Elokuun ensimmäinen

 

Niinpä ne kuukaudet hujahtivat, nyt on elokuu ja syksy jo askeleen lähempänä. Vaikka lämpimiä ilmoja riittäisikin vielä pitkälle, on ilmassa jo sellainen ihan pieni aavistus syksyn tuntua. Sen huomaa varsinkin aamuisin, olenkin fiilistellyt monena aamuna kirpsakan kaunista ilmaa. Illatkin ovat olevinaan jo ihan erilaisia, viileämpiä ja ennen kaikkea hämäriä.
 
Vielä kuitenkin nautitaan kesästä hetkinen. Terassi on ollut ahkerassa käytössä, taas tänäänkin istuskelin koko pitkän illan siellä. Taljat ja tyynyt tuovat mukavuutta oleskeluun, ja kynttilät ovat ihan ehdottomia hämärtyvissä illoissa. Lyhtyvarannot ovat aika vähissä, joku ulkona viihtyvä lyhty voisikin olla hyvä lisä terassille. Täällä vähän kokoelmia kauniista vaihtoehdoista.

 
Eräiden illanistujaisten myötä virittelimme terassipurjeisiin nämä valonauhat. Ne näyttivätkin paikassa niin kivoilta, että saivat jäädä paikalleen ihan muutenkin. Ainoa harmi on, että nämä Ohlsonin valot ovat kovasti himmentyneet alkuperäisestä, kuvassakin ne ovat itse asiassa päällä, mutta päivänvalossa ei juuri siltä näytä. Onko teille käynyt samoin? Illan hämärässä toki valo jo selvästi näkyy ja tuo kivaa tunnelmaa, eivät ne siis ihan täysin hyödyttömät vielä ole:

Tunnelmallista elokuun iltaa!

Nudea

Nuden sävyjä ja uudet ihanat Pistolini, jotka nappasin Zoovillagen alesta aika kivalla aleprosentilla varustettuna. Yritän sijoittaa tyyriimmät ostokset aina aleaikoihin, silloin jos joskus kannattaa olla silmät tarkkana ja ostaa päräyttää niitä pitkään himoittuja juttuja.  Kukkaro kiittää, ja kaikenlaisia löytöjä on aina mahtava bongailla.
 
Nuo Bruketin tuoksukynttilät ovat aika ihania myöskin, loppukesän pimeneviin iltoihin noita on ehkä pakko hankkia. Muistelisin viime vuodesta, että kynttilöistä ja varsinkaan niiden jaloista ei ole minkäänlaista pulaa, mutta kai joukkoon nyt muutama lisääkin mahtuu. Varsinkin, kun kyse on kauniissa paketissa olevista pois poltettavista kynttilöistä, voiko sellaisia muka olla liikaa?

Koukkuja

Taannoisella Helsingin reissullani mukaani tarttui muutama seinäkoukku, jotka odottelevat vielä seinäänkiinnitystä. Kupariset seinäkoukut löytyivät Formverkistä ja ovat tanskalaisen Frostin tuotantoa. Tykästyin koukkujen vähän erilaiseen ulkonäköön ja lievään 60-luvun henkeen, sopivat aika kivasti vaikkapa juuri tuon vanhan tv-tason kaveriksi.  
 
Kuparisten seuraan hankin myös yhden Muuton Dotsin, sekalaisessa setissä on minusta vähän enemmän jujua. Näillä näkymin koukut ovat menossa yläkertaan lähinnä laukuille, koruille ja sen sellaisille. Ylimääräistä ripustustilaa ei taida koskaan olla liikaa.