KUINKA HALUAISIT ASUA?

kuva A-Hus
 
Haaveiletteko te usein omasta unelma-asunnostanne?
Koti on minulle tärkeä paikka, ja itse tunnustaudun sen suhteen aikamoiseksi unelmoijaksi. Löydän itseni usein selailemasta asuntojen myynti-ilmoituksia ja visioimassa niiden tiloja. Mietin miten remontoisin asuntojen kodit, joskus jopa päädyn sisustamaan niitä mielessäni. Pahimpana kuumeaikana olen nähnyt ihanasta asunnosta jopa unta tai miettinyt yön pimeinä tunteina just siihen tilaan täydellisintä tapettia. Vähän hullua, tiedän, mutta minkäs haaveilija itselleen mahtaa.
Pidän monenlaisista tyyleistä; vanhoista vuosisadan alun puutaloista, jugendkerrostaloista, 1950-luvun idyllisistä omakotitaloalueista sekä 70-luvun linjakkuudesta. Uudet talot toki houkuttavat myös omalla tavallaan, niissä kiehtovat kaikki ne mahdollisuudet tilankäytössä ja materiaalien valinnassa. Ollapa vapaus suunnitella täydellinen kokonaisuus vain ja ainoastaan omia tarpeita varten.
Pohdintojeni myötä olen kuitenkin tullut lopputulemaan, että oma unelmakotini olisi vanha, mieluusti tätä nykyistä vielä joitakin vuosikymmeniä vanhempi. Korkeat huoneet, ruutuikkunat, kakluunit ja nariseva lankkulattia kuuluvat ehdottomasti listaan, niistä ei tingittäisi. Vanhoissa taloissa on vain sitä jotain, jota ei uudemmista löydy, henki ja tunnelma ovat aivan erilaiset. Pohjaratkaisut toki useimmiten on mitä on, mutta minä ajattelen epäkäytännölliset pohjat enemmänkin mielenkiintoisena haasteena. On hurjan mielenkiintoista ratkoa tilankäytöllisiä ongelmia ja muokata tilaratkaisuja toimivammaksi. Tuoda asunnon parhaat puolet esiin ja toisaalta myös tehdä kompromisseja ja sopeutua olemassa olevaan.
Asiaankuuluvasti olen toki pohtinut jo materiaalejakin. Vanha, klommoinen lankkulattia olisi lipeäkäsitelty ja tuntuisi karhean lämpöiseltä jalan alla. Keittiökaapit varustettaisiin ehkä yksinkertaisilla peiliovilla ja nuppivetimillä. Ne maalattaisiin helmenharmaalla tai ehkä vähän tummemmallakin sävyllä, yläkaapit unohtaisin kokonaan. Kaappien päällä lepäisi kaunis marmoritaso ja laatoitus olisi yksinkertaista valkoista peruslaattaa. Huoneet maalaisin ovelilla murretuilla sävyillä, ja moderni kalustus toisi puolestaan kokonaisuuteen vähän keveyttä.  Jotain vähän näiden kuvien mukaista henkeä, kuitenkin pienellä twistillä maustettuna.
Olemme asuneet nykyisessä talossamme kohta nelisen vuotta ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että kaivattaisiin uusia haasteita. Olemme kuitenkin sisustus- ja rakennusalan ammattilaisina aika tekevää sorttia, ja aina pitäisi olla jotain projektia käynnissä. Kun kaikki on tehty, tulee helposti vähän tyhjä olo, ehkäpä tästä johtuu viime aikainen uudistusvimmanikin… Jostain syystä tämä koti on aina tuntunut vähän väliaikaiselta, emme ole koskaan kuvitelleet asuvamme täällä pitkään. On jännä, miten sitä heti alussa luokittelee projektin johonkin tiettyyn kategoriaan, ikuisuusprojektiksi tai vain välietapiksi. Meillä tämä on koko ajan ollut ehdottomasti se jälkimmäinen.
Jossain vaiheessa ryhdymme varmasti jahtaamaan edellä kuvatun mukaista unelmaa – tai mahdollisesti jotain ihan muuta. Sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä, olemme päättäneet ottaa asiassa tuumaustauon ja pohtia seuraavaa siirtoa ihan rauhassa. Tulevaisuudessa saattaa olla muutosta tiedossa, mutta juuri nyt on hyvä näin.
Alkusysäyksen tälle postaukselle antoi paitsi nämä viime aikoina pinnalla olleet mietteet, myös Asuntoverkon kuvakilpailu, johon minut haastettiin mukaan. Kuvakilpailussa etsitään kauneinta kuvaa teemalla ”Minkälaisella kuvalla sinä myisit asuntosi”, eli hakusessa on kiinnostavin, kaunein, edustavin tai muuten vain ihanin kohta kotoa. Sellainen, joka myynti-ilmoituksessa herättäisi huomion ja nostaisi asunnon parhaat puolet esiin.
Selailin vanhoja kuva-arkistojani ja valintani osui tähän kuvaan, joka on – yllätys yllätys – yläkerrastamme. Olen ottanut kauniimpiakin kuvia, eikä tätä kuvaa ole juuri stailattukaan, silti minusta tämän tilan valo ja tunnelma ovat aivan erityisiä. Huone on kuin tyhjä canvas, johon seuraava asukas voisi maalata haluamansa maailman. Itse ihastuin tähän tilaan ensimmäisessä näytössä ja veikkaisin, että niin voisi käydä myös jollekin toiselle. Kukaties siis jonain päivänä netin myynti-ilmoituksessa tämä kuva pompsahtaa esiin, siitä tietää että täällä on lähdetty uusien unelmien perään.
Millainen on teidän unelmakotinne? Onko se ikioma vai asutteko mieluummin huolettomasti vuokralla? Vai onko koti vain paikka jossa nukutaan, ja elämä kenties jossain ihan muualla…? Äärimmäisen kiinnostavia juttuja nämä.


Every now and then I dream of new house, in my dreams it would be something like the homes in the pictures. I prefer old houses to new, therefore old windows, wooden floors and fireplaces are a must in my dream house.

FIVE COLORS: BLACK

Taas olisi värihaasteen vuoro. Valinta neljänneksi väriksi oli helppo, mustaa väri ei sen kummemmin tarvinnut tuumailla. Vaikka kotimme ei järin tummasävyinen olekaan, löytyy mustaa melkeinpä kaikista huoneista: keittiössä työtasot ja mustavalkoinen matto, olkkarissa musta sohvapöydän kansi, tuoli ja takan luukku, kylppärissä musta laattalattia, yläkerrassa yövalaisimet, peili ja matto… Mustia yksityiskohtia löytyy myös pitkin kämppää mm. taulujen kehyksistä ja mustavalkoisista printtijulisteista. Eli aikas mustavoittoisia yksityiskohtia meillä.
Itse tykkään mustasta väristä sisustuksessa, se skarppaa vaaleita tiloja ja tuo mukanaan usein sen pienen tarvittavan ryhtiliikkeen. Täysin mustavalkoinen sisustus on kuitenkin omaan makuuni usein vähän turhan kova, tykkään mieluummin sekoitella graafiseen pohjaan vähän pehmentäviä elementtejä, kuten puuta ja lämpimiä sävyjä. Tiukkakin mustavalkoisuus voi kuitenkin olla kaunista ja kiinnostavaa, välillä näkee tosi onnistuneita mustavalkoisia sisustuksia, joissa leikitään taitavasti erilaisilla tekstuureilla ja sävyvivahteilla. Itse kaipaan kuitenkin mukaan sitä pientä lämmittävää twistiä, vaikka tiettyinä kausina selkeä graafisuuskin saattaa tuntua aika virkistävältä.
Viisi päivää, viisi väriä, viisi uutta blogia. Tämänpäiväisen teemani innoittamana voisin haastaa tällä kertaa mukaan Homevialauran poimimaan värejä kauniin klassisesta kodistaan.
Five days, five colors, today´s color is black. This decision was easy to make, there´s black color in almost every room of the house. I like the contrast it brings to our white home, but don´t want to decorate the home too monochromatic, instead I prefer adding a hint of soft warm shades to simple black and white color palette.

IKUINEN KESÄ

Minulla on nyt selkeästi jokin uudistusvaihe päällä, tekisi mieli laittaa kaikki suunnitteilla olevat jutut toteutukseen. Saunatuvasta olen kirjoitellut täällä ennenkin ja erityisesti tuvan seinistä, jotka kaipaisivat kipeästi jotakin kauniimpaa ankean kipsilevyn tilalle. Homma vain on jäänyt tähän asti muiden tärkeämpien juttujen jalkoihin ja saunatupa pudonnut aina kakkossijalle.
Vastakohdaksi meidän suhteellisen modernille talolle haluan saunalla toteuttaa vanhanaikaista ja vähän runsaampaakin tunnelmaa. Saunatuvan seiniin on ollut meillä kaksi vaihtoehtoa, paneeli tai tapetti, joista tapetti on ollut se ykkösvaihtoehto. Tapettien pysyminen seinässä on vain vähän arveluttanut, sillä tilassa on talvisin vain peruslämpö ja ilmankosteuskin vaihtelee aina saunomisen myötä. Meni sitten syteen tai saveen, nyt kuitenkin päätettiin kokeilla tapettia. Liimataan se sitten vaikka vähän vahvemmin kiinni ja tehostetaan ilmanvaihtoa entisestään. Ainahan voi myös paneloida päälle, jos homma ei kerta kaikkiaan toimi…

Nyt laitoinkin asiat eteenpäin ja tapetit tilaukseen, suunnitteilla olisi nyt jotakin kuvan mukaista tunnelmaa. Olen itse aivan ihastunut tuohon Morrisin klassikkokukkatapettiin, se on raikas ja kuitenkin ihanan nostalginen. Kukkakuvio ja koko väripaletti henkii ikuista kesää, tämä ajatus ei itse asiassa kuulosta ollenkaan hullummalta näin alkavan marraskuun pimeydessä.

Nyt vain innolla odottamaan tapettien saapumista, raporttia seuraa varmasti homman edistyttyä.


A color palette of our sauna room. In contrast to our modern house, I want to create a bt stronger vintage look to that old building. I´m about to order that William Morris wallpaper and love its fresh colors and simple yet nostalgic pattern. It´s like an endless summer pasted to the walls.