Viikonloppu

Viikonloppu vierähti nopsaan Turun keskustan tapahtumissa hengaillen ja kavereita tavaten. Ihana sää jatkui miltei koko viikonlopun ja jäätelöä kului. Benjihyppytornikin oli ilmestynyt katukuvaan; en suinkaan hypännyt, taivutteluista huolimatta.

Torstaina kuuntelimme jokirannassa W.a.s.p.ia. Rannassa oli vielä aika tyhjää, istumapaikka heltisi helposti eikä ruokakojuillakaan ollut tungosta. Pääteltta taisi kuitenkin olla täpösen täynnä – ainakin äänestä päätellen.

Viikonloppuna olikin jo vähän eri meininki, jokiranta ja läheiset kadut tulvivat ihmisiä.

Torkkupeitto

Saimme jo keväällä tuparilahjaksi lahjakortin Ruskolla sijaitsevaan sisustusliike Loviisan Aittaan. Yleensä lahjakortit eivät kauaa käsissä vanhene, mutta tämä kesä on ollut niin täynnä kaikenlaista hoppuilua, ettemme ole ehtineet liikkeeseen pistäytymään. Tänään vihdoin lähdimme pikku kotiseutukierrokselle Ruskoon päin. Loviisan Aitta on rakennettu yli satavuotiaaseen kivinavettaan keskelle maaseutua, ja onkin paikkana tosi idyllinen. Tyyliltään liike on aika maalaisromanttinen, eli ei ihan omaa juttuani. Löysimme kuitenkin monta varteenotettavaa ostosehdokasta, ja lopulta päädyimme yhteistuumin hankkimaan Lauritzonin torkkupeiton syysiltoja lämmittämään. Torkkupeitto on mohair-villa-sekoitetta ja ihanan pehmeän tuntuinen. Väriltään tosin aika syksyinen, mutta hei, syksyhän tulee kohta.

En oikein aina ymmärrä ihmisiä, jotka jättävät saamansa lahjakortit käyttämättä. Vaikka liike olisi kuinka erityylinen kuin oma maku, luulisi sieltä aina jotakin jäävän käteen. Jos ei nyt mitään elämää mullistavaa löytöä, niin ainakin tarpeellista pientavaraa. Varmoja nakkeja ovat vaikkapa pyyhkeet, vuodevaatteet, koristetyynyt, torkkupeitot, astiat ja taloustavarat… Niitä aina tarvitaan. Vaikka modernin ja pelkistetyn tyylin ystävä olenkin, en hetkeäkään epäillyt ettenkö löytäisi Loviisan Aitasta mitään mieluista. Välillä on ihan hyvä vähän laajentaa näkökulmaa, käydä paikoissa, joissa ei yleensä käy, vaikkei ne niin omannäköisiä olisikaan.

Lukuhetki

Tuosta yläkerran patjasta on tullut ihan lemppari loikoilupaikka. Siinä on kiva lukea lehtiä ja kirjoja, toisinaan nukun siinä pienet päiväunetkin. Teille jotka ihmettelette nallea; se oli ilmestynyt purkamattomasta muuttolaatikosta tuohon paikalleen eräänä päivänä, ja siihen toistaiseksi myös jäi. Ikää nallella taitaa olla 26 vuotta ja tunnearvoa sitäkin enemmän.

Tänään vuorossa lukuhetki Sköna Hemin seurassa. Lehdestä löytyi pari mielenkiintoista juttua, -50-lukulaisesta asunnosta kertova Tidlöst 50-tal sekä 3,5 rum i stan. Minua on aina viehättänyt vuosisadan puolivälin tyyli, sen konstailematon muotokieli ja funktionaalisuus. Pidemmittä puheitta tässä kuitenkin muutama kuva, jotka löysin asunnoista Sköna Hemin sivuilta: