GRANDMA WAS HERE

Nyt on maaliskuu ja kevättä rinnassa! Kun tammi- ja helmikuu on kahlattu läpi, ollaan minusta jo voiton puolella. Itse luen maaliskuun jo ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi, joten tästä se hiljalleen  alkaa: omasta mielestäni se paras aika vuodesta.
Kevät pistää toisinaan vähän hupsuttelemaan – mallailin kaappien uumenissa ollutta vanhaa pitsipeittoa makkariin ja tunnelma oli kuin isoäidin kammarissa konsanaan. Meillä on tuollaisia jemmassa kaksin kappalein, molempien suvusta kulkeutuneita. Ovat saaneet olla rauhassa laatikossa tähän asti ja takaisin laatikkoon päätyivät tämän kuvan jälkeenkin. Jossain vaiheessa meinasin sijoittaa toisen saunatupaan, mutta peitossa on ehkä vähän liikaa pitsiä jopa sinne. Eipä noita raaski poiskaan heittää, muttei toisaalta viitsisi säilyttää tyhjänpanttina kaapissakaan. Eli jotain vissiin tarttis keksiä, jonkinsortin valkaisu nyt ainakin ensimmäiseksi.
Mitäs te olette tehneet vastaaville tapauksille?
It´s March and spring is closer and closer! Due to this starting springtime I went a bit crazy and placed that old lace blanket made by my boyfriend´s great grandmother to our bedroom. Even though the lace is very beautiful it´s still a way too much to me, so the blanket went back to the closet right after shooting these pictures. I don´t want to throw it away because it´s very old and personal piece, but what on earth should I do with it…?
Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Heeh, no voi kiitos! Tuosta tuli kyllä ihan eri henkinen, kun sen heitti vain rennosti jalkopäähän. Mutta on siinä silti sitä pitsiä aika lailla… 😀

  1. 2

    Anonyymi sanoo

    Omani ostin kirppikseltä ja epätasaisen värityksen vuoksi pesin sen 90 asteessa pesukoneessa. Kun ei puhdistunut, värjäsin Dyloneilla ruskeaksi ja hieno tuli. Rohkeasti vaan värjäämään!
    -seija

    • 2.1

      sanoo

      Mäkin mietin tuota värjäystä, tai lähinnä valkaisu kiinnostaisi eniten… Vähän vaan mietityttää, tuhoanko siinä puuhassa koko peiton.

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos! 🙂 Mua hiukan tuo tunkkainen valkoinen kyllä häiritsee, tekisi mieli koittaa valkaista peittoa vähän freesimmäksi. Olisikohan kloorivalkaisu ihan vikatikki…?

  2. 4

    Anonyymi sanoo

    Tuo peitto on ihanan retro ja niin upea kuvio että ehdottomasti paraatipaikalle esille! Pitsipeittohan on aiemmin ollut statussymbolinkin roolissa, koska sen tekeminen vie niin paljon aikaa. Ja onhan se osa perhehistoriaa mikäli sen oma sukulainen tehnyt. Jonkun ihmisen kädet kuitenkin! Arvotuote, siis.

    Jos väri ei noin miellytä (ei häiritse kuvassa ainakaan silmää), niin kokeile tehdä siitä päiväpeitto kiinnittämällä taakse kangasta (esim. tummanharmaata pellavaa). Tai jos uskallat, värjää Dylonin pesukonevärillä tummaksi.
    -Minusta itsestäni tuo kaunista rosoa selkeälinjaisuuteenne, ja on hyvä pari kukkakuosisille tyynyille. mielestäni vasta kontrastit näet tekevät sen kodin…

    Kevät jo mielessä täälläkin!

    terveisin, samanlaisen senkin omistanut 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Ihan totta tämä! Kyllä alkaa huimata, kun miettii minkälainen aika ja vaiva tuollaiseen on laitettu, voin suoralta käsin todeta, että eipä onnistuisi itseltä. Harvassa ovat nykypäivänä tällaiset tuotteet, jotka on tehty itse pieteetillä. Eipä tuollaista raaski siis millään poiskaan heittää…

      Tuo pellavakangas olikin hyvä vinkki, täytyy laittaa se harkintaan. Itseäni houkuttaisi ehkä eniten peiton valkaisu, klooria löytyisi heti kaapista, mutta jäin vielä miettimään onko se liian tuju aine peitolle… Ehkä teen huonokuntoisemmasta harjoittelukappaleen ja säästän paremman onnistuineimpaan lopputulokseen. 🙂

      Ja juu – minäkin tykkään kyllä kerroksista, tuollaiset ovat aina niitä mielenkiintoisuuden ja persoonallisuuden tuojia.

  3. 6

    Saara_hki sanoo

    Minä sain kaverin mummilta ylioppilaslahjaksi pitsisen pöytäliinan. Se maatui kaapissa kymmenen vuotta, kunnes keksin kiinnittää sen mustaan pellavakankaaseen ja ompelin siitä tyynyliinan. Täytyypä laittaa vaikka instagramiin kuva, siitä tuli ihan hieno nimittäin! Ei se aina esillä ole, sen verran krumeluuri, mutta ehkäpä just näin kevään kynnyksellä voisi piristää 🙂

  4. 7

    Anonyymi sanoo

    Juurikin oman kellastuneen pitsipäiväpeittoni liotin yön yli Dr. Beckmann -tahrasuolaliuoksessa ja sen jälkeen pesu 60 astetta valkaisuaineellisella pesujauheella ja hyvä tuli 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Kiitos vinkistä, täytyykin kurkata kaupasta tuollaista puteloa. Pieni kirkastus ja valkaisu olisi kyllä peitolle tarpeen! Mulla olisi kyllä kaapissa Vanishin valkaisuaineellista tahranpoistajaa, mahtaisikohan sekin toimia…?

  5. 8

    sanoo

    Minusta kokonaisuus on täydellinen juuri tuollaisenaan 🙂 Pitsipeitto ei näytä ollenkaan liian pitsiseltä noin selkeälinjaisessa ympäristössä, ja sävykin tuo vähän kerroksia kokonaisilmeeseen. Tuollaista peittoa on toki helppo käyttää "on-off", eli välillä esillä, ja välillä taas poissa jos/ kun tökkii 🙂

    • 8.1

      sanoo

      No totta, onhan tuo ihan hauska peitto vaihteeksi ja tuo tosiaan vähän uutta ilmettä huoneeseen. 🙂 Kesäksi tuo voisikin olla kiva ja rento päiväpeiton korvike!

  6. 9

    sanoo

    Komppaan Katjaa tuossa ylempänä!! 😉 Ihana tuollaisenaan! Jos ei värjäykseen oo suuri visio, niin ehkä antaisin olla tuollaisenaan ja odottelisin että sytyttää. Mulla ainakin aarteet herää aina aika ajoin suureen suosioon ja välillä saa olla kaapissa odottelemassa.

    • 9.1

      sanoo

      Totta totta, en kyllä haluaisi hätiköidäkään ja pilata peittoa jonkin hetkellisen innostuksen vallassa. Pieni vaalennus olisi kyllä ehkä paikallaan, luonnossa tuo on vielä vähän keltaisempi kuin kuvassa. Mutta katsotaan rauhassa… 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Isomummo oli aikaansa edellä 😀 On tuo kuvio kieltämättä pitsipeitoksi vielä suhteellisen yksinkertainen…

  7. 12

    sanoo

    Ihana pitsipeitto ja sopii huoneen tunnelmaan yllättävän hyvin. Mielestäni peitto tuo juuri sopivasti kontrastia huoneen lähes askeettiseen tyyliin. Juurikin nämä yllättävät yhdistelmät ovat sisustuksen suola.

    • 12.1

      sanoo

      Totta, kyllähän tuosta tulee vähän jännää kontrastia ja mielenkiintoa. Ehkäpä kaivan tuon kesän koittaessa uudestaan esiin ja laitan paksumman päiväpeiton hetkeksi jemmaan.

  8. 13

    sanoo

    Saimme häälahjaksi mummultani parisängyn päiväpeitteen. Karmean värinen, joten heitin sen muutama vuos sitten koneeseen tummanharmaan värinapin kanssa ja siitä tuli kerralla modernimpi ja tyylikkäämpi.

  9. 14

    Anonyymi sanoo

    Hei – pyykki-infosta! Kloorivalkaisu saattaa olla liian rankka pitsipeitolle, jos sen lanka on yhtään ajan saatossa haurastanut. Seurauksena voi siis olla rikkinäinen ja pitämätön peitto – sekä iso suru!
    Itse pesisin puuvillapitsipeiton pesukoneessa 60 asteessa ihan tavallisella valkaisuaineellisella pyykinpesujauheella (nesteissä valkaisuainetta ei ole – missään). Ainesosissa siis sanotaan "sisältä happeen perustuvaa valkaisuainetta". Annostusta nostaisin eli laittaisin erittäin likaisen pyykin mukaan. Jos yhtään pelottaa pitsin puolesta pesukoneen rummun teräväiset kulmat, laittaisin peiton vaikka pussilakanan sisässä pesuun ja lakanan kiinni parilla pistolla lankaa. Jos pesun lopputulos ei ole mieleen, suosittelisin värjäystä – vieläkin kloorivalkaisun sijaan… Kerrothan, mitä päädyit peitolle tekenään ja mikä oli lopputulos? 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *