AAMU AURINGOSSA JA MUUT VIIKON PARHAAT

 

021617IMG_9396

 

021617IMG_9374

 

021617IMG_9523

 

021617IMG_9360

 

021617IMG_9386

 

Pitkä aamuhetki pienen ja isomman miehen
kanssa kevätauringon paistaessa kirkkaana
sisälle ruokailutilan suurista ikkunoista.
Valonläikkien liike seinällä.
Magnolia vihdoin puhkeamassa kukkaan.
Paljon sylittelyä. Yksi pudonnut sukka.
Naurua ja puuroviikset.

Niin, ja tietysti uusi objektiivi, joka on
niin ihana, että se  saa hyppimään pieniä
tanssiaskelia keittiön lattialla. Ja näiden
päälle vielä tieto mieluisasta työpestistä.
Tässä tämän viikon parhaat jutut.

Kuvissa näkyy varmasti eroa aiempaan.
Vihdoin minulla on laadukas yleislinssi,
jolla voin taltioida elämää ja kotia
vaivatta ja käsivaralta, eli ilman jalustaa.
Silloin kun kameraan voi tarttua jokaisena
hetkenä helposti, tuntuu siltä että kuviin
tallentuu enemmän aitoja asioita.
Kuten nyt vaikka tuo talouspaperirulla.
Juttua uudesta objektiivista ja lisää sillä
otettuja kuvia on luvassa myöhemmin.

Oman pojan pellavapää. Onko ihanampaa?

 


 

A sunny morning.
My little son hugging me.
A new objective which makes
photographing so much easier.
What a good week.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

RAKKAITA MUISTOJA, TÄRKEITÄ LELUJA

Kaupallinen yhteistyö: PikkuVanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

 pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

Aika menee käsittämättömän nopeasti.
Juurihan Nappula oli vielä pieni vastasyntynyt
vauva, joka nukkui tässä sivuvaunuksikin kutsutussa
ensisängyssä babynestissa ja nukahti soittorasian
ääneen. Ei sitä turhaan sanota, että pikkulapsiaika
suhahtaa ohi silmänräpäyksessä. Kehitysvauhti on huima.

Siksi on älyttömän tärkeää, että lapsen tarvikkeet ja lelut
ovat sellaisia, että ne kestävät paitsi silmää, myös aikaa.
Keräsin eilen Nappulan lelulaatikosta pois leluja, joilla
hän ei enää leiki. Kiertoon lähtivät lähinnä pehmoiset
vauvakirjat ja muutama helistin. Niitäkin on tarvittu,
mutta tärkeää on ollut alusta alkaen se, että koetamme
hankkia leluja, jotka kestävät aikaa. Näissä keväällä
vanhassa kodissa otetuissa kuvissa näkyvät pehmopupu
ja soittorasia kuuluvat ehdottomasti tähän
kategoriaan. Ne ovat klassisen kauniita leluja,
joiden  käyttöikä on pitkä.

Tietenkään kaikki Nappulan lelut ja tarvikkeet
eivät ole sävyltään näin rauhallisen harmaita.
Vauva kun itse nauttii myös hyvin värikkäistä
asioista, vaikka äiti ei nauttisikaan. Mutta osa leluista
on valittu noudattalemaan myös kotimme muuta
värimaailmaa. Näistä leluista suloinen pupu ja
tähtisoittorasia ovat nettikaupasta, joka on erikoistunut
seesteisiin, vaaleisiin sävyihin ja klassisiin leluihin.
Kyseessä on lastentarvikekauppa PikkuVanilja,
joka myy vauvoille pehmeitä sävyjä kuten, valkoista, beigeä
ja harmaata.  Materiaaleissa PikkuVanilja suosii
luonnonmateriaaleja, kuten merinovillaa, pellavaa, silkkiä
ja luomupuuvillaa. Erittäin tervetullut putiikki meille,
jotka arvostamma hyviä materiaaleja, emme
halua aivan kaikkia sateenkaaren värejä kotiimme
ja haluamme leluja, jotka elävät pitkään lapsen mukana.

Suosittelen siis tutustumaan!

*Lelut saatu näkyvyyttä vastaan*

 


 

Some memories from last spring.
The bunny and the melody star are from PikkuVanilja.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA