Sadepisaroita, hirsiä & hässäkkää
Tällä viikolla koitti viimein se päivä, jolloin hirsitoimitus saapui tontillemme. Täytyy rehellisesti myöntää, että se oli sekä minulle että miehelleni henkisesti rankin päivä pitkiin aikoihin. Miksikö?
Aamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Kontion rekka kuljettajineen oli saapunut tonttia lähellä olevalle parkkipaikalle jo edellisenä iltana kyydissään meidän talomme: hirret, ikkunat, ovet ja muu rakennusmateriaali. Lasti oli siis matkannut tänne suoraan Kontion Pudasjärven tehtaalta. Mieheni ajoi jo kukonlaulun aikaan Kontion valtavan rekan ja sen kuljettajan luokse. Hirret purettiin paketti kerrallaan rekasta perävaunuun, joka sitten ajettiin tontillemme. Tontilla auton kuski nosteli nosturilla hirsipaketit ja muut rakennusosat kyydistä mieheni avustamana. Lasti oli niin valtava, että miehet ajoivat useita kertoja ees taas suurelta parkkipaikalta tontille (koko rekka ei siis yleensä mahdu ajamaan tontille).
Me olimme varustautuneet hirsien tuloon, tähän suureen päivään, mielestämme kaikin mahdollisin tavoin. Olimme hakeneet vuokraperäkärryllä rautakaupasta kakkosnelosia aluspuiksi, jotka mieheni oli siististi levittänyt ympäri tonttia. Lisäksi olimme tuoneet hirsien alustoiksi tontille käyttettyjä kuormalavoja, joista oli apua pihan epätasaisimmissa kohdissa. Puiden ja lavojen päälle hirsipaketit sitten laskettaisiin, jotteivat ne pääsisi kosketuksiin kostean maan kanssa. Samoin olimme hankkineet valtavan kasan hopeanvärisiä, suuria kestopeitteitä, jotka sitten levitettäisiin sateensuojaksi hirsille.
Olimme myös varanneet huoneen edelliseksi yöksi läheisestä majoituspaikasta, jotta mieheni ehtisi varmasti ajoissa hirsiä tontillemme siirtämään. Kaiken piti siis olla täydellisesti hanskassa.
No, hirret saatiin siirrettyä tontille mallikkaasti, ja pressutkin leviteltyä suurimman osan päälle, kunnes taivas yllättäen musteni. Ja niin alkoi sade ropisemaan vasten juuri pihallemme tuotuja hirsikasoja. Pakettien suojana oli toki tehtaalla laitettu ohuehko muovipeite, mutta monessa paikkaa muovissa näkyi jo kuljetuksessa tulleita pieniä reikiä. Sade yltyi nopeasti ja meillä tuli hirveä kiire aukoa kevytpeitepaketit ja levitellä valtavat pressut tarkasti kaikkien hirsikasojen päälle. Juoksentelimme ympäri pihaa pienoisen paniikin vallassa, ja äitini yritti autossa viihdyttää kiljuvaa taaperoa.
Ensikertalaiselle rakentajalle tilanne oli todella epämiellyttävä: olimmehan lukeneet kauhutarinoita juuri niistä taloista, joiden laudat ovat kastuneet jo ennen talon pystytystä tontilla, ja rakennus on myöhemmin havaittu homevaurioiseksi. Toki ymmärrämme, ettei kostuminen käy hetkessä, mutta piiskaava sade oli silti viimeinen asia, jotta tälle päivälle toivoimme. Olin raivoissani sateelle, ja näin jälkeenpäin analysoituna hetkeen taisi kulminoitua myös viime kuukausien väsymys liittyen tähän talon kokoiseen projektiin.
Vinkki vitosena siis sanoisin teille tuleville rakentajille, että varatkaa pressuja tai kestopeitteitä todella runsaasti. Niitä ei kai koskaan voi olla liikaa. Jos peitteitä ei halua ostaa, niitä voi myös vuokrata.
Kun kaikki hirret oli viimein peitelty, aurinko valaisi taivaan (kuten arvata saattaa) – ja seuraaviksi päiviksi oli luvassa suorastaan hiostavan kuumaa keliä, tosin myös sadetta jossain vaiheessa. Onneksi hirsien pystystysporukka aloittaa työnstä jo ensi viikolla!
Loppujen lopuksi mikään vuodenaika ei Suomessa tunnu olevan optimi hirsitoimitukselle ja talon rakentamiselle: talvet ovat vetisiä, keväisin usein sataa, kesällä on lämmintä (tai kylmää) ja kosteaa ja syksyisinkin ripottelee. Pulmallista siis.
Onko teillä kellään muuten vastaavaa kokemusta talon materiaalien toimituksesta sadepäivänä (pienen paniikin kera) tai rakentamisesta sateisena ajanjaksona?
|
|
|||
Rakensimme Japanissa yli 200 hirsitaloa ja yhtään homevauriota ei tullut. Japanissa on kuukauden sadekausi, jolloin sataa 24t. vuorokaudessa. Sen jälkeen tulee kuukausien kuuma jakso ja kosteus. Se,miksi hometta ei tullut, johtui siitä, että hirret oli pulautettu tehtaalla parissa kuukaudessa haihtuvaan aineeseen, joka esti homehtumisen. Aineen tuli olla ekologista. Suomessa rakensin myös hirsitalon ja ei tullut mieleenkään, että se voisi homehtua yhden sateen takia, vaikka todennäköisesti materiaaleissa ei ollut tätä ainetta. Meillä on aina lyhyitä sadekaudet ja keskimäärin kuivaa.
Hei Riitta! Onpa mahtava keksintö tuo aine, joka häviää puun pinnasta ja suojaa homeelta, en ole ennen kuullutkaan. Sille olisi varmasti käyttöä Suomessakin 🙂 Sinulla todellakin on rautainen kokemus hirsitalojen rakentamisesta. Kaunista kesää sinulle!
Olipa niin, miten sanoisin nostalgista lukea hirsipäiväsi kuvausta. Me elettiin sellaisia päiviä monta ja monta viime syksynä. Milloin satoi, milloin ei niin paljon satanut. Pressujen kanssa mentiin illalla viimeiksi ja aamulla ensimmäiseksi. Aurinkoiset päivät tuntuivat niin ihanilta. Ja koko ajan mieltä kaikersi se pelko homeesta. Sen tähden meillä syksystä kevääseen oli sähkökäyttöinen kuivuri päällä . Lisäksi ostin suuren diesellämmittäjän, jolle raksamiehet ensin nauroivat, suuruudelle siis. Siihen kannettiin löpöä riemulla, vielä joka ilta täytin tankin ja se sai laulaa kunnes itse sammui. Aamuksi oli löpö valmiina ja ensimmäinen täytti tankin ja käynnisti moottorin. Huolellinen lämmitys tuotti tulosta. Ei homeen häivää kummassakaan talossa. Kun laittaa tosi paljon rahaa kotiin, ei sitä kannata pilata säästämällä alkukuivaamisesta. Siksi ostin tehokkaan lämmittimen. Nyt meillä on niin ja niin komiat hirsikodit ulkomaalaukset tehtynä, rännit paikallaan. Sisällä temmelletään kovaa vauntia. Kiirettä muutolle ei ole, mutta kyllä kummassakin kodissa joulua jo vietetään. Jotenka terkkuja teille Onnen nikkaroijat ja taapero. Monta monta haastetta edessä teillä ja meillä, mutta kyllä se siitä. Tärkeintä on, että raksan tiimellyksessä jaksaa muistaa läheisiä kavereitaan. Perhe on paras!