Miksi onni asuu maalla?

Syysluonto
Maalla on aikaa pysähtyä, katsella ja kuunnella luontoa.

 

Niitty
Syksyisin pihallamme näkee valtavasti perhosia.

Kun tammikuussa starttasin tämän blogin, ajatuksenani oli kertoa täällä sekä talon rakentamisesta että perheemme asettumisesta maalaismaisemiin. No, koska talo on vasta rakenteilla, emme tietenkään vielä ole päässeet nauttimaan seesteisestä maalaiselämästä. Ja koska raksalla sattuu ja tapahtuu koko ajan, on ollut luontaista kertoa miltei yksinomaan rakentamisen eri vaiheista.

Maalaiselämän fiilistely on siis täällä blogissakin jäänyt vähemmälle – vaikka joka kerta talolle saavuttuamme olen hiljaa mielessäni niin äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta: päästä asettumaan rauhalliseen, kuvankauniiseen paikkaan rakkaimpien ihmisteni kanssa.

Viime kerralla, koko perheen voimin raksalla käydessämme, varasimme yön paikallisesta viehättävästä majatalosta. Mieheni huhkiessa työmaalla (taas kerran) vietin taaperon kanssa kaksi kokonaista päivää syksyisestä maalaiselämästä nauttien. Kärryttelimme raikkaassa ilmassa, leikimme kauniilla puistoalueilla syysomenien ja kellastuneiden lehtien ympäröiminä, ihmettelimme muuttolintuparvia taivaalla ja hörppäsin kahvit idyllisessä kahvila-leipomossa, joka oli kesäkauden viimeistä päivää auki. Pysähtyneitä, ihania hetkiä poissa kaupungin hälystä ja kiireestä.

Omenia tuntuu tänä syksynä riittävän ja riittävän...
Omenia tuntuu tänä syksynä riittävän ja riittävän…

 

Järvi odottaa tyynenä talven tuloa.
Järvi odottaa tyynenä talven tuloa.

Kesäkauden vilinää ei näkynyt enää missään, ja syys tuntui konkreettisesti saapuneen paikkakunnalle, jossa suuri osa asukkaista on kesämökkiläisiä. Hiekkatiet olivat hiljentyneet, veneitä nostettiin talviteloille ja kesäputiikit sulkivat ovensa. Meidän tontin lähellä on tosin aina elämää, sillä rakennamme keskelle vanhaa huvilamaista asuinaluetta, jossa suurin osa ihmisistä asuu ympärivuotisesti. Pihoilla näkyy siis aina vilskettä etenkin, kun monessa talossa asuu lapsiperheitä.

Idyllisen paikan lisäksi yksi tärkeä syy siihen, että tunnemme itsemme todella tervetulleiksi, ovatkin myös äärettömän ystävälliset lähinaapurimme. Monien kanssa meistä on tullut jo hyvän päivän tuttuja, ja raksallamme käy harva se kerta joku heistä seuraamassa talon valmistumista. En pidä tätä lainkaan itsestäänselvyytenä, sillä isosta kaupungista maalle muuttajia voitaisiin myös vierastaa.

Kaikki naapurimme tuntuvat kertovan meille samaa asiaa hymyssä suin: täällä ihmisen on hyvä olla. Puhdasvetisen järven äärellä, kauniin luonnon ympäröimänä ja tarpeeksi lähellä mutta kuitenkin kaukana suurista kaupungeista. Jollain tavoin se todella huokuu näistä ihmisistä, onni.

Olisi kivaa kuulla, onko muilla samansuuntaisia kokemuksia maalla olemisesta tai maalle muutosta?

Lopetan kirjoitukseni tällä kertaa näihin kuviin ja tunnelmiin J

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Samasta syystä me muutamme maalle. <3 Omasta tontista ja talosta on tullut jo niin rakkaita, että mielessään paikkaa kutsuu jo kodiksi. Pellot, hiljainen joenranta, taivaalla liitävä haukka ja kesän aikana toisensa jälkeen tehdyt kasvilöydöt inspiroivat ja rauhoittavat. Ihan parasta. <3

    1. Oi, kirjoitat kauniisti teidän uudesta talosta ja sen pihapiiristä. Saadaan olla onnellisia, että voidaan viettää tulevaisuudessa aikaa ihanissa, idyllisissä paikoissa – joita sitten kodeiksikin voi kutsua 🙂 Kaunista syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *