Paljon enemmän kuin parveke

No niin, se olisi sitten uusi vuosi ja uudet kujeet! Muutaman viikon tauko raksasta, asioiden hoitamisesta ja loputtomasta ongelmanratkaisusta on tehnyt erittäin hyvää koko porukalle. Jonain hetkinä olemme jopa unohtaneet raskaan syksyn, stressin ja kiireen. Ja se on suorastaan ihme se.

Joululoma mieheni vanhempien rauhallisella omakotialueella pohjoisessa sai taas miettimään sitä, miten hyvää ihmiselle tekee, kun saa aloittaa aamunsa pihapiirin täydellisessä hiljaisuudessa. Ja illalla viimeiseksi saunasta vilvoitellessaan kuunnella luonnon ääniä ja katsella tähtitaivaan syvyyttä. Meille kaupunkiasukeille tämä on aina yhtä ihmeellistä – ja pian myös meidän arkeamme <3

Talolla on alkanut nyt sisäpintojen maalausurakka, ja loman aikana mieheni kävi yhtenä päivänä vain siirtämässä kaiken ylimääräisen maalareiden tieltä ja suojaamassa upouudet portaamme. Niistä kerron sitten myöhemmin lisää.

Tärkeä osa taloa, josta en ole vielä täällä vielä juurikaan kirjoittanut, on parvekkeemme. Sen suunnittelu ei nimittäin ollut millään lailla yksinkertaista, etenkin kun se haluttiin lämmintä tilaa olevan lasiverannan päälle. Olimme siis jo hyvissä ajoin päättäneet, että parvekkeen luonnollisin paikka olisi järvelle päin, ilmansuuntana pohjoinen. Koska aurinkoisella kelillä pihamme on todella lämmin, halusimme myös lasiverannan talon toiselle, vilpoisemmalle puolelle: aamuisin parvekkeella paistaa aurinko (kesäisiä aamukahveja ajatellen), ja sen alla olevaa lasiverantaa kuvittelemme käyttävämme eniten iltaisin, auringonlaskun aikoihin.

Parvekkeelle löytyi siis luontevasti paikka lasiverannan päältä, mutta tässä ratkaisussa on kuitenkin rakenteelliset riskinsä, eli on valvottava tarkasti, että työvaiheet tehdään huolella. Koska katon profiili on loiva, sen päälle talvella kerääntyvä lumi ja jää täytyy sulaessaan saada ohjattua räystäisiin ja edelleen sadevesikouruihin. Halusimme varmistaa tämän, ja teetetimme myös verannan katon pellistä.

Tarinoita loivaprofiilisista vuotavista huopakatoista, joita yleensä tarjotaan uusien verantojen katoiksi, olen kuullut useammalta taholta. Me saamme verannan katon toteutuksesta kiittää pitkälti kattopeltiseppäämme, joka suositteli huovan sijaan peltiä.

Paljon oli pähkäiltävää myös sen kanssa, miltä parveke näyttäisi. Katon pinta-ala olisi mahdollistanut suuremmankin terassiparvekkeen, mutta halusimme sille kevyemmän, huvilamaisen ulkomuodon. Pienempi alainen parveke jättää näkyviin parvekkeen reunoille kaunista peltikattoa. Yksinkertainen laudoitus saa keväällä sitten valkoisen maalin pintaansa – ja parvekkeesta tuli loppujen lopuksi juuri sellainen kuin halusimme. Paperilla todellista ulkonäköä oli silti vaikeaa hahmottaa. Monessa kohdassa, taloa suunniteltaessa, on ollut pakko vaan uskoa hyvään lopputulokseen 🙂