ENSIMMÄISET SYNTTÄRIJUHLAT

 

032217IMG_0711-001

 

032217IMG_0728-001

 

032217IMG_0870-001

 

032217IMG_0935

 

032217IMG_0841

 

032217IMG_0942

 

032217IMG_0917-001

 

032217IMG_0989-001

 

032217IMG_1001-001

 

032217IMG_0855

 

032217IMG_0972

 

032217IMG_0963

 

032217IMG_0969

Yksi kokonainen vuosi.
Sellaisen ajanjakson minä olen ollut äiti.
Mikä uskomaton etuoikeus on ollut olla
tämän tyypin seurassa 365 päivää.

Vietimme viime viikonloppuna Nappulan
1-vuotissyntymäpäiviä ja halusimme kutsua
koolle pojan kavereita ja meidän läheisiä
ihmisiä. Paikalle tulikin iso määrä ihmisiä,
ja vietimme hauskan päivän yhdessä.

Minä en ole varsinainen juhlien järjestäjä,
ja näihin juhliin sainkin korvaamatonta
apua perheenjäseniltäni. Siskoni leipoi
kaksi upeaa kakkua toiveideni mukaan.
Koristeluksi hän teki niihin liukuvärjätyn
kuorrutuksen ja sisälle mangonmakuisen
täytteen, koska mango on poikamme
lempparia. Yllätysbonukseksi hän oli
tehnyt myös juhlien väriteemaan sopivia
macaronseja. Valitsin juhlille väriteeman,
sillä varsinaisia teemasynttäreitä ei
tämän ikäiselle vielä tarvitse tai kannata
järjestää. Koristeissa ja kakussa mentiin
siis kauniilla kevään vihreällä teemavärillä.
Koska poikamme syntyi viime vuonna
pääsiäisenä ja ennen nimiäisiä häntä
kutsuttiin pääsiäispupuseksi, sujautin
mukaan vielä pienen pupukoristeen.
Kakkukoristeen ostin viime joulun
tienoilla Vanhan ylioppilastalon
joulumarkkinoilta. Onkin ollut
kätevää hankkia koristeita pikkuhiljaa,
jolloin ei tarvitse paniikissa kierrellä
kauppoja synttäreiden alla.

Moni ei päädy järjestämään synttäreitä
vielä yksivuotiaalle, sillä tottahan on,
ettei lapsonen vielä ymmärrä koko
syntymäpäiväjuhlien konseptia tai
syytä, miksi juhlitaan. Itse näen
asian kuitenkin niin, että lapsi nauttii
siitä, että kylään tulee ikätovereita ja
läheisiä, eikä aikuisillakaan liikaa juhlaa
ole elämässä, joten pienet synttäripirskeet
ovat varmasti kaikille ilo.

Pojan asu oli synttäreillä suurelta
osin kierrätyskamaa. Zaran housut ostin
kesällä muutamalla kymmenellä sentillä
mökkikunnan kirppikseltä ja pellavaliivin
löysin muistaakseni neuvolan kierrätyskorista.
Juhlia varten ostettu pieni rusetti
on onneksi säädettävä ja näkee varmasti
vielä monet muutkin juhlat taaperon
kaulassa. Juhlavaatteiden ostamisen
noin pienelle näen hieman ongelmallisena,
sillä juhlia on niin harvoin, että uusina
ostetut juhlavaatteet käyvät päällä
todennäköisesti vain kerran.
Niinpä tämä oli hyvä ratkaisu.

Yksivuotiaasta alkaa jo nähdä hyvin,
millainen temperamentti ja luonne
pojallamme on. Tämä viikari on vilkas,
fyysinen, peloton, utelias, sosiaalinen ja
luottavainen. Hän on useimmiten erittäin
hyväntuulinen, mutta harmistuessaan
ei kaihda myöskään ikävien tunteidensa
näyttämistä. Poikamme rakastaa suurella
sydämellä ja osoittaa estotta hellyyttä
myös perheemme koirille. Kiitos
Nappula ensimmäisestä vuodestamme!

 


 

First birthday party. Thank you my
dear boy for these 365 days.
They have been the best I have ever
experienced.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

AAMU AURINGOSSA JA MUUT VIIKON PARHAAT

 

021617IMG_9396

 

021617IMG_9374

 

021617IMG_9523

 

021617IMG_9360

 

021617IMG_9386

 

Pitkä aamuhetki pienen ja isomman miehen
kanssa kevätauringon paistaessa kirkkaana
sisälle ruokailutilan suurista ikkunoista.
Valonläikkien liike seinällä.
Magnolia vihdoin puhkeamassa kukkaan.
Paljon sylittelyä. Yksi pudonnut sukka.
Naurua ja puuroviikset.

Niin, ja tietysti uusi objektiivi, joka on
niin ihana, että se  saa hyppimään pieniä
tanssiaskelia keittiön lattialla. Ja näiden
päälle vielä tieto mieluisasta työpestistä.
Tässä tämän viikon parhaat jutut.

Kuvissa näkyy varmasti eroa aiempaan.
Vihdoin minulla on laadukas yleislinssi,
jolla voin taltioida elämää ja kotia
vaivatta ja käsivaralta, eli ilman jalustaa.
Silloin kun kameraan voi tarttua jokaisena
hetkenä helposti, tuntuu siltä että kuviin
tallentuu enemmän aitoja asioita.
Kuten nyt vaikka tuo talouspaperirulla.
Juttua uudesta objektiivista ja lisää sillä
otettuja kuvia on luvassa myöhemmin.

Oman pojan pellavapää. Onko ihanampaa?

 


 

A sunny morning.
My little son hugging me.
A new objective which makes
photographing so much easier.
What a good week.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA