REMONTTIKUULUMISET VKO 22

Mukavaa sunnuntaita! Täällä on oltu taas raksailemassa ja kotiin palailtu vasta äskettäin. Vapaapäivät hujahtavat nyt äkkiä ohi remonttitöiden merkeissä; kiirettä pitelee, hommaa piisaa ja talo valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Kurkataanpa seuraavaksi taas tuttuun tapaan vähän tarkemmin tämän viikon remonttitapahtumiin:
Ulko-ovesta mainitsinkin jo aiemmin viikolla tämän laattapostauksen yhteydessä, ja lupasin näyttää siitä nyt viikkokatselmuksen myötä tarkempia kuvia. Tuo ovi on maannut jo tovin valmiina varastossamme, ja nyt saimme vihdoin sotkuisimmat hommat siihen malliin, että oven raaski asentaa paikalleen. Ja kylläpä vain julkisivun ulkonäkö muuttui! Ihan hassua, kun meillä on nyt toimiva, siisti ja ennen kaikkea jämerä ulko-ovi, ja pitkään avoimena ollut kuisti muuttui ikään kuin osaksi sisätiloja. Kulkemisessa on ollut totuttelua.
Alun perin suunnitelmissamme ei ollut suinkaan hankkia uutta ovea, vaan kunnostaa talossa entuudestaan ollut järeä massiivipuuovi. Kun otimme oven työpöydälle huomasimme, että se on itse asiassa tehty vanhasta puisesta peiliväliovesta, johon on vain aikojen saatossa lyöty vanerit, koristekuvioinnit ja ohut eristelevy päälle. Purimme turhat krumeluurit ja alta paljastui ihan kohtuullisessa kunnossa ollut väliovi, josta ei kuitenkaan oikein mitenkään olisi eristävää ulko-ovea enää saanut. Tästä yllätysovesta saimme ihan kelpo välioven yläkertaan, mutta ulko-ovi piti hankkia sitten ihan uutena. Ihan hyvä näin, saatiinpa ovesta varmuudella kunnollinen ja energiamääräykset täyttävä.
Uuden ulko-oven piti toki olla tyyliin sopiva. Tilasimme vanhan mallin mukaisen oven kaarinalaisesta Ovitehdas Vihannosta pohjamaalattuna, sillä halusin maalata sen itse siveltimellä mahdollisimman autenttisen lopputuloksen saamiseksi. Oviproggis nauratti monia, sillä se vaati aikamoista säätöä: ovi oli niin iso ja painava, ettei se mahtunut meille mihinkään, vaan se piti kuskata vanhempieni luokse tunnin ajomatkan päähän. Siellä sitten kävin talvella maalailemassa ovea maalikerros kerrallaan, kaiken kaikkiaan kerroksia meni kolme per puoli. Aikaahan tähän touhuun meni, mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Paitsi että värin pystyi näin valitsemaan ihan vapaasti, tuli siveltimenvedoista oveen rutkasti lisää vanhan ajan tunnelmaa. Pieni hassu yksityiskohta, mutta kuitenkin minusta niin tärkeä.
Halusin oveen vähän tummemman sävyn kontrastiksi vaalealle talolle. Sävyksi valikoitui Tikkurilan tummanvihreä X495, joka oli juuri sopivan harmahtava, mutta kuitenkin vielä selkeästi vihreä sävy. Minusta se sopii tosi hyvin aavistuksen vihertävään seinäsävyymme, ja tuo tummuudellaan juuri sopivaa jämäkkyyttä talon julkisivuun. Nappiin meni, onneksi! Vähän ehdin jo jännittää, miltä sävy näyttääkään tuossa kokonaisuudessa.
Tällä viikolla ollaan oltu muutenkin julkisivun kimpussa, minä olen aloitellut maalausurakkaa ja saanut sen jo ihan hyvään vauhtiinkin. Kuisti on jo maalattu kokonaisuudessaan, mutta kuistin takainen seinä on vielä maalamatta, kuten myös toisen päädyn alaosa. Kyllähän tuossa vierähtää vielä tovi jos toinenkin, mutta pääasia on, ettei koko homma jää viikon päästä alkavalle lomaviikolleni. Siihen on nimittäin bookattu jo paljon muutakin puuhaa…;)
Paneelit ja kaikki listat maalaamme GVK:n perinteisellä Lappi-pellavaöljymaalilla*, joka on osoittautunut kyllä tosi hyväksi valinnaksi. Maali peittää todella hyvin, ja on kuitenkin öljymaaliksi aika mukavan kevyt levittää. Ulkomaalauksesta olen kirjoitellut viime kesänä täällä ja täällä, kannattaa kurkata jos maalaushommat öljymaalilla on suunnitteilla. Jossakin välissä maalausurakan jälkeen pitäisi myös vihdoin listoittaa ovet ja ikkunat, tällä hetkellä vain sisätyöt ajavat tämän puuhan ohi. No, tällä ei onneksi olekaan mikään kiire, kyseessä on vain puhtaasti visuaalinen seikka…
Mutta sitten sisätiloihin. Viikolla mies on hikoillut kylppärin kanssa ja se alkaakin olla jo viittä vaille valmis. Paksut marmorilaatat eivät ole ihan helpoimpia työstettäviä, niiden leikkaamiseen tarvitaan vesileikkuri ja poraamiseen timanttipora. Meillä kun vielä kylppärissä on kaikenlaista koloa ja kulmaa, viistettävää ja leikattavaa, niin homma on ottanut kyllä aikansa. Olenkin saanut pariin otteeseen pientä kuittia laattavalinnasta, heh. Mutta on se sen arvoista, lopputulos on upea ja siitä olemme yhtä mieltä! 
Tämän kuvan koloon upotetaan peilikaappi, mutta ilman runkoa. Lasihyllyt ja peiliovet kiinnitetään suoraan marmoriin ja hyllyjen taustalla on siis tuo marmorilaatta. Taas pieni yksityiskohta, joka tuo astetta viimeistellymmän fiiliksen.
Tämä kiistelty kolo on puolestaan samppoopulloja varten. Tietäisittepä vaan, kuinka tästä pikkuruisesta kolosta on jauhettu, heh. Minä olisin ehkä jättänyt koko kolon tekemättä, mutta siinä se nyt on, ja kieltämättä hienosti tuo mies on kyllä sen toteuttanut: laattojen kulmat ovat jiirissä ja sauma jatkuu yhtenäisenä kolon läpi. Välillä täytyy vähän joustaa, ja onneksi lopputulos on tehty sellaisella pieteetillä, että ei se enää haittaa meikäläisenkään silmää. 😉
Laittelen kylppäristä kunnon kuvia sen valmistuttua kokonaisuudessaan, hetken joudutte siis vielä koko näkymää odottelemaan. Eiköhän näistäkin kuvista kuitenkin jo jotain osviittaa saa. Ensi viikolla on vuorossa tämän tilan viimeistely ja saumaus, sitten siirrytään varmaankin taas takaisin alakertaan. Ja minä jatkan totutusti maalisuti kädessä ulkosalla.
Palataan remonttiaiheisiin taas ensi viikolla, me taidetaan hakea silloin jo keittiökin kotiin! Asennushommiin tosin päästään varmaankin vasta muutamien viikkojen päästä. Kaikkea kivaa on kuitenkin tulossa, joten pysykäähän langoilla jatkossakin. 

Mukavaa uutta viikkoa!

*tuote saatu
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Huokailen, puhun itsekseni ääneen ja purskahdan nauruun kaiken tämän ihanuuden nähdessäni:))) Tosi upeaa jälkeä ja tosiaankin tiedän pikkaisen millaisia haasteita tuo kylppäri on tekijälleen aiheuttanut! Miehesi on kyllä paitsi super ihana timpuri, niin hän myös arvostaa arkkitehti työtäsi täysillä, ei hän muuten taipuisi näihin shampoo lokeroihin:) Ulko-ovi on super kaunis ja niin oikean värinen kuin olla voi! Nautin kuvistasi!

    • 1.1

      sanoo

      Hih, voi ihana tuota sinun kommenttiasi! 🙂 Kiitos! Ja joo, kyllä tuo mies ihmeen pitkäpinnaisesti jaksaa näitä minun ideoitani toteuttaa ja heittää vielä toisinaan itsekin vähän lisää vettä myllyyn, kuten tämän samppookolon kohdalla. Hän siis itse halusi syvennyksen ehdottomasti paikkaansa, vaikka se vähän ylimääräistä työtä vaatikin. 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihana ovi, ja se sävy on täydellinen. Kun ensimmäinen marmorikuva tuli näkyviin, piti tauko pitää. Hengähdin, täytin kahvikupin, pyörähdin levottoman kierroksen olohuoneen ympäri, miettien kestänkö näin paljon makeaa yhdellä kertaa.
    Teidän kodista tulee niin täydellinen! 🙂 Ilolla jatkoa odotan. Anne

    • 2.1

      sanoo

      Voi sentään, kiitos kauniista sanoistasi! Mutta kyllä tätä on tehtykin niin kuin iisakin kirkkoa, jestas sentään. On niin palkitsevaa kun kaikki se vaivannäkö alkaa hiljalleen tuottaa tulosta, mukava huomata ettei ne lukemattomat työtunnit ole ihan hukkaan menneet. Sehän taitaa ollakin se remontoinnin suola. 🙂

      Oven sävy meni onneksi ihan nappiin, kyllä pieni tummuus tekee ihan terää kaiken tuon vaalean keskelle. Nyt parhaillaan mietin ulkovalojen kohtaloa – oven tummuusasteella olevaa grafiittia vai raikasta valkoista. Hmm…

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos! No juu, kyllähän tuolle käyttöä löytyy, eikä tarvitse sitten metsästää tyyliin sopivia samppoohyllyjä. Edellisessä kodissa meiltä jäi hyllyt tyystin hankkimatta, kun ei saatu aikaiseksi etsiä sopivia hyllyjä ja niiden sijoittelussakaan ei päästy ihan yksimielisyyteen. Nyt vältytään tuolta metsästykseltä, heh :))

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    Ihana ulko-ovi ja väri aivan täydellinen. Ja nuo portaatkin niin söpöt…Teille tulee niin magee koti ja arvaas oottelenko aina näitä joka viikkoisia remppapostauksia?��

    • 4.1

      sanoo

      Ihana kuulla! Joo, nuo portaat on aika hauskat, harvinaisesti valettu betoniportaat tuollaiseen kaarevaan muotoon. 🙂 Eivät ole alkuperäiset, vaan peräisin varmaankin 50-luvulta, silti aika kiva yksityiskohta talossa.

  4. 5

    Anonyymi sanoo

    Minäkin seurailen mielenkiinnolla, mitä ihanaa olette saaneet aikaan…Asun itse myös vanhassa talossa (rakennusvuosi 1806), joten remonttinne kiinnostaa erityisesti, vaikkei olekaan juuri nyt meillä ajankohtainen. Meillä on eletty ja nautittu lue lommotettu paikkoja rempan jälkeen kohta seitsemän vuotta. Tässä näkee, että hyvin tehty työ kannattaa…aidot materiaalit vaan paranevat ikääntyessään. Mitään ei ole vielä joutunut uusimaan. Ulkomaalausta voisi eteläseinustalla ehkä alkaa harkitsemaan tulevina vuosina 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Mukava kuulla, että seurailet innolla mukana! Ja mikä ihana, hurmaavan vanha talo myös teillä, vielä mennään sata vuotta tästä meidän talosta taaksepäin. Siinähän sitä ikää jo onkin!

      Ja näinhän se on, aidot materiaalit vain paranevat vanhetessaan ja ikääntyvät paljon kauniimmin kuin keinotekoiset materiaalit. Minua ei ollenkaan haittaa vaikkapa klommot lankkulattiassa, nehän kertovat vain eletystä elämästä…

  5. 6

    sanoo

    Voi että. Mullakin olisi meidän shampookolosta asiaa, mutta just nyt en jaksa sitä aihetta yhtään. Kerron joskus, jos vaikka nähdään. Teidän kolo on aika täydellinen, meidän ei …

    • 6.1

      sanoo

      Hih, voi että näitä shampookoloja. Täytyy avautua asiasta jos vaikka törmätään. Parempi, että nyt koittaa vain aktiivisesti unohtaa koko kolot ja keskittyä johonkin ihan muuhun. :))

  6. 7

    sanoo

    Täydellinen koti <3 Me menemme tänään katsomaan uutta tai siis vanhaa, mutta katsotaan tuleeko siitä meille kenties uusi koti…

    • 7.1

      sanoo

      Huh, kiitos! Eipä vanhasta koskaan täydellistä saa, aina on kompromissikohtia ja pakkoratkaisuja – mutta that´s life! 🙂 Onnea sinne asunnonmetsästykseen!

  7. 8

    sanoo

    Täydellinen koti <3 Me menemme tänään katsomaan uutta tai siis vanhaa, mutta katsotaan tuleeko siitä meille kenties uusi koti…

  8. 9

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihania taas nämä remonttipostaukset! Ei voi kun huokailla ja ihailla kättenne jälkeä. Omaan pienenlaisen obsession kaikkia seinään/koloihin upotettuja hyllyjä kohtaan, mutta en olisi itse keksinyt tuota peilikaappisysteemiänne kokeilla, aivan ihana idea! 🙂

    //Emilie

    • 9.1

      sanoo

      Ihana kuulla! Olen jo miettinyt mitä tapahtuu kun nämä sunnuntaiset remonttipostaukset joskus loppuvat, nämä kun tuntuvat olevan niin suosittuja… Täytyy varmaan kehitellä tilalle jokin muu toimiva postaussarja. :))

      Kiitos, tuosta peilikaapista tuli (tai siis toivon mukaan tulee) kyllä kiva. Itse en oikein tykkää ulkonevista peilikaapeista, näin kaapin sai siististi upotettua osaksi seinää ja kauniit marmorilaatat mahdollisimman esille myös tuosta kohtaa. Säilytystilaa kuitenkin tuolla tarvitaan, joten kaapin poisjättäminen ei ollut vaihtoehto…

  9. 11

    sanoo

    Ihanat noi marmorit. Meillä myös uusittiin kylppäriin marmorit isot valkoiset carraran marmorit. Jotenkin luonnon materiaalit vaan niin paljon paremmat ku bulkkilaatat.

    Kyllä teidän passaa nautiskella ihanasta kodista jahka se valmistuu. Ihana ��

    • 11.1

      sanoo

      Kiitos Heidi – kyllä passaa nautiskella sitten joskus, kun tuo valmistuu ja muutto on paketissa. Mahtaa olla silloin kyllä hassua, kun voi ajatella tekevänsä vapaa-ajalla jotain muutakin kuin remppaa. 🙂

      Kyllä nuo aidot marmorit ovat vaan ihan eri juttu. Ja muutenkin kyllä aito hakkaa aina mennen tullen keinotekoisen, oli kyseessä sitten mikä materiaali hyvänsä. Valintaa ei ole tarvinnut katua, tuskin sielläkään 🙂

  10. 12

    sanoo

    Ehdin pitkästä aikaa kurkistelemaan remonttinne edistymistä ja kyllä siellä on tehty hommia 🙂 Ja niin upealta näyttää aina vaan. Tuo peilikaapin asentaminen suoraan marmoriin on loistava idea, jota tulen varmasti käyttämään, jos joskus vielä saan rempata uutta kotia. Tätä haavetta ei saa kertoa miehelle….����

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *