Valkotammea ja valoa

Pää on täynnä mietteitä.
Kävimme tapaninpäivänä uudella asunnolla ihmettelemässä ja esittelemässä uudet kulmat
 miehen äidille. Ja voi miten iloiseksi tulinkaan, sillä lattiaremontti oli edennyt!
Uuteen kotiin tulee valkotammen värinen lattia. Se on sopivan vaalea tuomaan valoisuutta
 mutta samaan aikaan juuri sopivan tumma, ettei sitä tarvitse joka päivä pestä.
Tepastelin uuden kodin pihapläntillä ja huokailin. Olen jo tehnyt pihasuunnitelmaa, vaikka
kesään on vielä puoli vuotta. Mutta jos on innostunut, kannattaa intoilla.
Sillä aina sitä iloa ja intoa ei riitä.
Odotan muuttoa kovasti, mutta samaan aikaan siinä on aina jotain hyvin haikeaa.
Kun yksi aikakausi loppuu ja toinen alkaa, jotkin asiat jäävät aina menneisyyteen.
Niin vaikeaa kun minun on joskus ollut asua Töölön vilskeessä, toki jään
kaipaamaan syksyisten puistojen väriloistoa ja vanhojen talojen kauniita
rappukäytäviä. Asunnostamme jään kaipaamaan kaari-ikkunoita ja pariovia.
Mutta niiden tilalle saan kauan kaipaamiani asioita, ja se on valtavan ihanaa.
Vuoden pimein päivä on ohitettu ja valon määrä kasvaa päivä päivältä.
Ylihuomenna on vuosi 2014, ja muutosta onkin sitten enää kolme kuukautta vappuun.
Kevät, olen tulossa!
Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Juuri näin se on. Optimismi ei ole vahvimpia ominaisuuksiani, mutta joskus sillä pääsee todella pitkälle 😉
      Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *