ja kun torpat päästetään liian huonoon kuntoon, ei kohta ole enää mitään järkeä ryhtyä pelastustoimiin, vaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää lanata tönöt sileäksi. Tämä on taas iso menetys kulttuurihistorialle ja kaupunkikuvalle. Tämä meidänkin tapaus alkoi olla jo siinä hilkulla, onko pelastustöihin enää minkään valtakunnan kannattavuutta lähteä, mutta oma työ ja ripaus hulluutta pelastaa paljon. 🙂 Ei olla kyllä kaduttu!

    • 3.2

      sanoo

      Kun mietin omaa ystäväpiiriäni, eipä tälläisiin urakoihin kellään ole resursseja.
      Ne muutamat jotka + 25 vuotiaina alkoivat rakentemaan omakotitaloa, ovat valtaosin eronneet. Mies asui töiden jälkeen rakennustyömaalla, äiti hoiti lapsia kotona, kävi töissä, tai raksalla ja jos projekti kesti 5 v, ei siinä pinnat enää riittäneet.
      Ootte miehesi kanssa ammattilaisia. Jos olisitte ostaneet Turusta nyt uuden, sen hinta olisi ollut halvempi kuin tämä ja työpalkka, vaikka antaisitten itsellenne vain 10 e tuntipalkkaa.
      Näitä voi tehdä, jos parisuhde on kunnossa, palava halu tehdä tälläistä, ei liikaa lapsia tai muuta ajankulua ja tekee työtä rakkaudella omaa kotia kohti. Businekseen tästä ei ole.
      Ystäväni isä meinasi ryhtyä vst jäätyään työttömäksi, samassa kaupungissa.
      Isä on vuosia ollut rakennuksilla töissä, ammattitaitoa ja koulutustakin on. Mutta talo oli myös suojeltu ja viranomaisten kanssa koki jatkuvasti vastoinkäymisiä, joten homma jäi siihen. Ja hän ei ihan helpolla valita. Nyt talo on ränsistynyt täysin ja korjauskelvoton.
      Tälläiseen urakkaan kun ryhtyy pitää ammattitaidon ja ajan lisäksi olla jonkinlaista käsitystä miten lupa-asiat hoidetaan. Ainakin ystävän isä kertoi viranomaisilta ei tässä pari v sitten tullut minkäänlaista apua, tuli vaan hylky hylyn perään.
      Innolla seurataan mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja tietenkin kun joku tulee täysin valmiksi, täällä ruudun takana juhlitaan mukana

    • 3.3

      sanoo

      Joo, onhan tämä aika harvojen hommaa. Ei tällaiseen voisi ajatellakaan ryhtyvänsä, ellei olisi kokemusta vastaavista hommista ja iso intohimo tekemiseen, lapsista puhumattakaan. Kylmä fakta on tosiaan, että uuden olisi saanut halvemmalla ja helpommalla, tätä mietittiin ostovaiheessa paljon mutta miljöö, sijainti ja supermielenkiintoinen projekti painoivat vaakakupissa kuitenkin enemmän. Hyvä näin, vielä ei ole yhtään harmittanut vaikka työn määrän ajatteleminen joskus uuvuttaakin. Kustannuksissa säästetään itse tekemällä pitkä penni, mutta tuntipalkkoja on silti turha ruveta laskemaan. Nollille jäätäsiin varmasti. 😉 Mutta saadaanpa kaiken tämän työn vastineeksi mahdollisuus asua hienossa vanhassa talossa, jonka hankkiminen ei muuten varmastikaan olisi edes mahdollista.

      Ja totta, tällaisessa projektissa on kyllä eduksi, jos tuntee lupa-asioita ja omaa verkostoja alalta. Meillä on kyllä helpottanut hommaa huomattavasti, kun on valmiina tutut tekijät niille töille, joita ei itse pysty tekemään. Samoin kuin lupa-asiat hoituivat kohtuullisen sutjakasti, kun tiesi jo valmiiksi määräyksiä ja vaatimuksia. Tässä talossahan ei ollut juuri lainkaan rakennusoikeutta jäljellä ja monen kiinnostus lopahti ostovaiheessa tähän – kuvittelivat, että kellariin on näin ollen mahdoton saada rakennuslupaa. Mutta itseasiassa kellarin neliöitä ei lasketa asuinneliöiksi ollenkaan tilan korkeuden ja käyttötarkoituksen perusteella, meidän etu ja onni, että tiesimme tämän 🙂 Kaikkien suunnitelmien ja laajennuksien myötä meille tuli kokonaiset kolme asuinneliötä lisää, joten ne mahtuivat jäljellä olevaan rakennusoikeuteen vielä vallan mainiosti.

      Kyllä täällä poksautellaan kuohuvat jos toisetkin, kun joku tulee vihdoin täysin valmiiksi. Ihana kuulla, että projekti innostaa myös siellä ruudun toidella puolella!

  3. 4

    sanoo

    Täällä samat touhut: rakentamista päivät pitkät 🙂 Ekovillaa tuli meilläkin uudispuolelle, vanha puoli kun on eristetty purulla. Eipähän tule toivonmukaan ongelmia hengittävyyden kanssa.

    • 4.1

      sanoo

      Ei pitäisi tulla ongelmaa, mikäli rakennusammattilaisia on uskominen, ja miksipä ei olisi. Ja hengittävyyden lisäksi iso plussa on myös tuotteen kierrätysnäkökulma, kaiken kaikkiaan tuo tuntuu hyvin luontevalta vaihtoehdolta vanhaan taloon.

      Tsemppiä ja intoa sinnekin remppailuun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *