Tadaa – uudet, ihanat tulisijamme!

Kaupallinen yhteistyö: Tulimuuri

Pönttöuunimme seisoo olohuoneen nurkassa, ja sen luukut ovat antiikkikuparia.

Pönttöuunimme seisoo olohuoneen nurkassa, ja sen luukut ovat antiikkikuparia.

 

Viimeisen “väsymyspostauksen” jälkeen olemme pitäneet hiukan kesälomaa, josta toki suurin osa on kulunut talolla. Mutta elpymistä on havaittavissa, sillä uuteen kotiin asettuminen on enää niin pienestä kiinni, että miltei saamme jo sateenkaaren päästä kiinni.

Muutama viikko sitten pihaamme huristeli kaksi käsityöläisyyden mestaria, nimittäin tulisijojen muurarit. Meidän taloon on siis suunniteltu kaksi tulisijaa: olohuoneen kulmaukseen pyöreä pönttöuuni ja keittiöön leivinuuni. Vanhanmallisia pönttöuuneja oli tarjolla useammassakin paikassa, mutta halusimme mieluusti löytää pienyrityksen, jossa asioisimme suoraan muurarin, emmekä välikäsien kautta – ja joka muuraisi myös yksilöllisiä leivinuuneja. Facebookin jostakin sisustusryhmästä löysin sitten ylöjärveläisen Tulimuurin sivuille, ja paljon suosituksia kyseisestä yrityksestä ja muurarista. Soittaessani Tulimuurin Ristolle kävi ilmi, että he muuraavat myös leivinuuneja, joten valinta oli tehty.

Rehellisyyden nimissä en suurilta tulisijavalmistajilta löytänyt yhtäkään meitä miellyttävää leivaria, ja olin suorastaan ihmeissäni, kuinka mitäänsanomattomia tai toista ääripäätä eli yltiökoristeellisia valmismalleja oli tarjolla. Meidän leivinuunimme malli löytyi googlatessani lukemattomia kertoja leivinuunien kuvia: ensin ei tuntunut löytyvän mitään, kunnes yhtenä päivänä eteeni lävähti tämä jossakin vanhassa talossa asuva kaunotar, jonka superviehättävä muotokieltä puhutteli heti minua.

Muurarin kanssa malli käytiin etukäteen yksityiskohtaisen tarkasti läpi, ja sen viimeiset viilaukset tehtiin vielä paikan päällä valmistuksen myötä. Tarjolla olisi ollut myös suurempilasisia uuninluukkuja, mutta vanhanaikaiseen malliin sopi meistä paremmin perinteinen luukku, jossa toki on myös ikkuna, josta tulta voi ihastella myös keittiössä.

Leivinuuni asemoitiin keittiön nurkkaan, josta tulen loimotus näkyy myös ruokailuhuoneeseen.

Leivinuuni asemoitiin keittiön nurkkaan, josta tulen loimotus näkyy myös ruokailuhuoneeseen.

 

Uunin luukut ovat vanhan tyyliset, ja sopivat täydellisesti meille.

Uunin luukut ovat vanhan tyyliset, ja sopivat täydellisesti meille.

 

Leivinuunia työstettiin muutama päivä, ja nähdessäni valmiin uunin ensi kertaa, olin haltioissani – siitä tuli NIIN täydellinen meidän keittiöömme! Tulimuuri toteutti alkuperäisen ideamme aivan täsmällisesti, ja suosittelen kyseistä yritystä lämpimästi muillekin!

Myös pönttöuunia hiottiin hitusen meidän olohuoneen mittoihin sopivaksi, ja eniten päänvaivaa aiheutti värin valinta (sillä niitä on valittavana maasta taivaaseen). Olimme ensin päätymässä vaaleansiniseen versioon, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että koska kyseisestä uunia emme luultavasti koskaan tule vaihtamaan, on järkevintä ottaa se valkoisena. Ja jos jossain vaiheessa kaipaisimmekin väriä, nykyään on tarjolla kestäviä maaleja pönttöuuneille.

Oletko koskaan nähnyt, miltä pönttöuuni näyttää sisältä?

Oletko koskaan nähnyt, miltä pönttöuuni näyttää sisältä?

Ja siellä ne nyt seisovat, kotimme kruunut: kaksi ihanaa tulisijaa odottaen ensimmäistä lämmitystään.

Minkälaisia tulisijoja teille on muurattu? Erityisesti kiinnostaisi kuulla leivinuuneista – kuinka ne ovat teillä arjessa olleet käytössä? Meillä idea leivinuuniin lähti mieheltäni, jonka kodissa on aina ollut leivari ahkerassa käytössä. Nyt siis pieniä paineita mulle kouluttautua uunia täydellisesti käyttäväksi talon emännäksi 🙂

 

Rakentamisen rankkuudesta…

Omenapuu

Pihallamme omenankukat ovat täydessä kukoistuksessaan..ja piristävät väsyneitä rakentajia :)

 

Viimeisen vuoden aikana olen kuullut tuttavilta ja ystäviltä paljon kyselyjä siitä, miten rakentaminen sujuu, ja missä vaiheessa talo on milloinkin ollut. Kysymyksiin vastaan tietysti aina rehellisesti, mutta mutkat suoraksi vetäen (ketä kiinnostaisi kuunnella tarkkaa kuvausta styroksien levityksestä lattiavalun alle tai vesijohtojen roilotuksesta kylpyhuoneen seiniin!). Työvaiheiden kuvailun jälkeen, alan usein raksan tilaa polveilevammin kertomaan siitä, kuinka rankkaa rakentaminen on, ja kuinka uupuneita me puuhaan olemme. Tämän negatiivisen vuodatuksen olen huomannut lisääntyneen viime aikoina – nyt kun loppusuora alkaa jo ihan oikeasti häämöttää.

Hullua sinänsä, sillä nythän meidän luulisi olevan intoa täynnä kuin ilmapallot, mutta sen sijaan voimavaroja tuntuu nyt olevan enää minimaalisesti jäljellä. Ehkä siksi, että asumista valmiissa talossa ei vielä osaa hahmottaa, tai ehkäpä sen vuoksi, että kulunut vuosi on todellakin ollut yksi rankimmista elämässäni (ja olen todellakin käynyt elämässäni läpi monia rankkoja juttuja). En millään jakaisi enää yhtään uutta työvaihetta, enkä enää yhtäkään päivää tätä epänormaalia raksaperheen elämää.

Tuntuu tärkeältä kirjoittaa siitä myös täällä, sillä ainahan vitsaillaan siitä, kuinka rakentaminen vie esimerkiksi avioeron partaalle, ja talo menee saman tien valmistuttuaan myyntiin. Tai siitä, kuinka rakentamisesta tulee koko perheen ”harrastus”, ja kaikki muu elämä ystävineen kaikkoaa ympäriltä. No, meidän pikku-perheemme on edelleen onnellisesti kasassa, mutta välillä se tuntuu ihmeeltä, sillä yhdessä vietetty aika on koko vuoden aikana ollut todella minimaalista.

Raparperi

Samoin raparperi…

Rehellisesti sanottuna tuntuu miltei oudolta, jos pääsemme yhtä aikaa edes kauppareissulle tai taaperon kanssa puistoon. Huomaan vilkuilevani miestäni vähän salaa, miettien, ”onko tuo oikeasti täällä meidän kanssa!”. Arkemme yllä leijailee myös jatkuva dilemma siitä, että jotta talo valmistuisi edes joskus, sitä täytyy nikkaroida, mutta miestä ja isää kaivattaisiin kovasti myös kotiin. Positiivisesti ajateltuna tässä on etunsa, voin iloita komeasta, hieman mystisestä ”raksamiehestä”, joka käy aina silloin tällöin vierelläni kääntymässä 🙂

Mutta vitsit sikseen: sinä, joka vasta suunnittelet rakentamista samaan aikaan perusarjen ja työssäkäynnin ohessa, kannattaa varautua hyvin epänormaaliin ja hyvin, hyvin väsyneeseen ajanjaksoon elämässä. Etenkin jos tekee monia työvaiheita itse. Toisaalta vaikka asiasta kuinka puhuisi, tilanteen tajuaa vasta, kun on itse siinä (vähän niin kuin ensisynnyttäjänä :).

Mutta, mutta.. ei pidä unohtaa, että oma talo ja itse suunniteltu kaunis koti on MAAILMAN IHANIN asia, jonka vuoksi kannattaa vähän hetkellisesti uhratakin. Minä ainakin haluan ajatella, että kun talo on valmis, saamme loppuelämämme pääsääntöisesti vain nauttia siitä. Ja toisistamme. Ja kaikesta ihanasta, mitä rauhallisempi maalaiselämä tuo kaupunkilaisille tullessaan. Tätä kaikkea hyvää siis TODELLAKIN odotellessa…

Voikukat

Ja voikukat!

Se täydellinen tapetti makuuhuoneeseen

Kun talon alakerrassa kävellään vielä betonivalulattioiden ja erinäisen sotkun keskellä, yläkertaan siirryttäessä näky onkin aivan toisenlainen: meillä on nimittäin yläkerran päämakuuhuoneessa jo tapetti seinällä! Jei! Tämä suorastaan vähän naurattaa (asiat tärkeysjärjestyksessä:). Mutta koska yläkerta oli tullut listoja vaille valmiiksi, ja ENNEN KAIKKEA koska taitava tapetoija, rakas anoppini, sattui olemaan maisemissa, päätimme täräyttää tapetin seinään.

Boråstapeter

Vaikka tapetointi sujui erittäin sutjakkaasti, itse tapetti ei suinkaan ollut mikään ”ai tossahan on kiva tapetti, otetaan se marketin hyllyltä mukaan” -tyyppinen ratkaisu. Samaisesta tapetista täällä aiemmin jo kirjoittelin, ja bongasin kyseisen Boråsin tapetin tosiaan jo yli vuosi sitten lempisisustuslehteni, ruotsalaisen Lantlivin sivuilta eräästä ruotsalaisvillasta. Ja koko makuuhuoneen suunnittelu lähti sitten siitä. Suuri ikkuna, pienine ruutuineenkin, valittiin meille tämän kyseisen kuvan perustella. Niin suuri mahti voi yhdellä kauniilla sisustuskuvalla olla, kuten varmaan tiedätte :). Olisi muuten hauskaa kuulla myös teidän tarinoita siitä, kuinka sisustusinspis on iskenyt yhden kuvan perusteella.

 

Boråstapeter

Boråstapeter

Tapetin löysin kätevästi Värisilmän valikoimista (jopa Helsingin Stockmannin alakerrasta löytyy nykyään Värisilmä). Inspiraatiokuvaa liikkeessä tarkemmin tiirailtuani tajusin, että kuvassa ollut versio Pigkammaren-tapetista oli musta, mutta minä halusin meille ehdottomasti sinisävyisen version. Tapetin sai tilattua kätevästi Värisilmän varastolta muutamassa päivässä, ja sen asentamisessa eniten aikaa meni (lähinnä anopilta) vuotien suunnittelussa ja kuvioiden kohdentamisessa viistokattoiselle seinälle.

Tapetoinnin saimme valmiiksi päivässä ja oi, kuinka se sopiikaan meille: tapetti on yhtä aikaa romanttisen vanhanaikainen, vähän retro ja ihanan raikas meidän valoisaan makkariin <3

Boråstapeter_ikkuna