NÄIN SAIN MAGNOLIAN KUKKIMAAN

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

magnolia

 

Tätä näkyä olen ihaillut lähes henki
salpaantuneena koko viikonlopun. Magnolia on
avannut upeat, suuret, purppuranpunaiset
kukkansa. Kukat ovat suurempia ja tummempia
kuin aiemmissa magnolioissani. Onkin aina
melkoinen yllätys, minkälainen kukka
magnoliasta aukeaa. Sen sävy voi olla
mitä tahansa valkoisesta tummanpunaiseen.

Tänä keväänä magnoliankukkien puhkeaminen
oli kuitenkin kovan työn takana. Ostin
ensimmäisen oksan monta viikkoa sitten,
eivätkä sen kukat auenneet millään,
vaikka vaihdoin maljakkoon lämmintä
vettä joka päivä. Kyselin ohjeita magnolian
kukinnan avittamiseksi täällä blogissa ja
sain hyviä neuvoja somessa sekä
ammattilaisilta että harrastajilta.
Alkuviikosta ostin sitten uuden oksan
ja noudatin tiukasti annettuja ohjeita –
ja näillä vinkeillä sain magnolian kukkaan!

Hoida magnolian oksaasi näin:

1. Tee uusi, vino imupinta mieluiten sahalla.
Oksasaksilla tehty imupinta ei ole yhtä hyvä.
Uusi imupinta muutaman päivän välein.

2. Vaihda magnolialle joka päivä tulikuuma vesi.
Laske maljakkoon niin kuumaa vettä kuin
hanasta tulee.

3. Laita veteen ripaus sokeria tai leikkokukille
tarkoitettua jauhetta.

4. Ole kärsivällinen. Magnolian puhkeaminen
kukkaan voi viedä jopa kolme viikkoa.

 


 

Magnolia is finally in bloom!
It took a little TLC to get this queen
to burst into these beautiful big flowers.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

AAMU AURINGOSSA JA MUUT VIIKON PARHAAT

 

021617IMG_9396

 

021617IMG_9374

 

021617IMG_9523

 

021617IMG_9360

 

021617IMG_9386

 

Pitkä aamuhetki pienen ja isomman miehen
kanssa kevätauringon paistaessa kirkkaana
sisälle ruokailutilan suurista ikkunoista.
Valonläikkien liike seinällä.
Magnolia vihdoin puhkeamassa kukkaan.
Paljon sylittelyä. Yksi pudonnut sukka.
Naurua ja puuroviikset.

Niin, ja tietysti uusi objektiivi, joka on
niin ihana, että se  saa hyppimään pieniä
tanssiaskelia keittiön lattialla. Ja näiden
päälle vielä tieto mieluisasta työpestistä.
Tässä tämän viikon parhaat jutut.

Kuvissa näkyy varmasti eroa aiempaan.
Vihdoin minulla on laadukas yleislinssi,
jolla voin taltioida elämää ja kotia
vaivatta ja käsivaralta, eli ilman jalustaa.
Silloin kun kameraan voi tarttua jokaisena
hetkenä helposti, tuntuu siltä että kuviin
tallentuu enemmän aitoja asioita.
Kuten nyt vaikka tuo talouspaperirulla.
Juttua uudesta objektiivista ja lisää sillä
otettuja kuvia on luvassa myöhemmin.

Oman pojan pellavapää. Onko ihanampaa?

 


 

A sunny morning.
My little son hugging me.
A new objective which makes
photographing so much easier.
What a good week.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA