WHERE HAVE ALL THE FLOWERS GONE?

 

033117IMG_1141

 

033117IMG_1137

 

033117IMG_1125

 

033117IMG_1131

 

Vihersisustusbuumi on kuumimmillaan.
Kodit täyttyvät viherkasveista ja niiden
hoidosta julkaistaan näyttäviä kirjoja,
kuten tämä suomalaisten huippuosaajien
kirja Green home book, joka näkyy kuvissa.
Mutta ei meillä. Meillä kukat on yksitellen
viety turvaan taaperolta yläkertaan.
Siellä hän ei pääse holtittomasti repimään
niitä kappaleiksi. Alemmissa kerroksissa
menestyvät vain kattoon ripustetut
amppelikukat tai korkeilla tasoilla olevat
viherkasvit. Eli tarkemmin sanottuna
yhteensä vain kolme eri kasvia.

Halusin kuitenkin piristää itseäni
ostamalla tämän kauniin lyyraviikunan.
Se majailee makuuhuoneessamme,
joka tosin saattaa olla sille liian hämärä
paikka. Viikunat kun pitävät
valoisasta tai puolivarjosta.
Aina välillä tuon sen siis valvottuun
valohoitoon kodin valoisampiin tiloihin.
Tässä kasvi nauttii päivänvalosta
ruokailutilassa, keittiön vieressä.
Voi miten se sopiikaan siihen!
Mutta Nappula ei anna armoa.
Häntä viherkasvit kiinnostavat niin
paljon, että käsittely on varsin tuhoisaa.
Niinpä tämäkin viikuna päätyy illan
tullen takaisin makuuhuoneeseen.

Kaipaan kasvejani ja niiden tuomaa
vehreyttä kotiimme. Koti on kovin
väritön ilman niitä. Ehkä onkin aika
hankkia kotiin väriä muiden elementtien
muodossa sillä aikaa, kun kukat
majailevat yläkerrassa.

 


 

The Toddler loves plants. That means
he wants to tear them in pieces.
So we have put all our plants upstairs
where he can’t reach them. I miss my
plants so much! So sometimes I bring
them down to the dining room to
enjoy them. Look how nice they look here.
I try to tell myself that this period in life
will pass. And after all The Toddler is
all that matters, not these plants.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

POIS AHDISTAVA SISUSTUSPAKKO

 

230616img_2143

 

230616img_2155

 

230616img_2202

 

Sisustus ei synny pakolla.

Minulla on jo viikkoja ollut sellainen olo, että olisi pakko synnyttää
sisustus. Kekseliäs ja kodikas, tyylikäs ja oman näköinen.
Uudessa kodissa on huoneita ja tiloja, joiden luonne ja rakenne sekä
ne pienet yksityiskohdat pitäisi luoda alusta alkaen. Keksiä ja sitten toteuttaa.
Mutta kun päivät täyttyvät aamusta iltaan askareista, vauvan hoitamisesta,
kaupassa käynneistä, siivoamisesta, ja aina sopivassa välissä sitä pyrkii
nauttimaan kesäpäivistäkin, ei mieli asetu asentoon, jossa sisustamiselle
olisi tilaa. Eikä se pakottamalla synny.

Sisustaminen on parhaimmillaan sitä, että tyhjällä ja
seesteisellä mielellä on tilaa luoda, ja mielikuvituksella on mahdollisuus
päästä villiintymään. Että voi seistä hiljaa tilassa ja antaa silmien nähdä,
mitä siinä voisi olla. Kaikki tämä vaatii aikaa ja tilaa. Ja sitä ei nyt ole ollut.
Tätä sisustamattomuutta sitten poden ja siitä syntyy ahdistus.
Muutama valokuvaaja tiedustelee, koska kotia voisi tulla kuvaamaan.
Mutta ei kai tällaista puolivalmista kotia kannata kuvata.
Ensin pitää synnyttää siihen henki, ja se vaatii tilaa mielelle.

Joskus sisustaminen syntyy kuitenkin puolivahingossa ja itsellään.
Kun asetelmia ei ole pakottamalla haettu ja esineet löytävät vastinparinsa
helposti  ja pienten oivallusten kautta. Tällöin sisustuksen elementit
tuntuvat vain putoavan syliin. Nyt tarvittaisiin sitä, sillä muuhun ei ole aikaa.

Sentään näiden pienten mehiasetelmien kanssa kävi juuri sillä tavoin.
Olin taannoin Granitissa ja huomasin alennuksessa eri kokoisia
kauniita bambulautasia. Minulla ei ollut niille varsinaista käyttöä
mielessä, mutta pohdin niiden sopivan hyvin terassitarjoiluihin kesällä,
ja nappasin pari mukaani. Vadit olivat kuitenkin niin kauniit, että
pidin niitä muutamia päiviä esillä hyllyssä ihan vain sellaisenaan.

Hieman myöhemmin olin käymässä Plantagenissa ja ihastelin siellä
pienenpieniä mehikukkia ruukuissaan. Niissä oli upeat hämyiset
vihreän ja lilan sävyt, ja minun oli tietysti napattava muutama
sellainen mukaani. Kun olin lastannut kärryyni muutamia
mehikasveja, minulla välähti. Vadeista tulisi mehien koti.

Tällaisia spontaaneja hankintoja ja löytöjä olen nyt vailla.
Mieleni palaa kirpputoreille löytämään ja inspiroitumaan.
Kaipaan sisustamista, joka vain tulee. Jota ei ole pakotettu.
Eniten toivoisinkin nyt tilaa ja aikaa, jotta koti saisi muotoutua.

Sitä ennen opettelen sietämään keskeneräisyyttä.
Ja nauttimaan kesäpäivistä hyvällä omatunnolla – vaikka sitten
tyhjissä huoneissa.

 


 

Creating the interior of our home is very
hard at the moment. I feel like my imagination is on hold.
It’s the summer, taking care of the baby, the everyday life
and what else that is taking all my time.
Feels like nothing comes easy at the moment.

Except for these succulents. They just happened to come
to me on a shopping tour. More of this easiness please.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

KUN KAIKKI MENEE PIELEEN, OSTA KUKKIA

 

0121IMG_9550

 

0121IMG_9461

 

0121IMG_9479

 

0121IMG_9510

 

0121IMG_9546

 

0121IMG_9476

 

0121IMG_9372

 

Voi mikä viikko.
Minä en ole koskaan kipeä. Sairastin flunssan viimeksi vuonna 2003.
Nyt raskauden myötä se kuitenkin iski päälle hyökyaallon lailla
influenssarokotuksesta huolimatta. Ja olo on ollut aivan karmaiseva.

Kun olin maannut sisätiloissa yli kaksi vuorokautta ja katsellut
pölyn laskeutumista päätin, että nyt tarvitsen piristystä.
Vääntäydyin viimeisillä voimillani autoon ja karautin lähimpään
kukkakauppaan, mainetta niittäneeseen Kulosaaren kukkaan.
Päästyäni ovesta sisälle sain järkyttävän yskänpuuskan, eikä
suusta tullut kuin raakkumista. Myyjä kirjaimellisesti ymmärsi heti
yskän ja totesi, että ”tarvitset jotain piristystä, kun on tuo köhä päässyt
yllättämään?” Todella.

Olin unelmoinut magnolian oksasta, mutta niitä ei näin kylmällä kuulemma
vielä kannata kukkakauppaan ottaa. Niinpä mukaan tarttui tuttuja
eukalyptuksen oksia ja muutama valkoinen villileinikki.
Toisesta kukkakaupasta hain vielä pienen rykelmän valkoisen
helmililjan sipuleita olohuoneen sohvapöydälle.
Mikään ei piristä yhtä hyvin kuin tuoreet kukat.

Vai mitä mieltä sinä olet? Ostatko koskaan kukkia vain piristääksesi itseäsi?

 


 

I’ve caught a horrific flu.
So what a better way to pick oneself up than buy some flowers.
So feeling almost dead I drove to the nearest flower shop and
bought these beauties. It really helped.

Do you ever buy flowers just to cheer yourself up?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA