CITYPIHALLA

Kuun vaihteessa tulee täyteen kaksi kuukautta täällä vuokra-asunnossa. Se kuulostaa kummallisen lyhyeltä ajalta; tuntuu, että täällä oltaisiin asuttu jo paljon pidempään.
Kaupunkiasumisemme on lähtenyt liikkeelle yllättävänkin hyvin. Ajattelin etukäteen, että muutto omakotitalosta keskustan kerrostaloyksiöön olisi saattanut olla vaikeakin paikka mutta vielä mitä, keskustassakin on vaihteeksi ihan mukava asua. Osasyynä varmasti on tämä kiva asunto ja sen näppärä sijainti, jotka pehmittävät tätä muutosta aikamoisesti. Sisäpihalla satunnaisesti mekastavat ihmiset toki toisinaan tökkivät, sillä pienikin inahdus kuuluu suoraan tänne kellariasuntoon, yleisesti ottaen keskusta-asuminen on kuitenkin ollut yllättävänkin jees.
Oikeastaan ainut asia, mitä näin kesäaikaan vähän kaipailen on piha. Tänä kesänä on toki käynyt siinä mielessä kyseenalainen tuuri, että hyviä ilmoja on piisannut harvinaisen vähän, koleissa kesäilloissa sitä on ihan mielelläänkin linnoittautunut yksiön seinien sisälle. (Tai harvinaisen usein nämä illat ovat kyllä vierähtäneet työmaallakin…)  On tähän kesään mahtunut sentään muutamia lämpimiäkin kesäiltoja ja -aamuja, tällöin olen muitta mutkitta kantanut tuolin ja pikkupöydän ulko-ovemme eteen ja nauttinut kaffet siinä kaikessa rauhassa – ihmiset ovat lomareissuillaan tai missä lie, mutta kovin monien silmäparien kohteeksi en ole tiettävästi joutunut. Kevyt Hayn pikkupöytä ja eteisen wieniläistuoli ovat omiaan tähän tarkoitukseen, kahvihetken jälkeen ne on helppo nostaa takaisin sisälle. Näin kätevästi syntyy puitteet pienelle viihtyisälle ulkonurkalle.
Oliivipuunkin nostin virkistymään ulos, se on kohentanut kuntoaan nyt huomattavasti. Oliivipuut eivät ole yleensä luonnistuneet minulla kovin hyvin, mutta nyt sain vinkin pitää multa koko ajan kosteana ja tämä on todellakin auttanut. Uutta versoa pukkaa kovasti, ja alussa ilmennyt lehtien tiputtelu on loppunut tyystin. Joskus vannoin, etten oliivipuuta enää osta, mutta tämän onnistumisen valossa uskaltaudun ehkä joskus hankkimaan vielä toisen samanmoisenkin…
Summer in the city. Unfortunately we don´t have a balcony or proper patio in our city flat, but luckiy there´s this little corner outside our front door. It´s not a garden though, but at least a place to sit down outside and have a cup of coffee.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kyllä keskustassakin on mukavia asuntoja…ystäväni asui Linnankadulla, aivan torin tuntumassa, vanhassa kerrostalossa. Liikenteen melua ei kuulunut ja osa ikkunoista olikin siäspihalle. Muuttivat sieltä rivitaloon, jonka rakennusvuosi on jotain -70 luvulta. Eivät meinanneet alussa saada nukuttua, kun kaikki äänet kuului sisälle…:)

    • 1.1

      sanoo

      No näinpä, keskustan vanhojen talojen seinät eristävät ääntä tosi hyvin, vaikka liikennettä ja melua olisikin ympärillä. Eipä meillekään liikenteen äänet kuulu juuri yhtään. Nuo hieman uudemmat rakennukset ovatkin sitten usein jo ihan toista. 🙂 Keskusta on kyllä ollut yllättävänkin kiva paikka asua!

  2. 2

    sanoo

    MInun tyttäreni asuu Rauhankadulla – siellä kiva sisäpiha,vaikka ei oma ollenkaan.. siellä Turussa on muutenkin niin paljon idyllisiä paikkoja asua. Tuo on niin näppärää – että kantaa tuolit ulos ja tekee sen pienen pihan siihen – ehdit vielä kovasti tehdä pihatöitä :))

    • 2.1

      sanoo

      Rauhankadulla on ihania taloja ja pihoja, ihastelen niitä usein iltakävelyllä. Tosi idyllistä seutua!

      Ja joo, tuo on totta, pihatöitä ehtii tehdä vielä ihan kyllästymiseen asti. Nyt pitäisi nauttia tästä helppoudesta 😉

  3. 3

    sanoo

    Voi kun minäkin saisin oliivipuun luonnistumaan, eikä vaan kuolemaan.:) Kiitos vinkistä, saa nähdä jos se enään virkisty…:)

    Kivan city piha-kulman olet luonut! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos! Kokeile tosiaan tuota kasteluvinkkiä, siitä on ollut todella apua! Oliivipuussa on ollut säännöllisen kastelun jälkeen ihan eri meininki. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *