Oksia

Bongasin lenkilläni puiston laidalta tosi kauniin puun, josta oli pakko taittaa muutama oksa maljakkoon. Tiedä sitten mitä ovat, jotain koristekirsikan sukulaisia kenties, mutta ihan hauskalta nuo pallerot näyttävät sisälläkin. Vähän väriä ja piristystä yläkerran harmauden keskelle.
 
Olen muutenkin tykästynyt erilaisiin oksiin osana sisustusta, ja nyt kesäkukkakauden mentyä riipinyt pihalta kaikenlaisia pihlajan- ja vaahteranoksia sisälle. Ja minusta kaikenlaiset vihreät heinät ja lehdetkin näyttävät aika raikkailta, vähän tähän Majan tyyliin. Leikkokukkia ei ole hankittu aikoihin, luonnon antimilla pärjää vielä toistaiseksi ihan kivasti. Siellä kukkakaupoissa kerkeää kuitenkin juosta koko talven ajan…
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Onpa kauniita oksia! Minäkin olen kesän ja alku syksyn pärjännyt oman pihan ja metsän antimilla, mutta täällä keskisessä Suomessa alkavat monet oksat olemaan jo vähän raaskuja ja pitkästä aikaa viikonloppuna hankin leikkokukkia tai oikeastaan oksia, kaupasta.

    -Piia

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos! Joo, kyllä täälläkin alkaa olla jo viimeiset hetket tuohon oksien keruuseen, kohta saa taas turvautua kukkakaupan antimiin. Voisin kuvitella, että sitten taas pitkästä aikaa leikkokukatkin tuntuvat tosi freeseiltä – tai koska ne ei nyt tuntuisi 🙂

  2. 2

    sanoo

    Kauniit on oksat. Pitäisi itsekin vaan ronskimmin kerätä lenkkipolun varrelta somisteet kotiin. 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos, ihmeesti vaan tuollainen yksinkertainen juttukin voi olla kaunis. No jaa, en voi suositella, eipä tuo oksien keruu lenkkipolun varrelta taida olla ihan kaikkien sääntöjen mukaista…;)

  3. 5

    sanoo

    Huikeat kuvat!!! Ja ihana tuo oksa. Huomasin itsekin Majassa vierailun jälkeen, että katsoin luonnonkukkia/-oksia ihan eri silmin. Ja olenpa jo useasti niitä kotiinkin tuonut maljakkoon leikkokukkien sijasta! Kauniit värit on tuossa löytämässäsi syksyisessä oksassa. 🙂

  4. 6

    Klaara sanoo

    Kauniita ovat, ihanat värit! Ikävä olla ilonpilaaja, mutta elävistä puista ei kyllä käsittääkseni saisi katkoa oksia ilman maanomistajan lupaa. Maasta saa tietenkin keräillä katkenneita oksia mielin määrin. Onnekkaita te, joilla on oma piha, josta syksyn väriloistoa voi kerätä kotia kaunistamaan!

    • 6.1

      sanoo

      Ihan oikeassa olet Klaara, hyi minua. Ei kyllä juolahtanut mieleenikään, että joku välittäisi muutaman oksan katkomisesta kaupungin puolivilliintynestä puistikosta, johon lapset rakentavat majoja ja naapurit kippaavat lehtikärrynsä. Mutta tosiaan ulottuvahat nuo jokamiehenoikeudet ihan sinnekin asti… 🙂

      Mutta juu, onneksi on piha, josta saa nappailla mielin määrin väriloistoa sisälle!:)

    • 6.2

      Klaara sanoo

      Heippa, ei ollut tarkoitus mitenkään moralisoida. Kukaan tuskin pahastuu, jos joutomaalta katkoo muutaman oksan. Tulipa vaan mieleeni muistuttaa periaatteesta, joka mielestäni on ihan tärkeä. Yllättävän usein näkee nimittäin ihmisiä katkomassa oksia hieman yllättävissäkin paikoissa, kuten piskuisissa kaupunkipuistoissa tai kansallispuistoissa – yleensä vähemmän hellävaraisin tai metsänhoidollisin ottein.

      Kiitos kivasta blogistasi – kävinpä jälleen äänestämässä sitä valtakunnan parhaaksi sisustusblogiksi. 🙂

    • 6.3

      sanoo

      Juu ei minulla sellainen olo tullutkaan kommentistasi. 🙂 Hyvä vaan että muistutit, vaikka tämä tapaus ei nyt ehkä ketään haitannutkaan, niin aina löytyy kuitenkin näitä vähän räikeämpiä tapauksia. Soisi kuitenkin, että periaatteet pysyisivät muistissa – myös allekirjoittaneella 😉

      Kiitoksia paljon äänestäsi ja kivoista sanoistasi! 🙂

  5. 7

    Anonyymi sanoo

    Klaara on ihan oikeassa, ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin oksien katkominen elävistä puista. Niin että hivenen tyrmistynyt olin tästä postauksesta…Toki itsekin keräilen pajunkissoja pääsiäisen alla, mutta muihin puihin en kyllä tohdi koskea muualla kuin omalla pihallani – enkä ainakaan kehtaisi kertoa julkisesti tekeväni niin vaikka tekisinkin 😉

    • 7.1

      sanoo

      Ihan totta turiset! Tosin lieventävänä asianhaarana mainittakoon kyseisen puistikon olevan kaupungin omistuksessa ja vähintäänkin puolivilliintynyt pöpelikkö josta kukaan ei ole muistanut pitää huolta vuosikausiin, mutta siis ihan totta, yhtä kaikki jokamiehenoikeudet pätevät myös sinne. Eipä vain tullut ajatelleeksi tuota siinä vaiheessa. 🙂

  6. 8

    Anonyymi sanoo

    Onnea, hyvin on omaksuttu jokamiehenoikeudet, varsinkin kaupunkilaiset ne parhaiten tuntevat. No tietysti Pihkalan emännän olisi nähtyään oksat pitänyt ensin tehdä tiedustelu Turun kaupungin puistoasiain vastaavalle ylipuutarhurille, tämä olisi laittanut asian kiireellisenä seuraavaan lautakuntaan ja puolustettuaan kiivaasti puolivillinä ties missä pöpelikössä kasvavaa nimetöntä keltamarja pensaanreuhkaa, olisi lautakunnan enemmistö evännyt oksain taittoluvan. Samalla olisi valtuutettu kaavoitusosaston asiaankuuluva insinööri ottamaan selville pensaan kasvukohdan karttakoordinaatit, jotta seuraavaksi kesäksi olisi jo rauhoituskyltti paikoillaan. Näinhän se käytännössä kuuluu mennä, ah tätä tietoviisautta! Mutta kaiken tämän byrokratian kiehuessa ja marinoituessa olisi eräs törheväkorvainen jänis mennyt iltahämärässä ja napsinut makoisat oksantyngät marjoineen leukaperiinsä, mitäs, mitäs!
    Pienellä maalaisjärjen käytöllä anonyymikin voi ajatella tätä tapahtumain kulkua että oliko rikos niin valtaisa kuin kommenttisi antaa ymmärtää. Näin tuumaa toinen arka anonyymi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *