Uusi vai vanha talo – siinä vasta pulma…

Jatkoin tänään mietintää ja suurta kysymystä: uusi vai vanha talo? Listaan tässä (pilke silmäkulmassa) tehdyt TOP 5 -ajatukseni molemmilta kanteilta:

Sinut on luotu vanhan talon remontoijaksi, jos..

• Sinua viehättää kaikki vanha: täyspuiset ovet, hilseilevät, mutta NIIN kauniit ikkunakarmit, rakkaudella pidetty leivinuuni – ja tietysti narisevat lauttalattiat.
• Viis veisaat siitä, jos talossa talvella hengitys huuruaa eikä ilman kaksia villasukkia pärjää edes vällyjen alla.
• Olet elämäntapanikkaroija. Valmista ei tule koskaan, mutta talo onkin sinulle elinikäinen puuhailuprojekti.
• Talon historia, jota saat olla jatkamassa, on sinulle kaikki kaikessa.
• Talon kunnostus on sinulle myös ekologinen valinta: mitä siitäkin tulisi jos kaikki vain rakentaisivat uutta.

 

 

Olet täysverinen talonrakentaja, mikäli…

• Et pysty mieltämään unelmien taloosi mitään muuta pohjapiirrosta, kuin juuri sen itse suunnittelemasi. Parvekkeelta on nähtävä aamuaurinko.
• Ajatus suurista ikkunoista juuri niihin suuntiin, joihin itse haluat katsella, ei jätä sinua rauhaan.
• Uskallat luottaa myös siihen, että ulkopuolinen rakennusporukka tekee huolellista työtä – laadusta tinkimättä. Kaikkea et voi etkä jaksa tehdä itse.
• Olet 100% varma, ettei rakennusprojektisi muutu jo ennen tupaantuliaisia osaksi surullista dataa avioerotilastoissa.
• Sisustuslehtien kuvissa sinua viehättävät nimenomaan ne raikkaan valkoiset, jämptisti suorat huoneet ja uutuuttaan kiiltelevät pinnat. Eivät niinkään huvikumpumaiset retrokodit (joissa toisaalta tunnelma on aina niin mielettömän kohdillaan!).

 

 

Meidän perheemme sijoittuu noiden kahden välimaastoon: rakastamme kaikkea vanhaa ja sielukkaita taloja, mutta etenkin taaperon synnyttyä haluamme tulevaan taloomme kaikki normaalielämän mukavuudet. Mutkatonta arkea, emme jatkuvaa stressiä nurkista, jotka vaatisivat kunnostusta.

Tämä ei ole pelkkää haihattelua, sillä lähisukulaisellani on vanha talo, jonka elämää olen seurannut yli kymmenen vuotta hyvin läheltä. Tiedän siis, mitä vanha puutalo vaatii sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta silti..rakastan vanhoja taloja, enkä jossain vaiheessa voinut kuvitellakaan rakentavani uudisrakennusta: liian hajutonta ja mautonta. Mikä tähän olisi kompromissi?

Tunnistatko sinä helposti oletko uuden talon rakentaja vai vanhan kunnostaja? Olisi kivaa kuulla, millä perusteilla te muut olette valintanne tehneet tai tulisitte sen tulevaisuudessa tekemään?