PIENEN ETEISEN SUURI MUUTOS

 

030417IMG_0136

 

030417IMG_0215

 

030417IMG_0146

 

030417IMG_0166

 

030417IMG_0173

 

030417IMG_0169

 

030417IMG_0189

 

030417IMG_0160

 

030417IMG_0200

 

Remontissamme varmasti suurimman
muutoksen koki pieni eteinen, eli aiemmin
tuulikaappina toiminut tila. Tilasta ei ole
kovinkaan hyviä ennen-kuvia, sillä siinä oli
aiemmin niin suuret kiinteät kaapit, ettei
tilaa mahtunut kuvaamaan. Kaapit ulottuivat
ovenkarmista päätyseinään saakka, ja
lisäksi eteisessä oli pariovet, jotka lisäsivät
ahtautta ja epäkäytännöllisyyttä entisestään.
Koira- ja lapsiperheessä sisääntulon on
oltava käytännöllisen avara, joten tilalle
oli tehtävä jotain.

Purimme kaapit ja nostimme ovet saranoiltaan
ja veimme ne varastoon. Halusimme säästää
ovet nähdäksemme, jos niille vielä
joskus tulisi käyttöä, mutta nyt kun olemme
asuneet talossa jo 8 kuukautta, en usko
ovien enää palaavan. Tilan kaikki seinät ja
katto maalattiin, ja vinokattoinen päätyseinä
sai ylleen tehostevärin, Tikkurilan Manttelin.
Samaa sävyä meillä on yläkerran aulassa.
Seinälle asennettiin suuri valkokehyksinen
peili, jonka alapuolelle tuli säilytyslaatikosto,
jonka päällä voi myös istua kenkiä pukiessaan.
Laatikko syö sisäänsä melko vaikuttavan
määrän kenkiä. Sivuseinälle asensin
Muuton Dots-naulakon huiveille,
käsilaukuille ja avainnauhoille.
Koirien remmejä ja tassupyyhkeitä
varten seinälle asennettiin myös Habon
musta tuplakoukku.

Lattia oli aiemmin hailakanturkoosi.
Lattialaatat maalasimme harmaiksi
laattamaalilla ja laattojen päälle tuli vielä
kurasiepparimatto, joka on koirataloudessa
aivan ehdoton. Eteisestä onkin tullut koiramme
Noan lempipaikka, sillä se on ainoa paikka
kodissamme, jossa ei ole lattialämmitystä.
Lattialämmitys tuntuu Noan mielestä
tukahduttavan lämpimältä, ja se makoilee
mieluusti viileämmällä alustalla.

Osassa pikkueteistä, kuten osassa koko
kotiamme, on lasikuitutapetit. Niiden
sanotaan olevan remontoijan painajainen,
sillä niitä ei voi poistaa, ja jos haluaa
sileää seinäpintaa, niiden päälle on
tapetoitava juuri tähän tarkoitukseen
kehitetyllä tapetilla. En ole itsekään
lasikuitutapetin ystävä, mutta meille
nämä tapetit saivat jäädä. Ne ovat
itse asiassa varsin huomaamattomat,
ja koska ne noudattavat talon rakennusajan
eli 90-luvun henkeä, ne eivät käy asunnossa
pahasti silmään. Ja helpottihan se
kovasti remonttia, ettei niiden kanssa
tarvinnut alkaa kikkailla, vaan saimme
vain maalata seinät. Peiliin nähden
vastakkaisella seinällä eteisessä on
lasitiili-ikkuna, joten ysärihenki on
osaltaan edelleen läsnä asunnossamme,
vaikka monilta häiritseviltä osilta olemme
saaneet sen sopivasti piiloon.
Eteisessä, kun muuallakin asunnossa
ovien karmit ja ovilistat kaipaisivat
joko kunnostusta tai uusimista, mutta
se saa toistaiseksi odottaa.

Tässä vielä kuva, jossa pikkueteinen näkyy
jotenkin ennen remonttia. Pikkueteisen lisäksi
asunnossamme on vielä toinen eteistila,
jossa on liukuovikaapistot takeille.
Huh, miten toimimaton tuo pienempi eteistila
olikaan ja huh, miltä täällä muutenkin näytti!

 

020917IMG_1490

 

Mitä pidät pikkuriikkisestä eteisestämme
muutoksen jälkeen?

 


 

Our little entry on the middle floor has
gone through a major change.


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

 

JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

UUSI VUOSI – KAIKKI UUSIKSI

 

121416img_7211

 

121416img_7217

 

121416img_7220

 

121416img_7232

 

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin ja sen
myötä mielessä on tietysti muutos. Aionkin ensi
töikseni tarttua maalitelaan ja maalata suunnitteilla
olleet tehosteseinät oleskelutiloihin.

Värisävyjen hallitseminen on taitolaji.
Minulla on vahva käsitys siitä, millaisia sävyjä
haluaisin kotiimme tuoda, mutta kun toteutuksessa
ei halua mennä harhaan, on sävyjen valinta aikaavievää
puuhaa. Olen yrittänyt löytää oikeaa sävyä sekä
ruokailutilan että olohuoneen tehosteseinille
että pojan huoneen seinille. Prosessi on ollut käynnissä
pari kuukautta, ja alan jo hieman päästä jyvälle siitä,
millaisia sävyjä aion valita. Enää ei puutu kuin
maalien ostaminen ja se kuuluisa ryhtyminen.
Tällä vauhdilla kestää siis toinenkin kolme kuukautta
ennen kuin meillä on harmaa seinä.

Harmaan valinta todella teettää harmaita hiuksia.
Harmaa seinä kun voi taittaa keltaiseen, vihreään,
siniseen tai ruskeaan, ja todella harva harmaan sävy
on puhtaasti harmaa. Keskikerroksen pikkuseinällä
onkin ollut testissä varsinainen liuta sävylastuja.
Jokaisessa on kuitenkin ollut jokin vika. Yleensä
ne ovat taittaneet liikaa joko siniseen tai
keltaiseen. Yksi määrittävä tekijä on myös
vaaleanharmaa lattiamme, johon seinän värin
tulee myös sopia. Myös sisäoviemme harmaa
sekä parin muun tehosteseinän harmaa
määrittävät jonkin verran tätä värivalintaa.

Nyt kisassa finaalikierrokselle ovat kuitenkin
päässeet Tikkurilan sävyt 1944 sekä 1943.
Noista vaaleampi, 1943, tuntuu kuitenkin
jopa hieman liian vaalealta tehostesävyksi,
ja tummempi, 1944, tuntuu melkoisen tummalta.
Joten tässä sitä sitten ollaan, kahden vaiheilla.

Seinälle olen suunnitellut myös useita tauluja,
joilla harmaaseen pintaan saa lisättyä
kiinnostavuutta. Tummaa seinää vasten
taulut erottuisivat paremmin, mutta seinusta
on käytännössä aina varjossa, joten mitä
jo siitä tulee pimeä nurkka? Hmm.
Taannoin sain tähän ongelmaan hyviä neuvoja
Tikkurilan asiantuntijoilta, joten ehkä teen
päätökseni perustuen niihin.

Millaisia uudistuksia sinä suunniteelet
kotiisi tänä vuonna? Vai onko sisustus hyvä
sellaisenaan?

 


 

Choosing the right grey tone for our little
wall has proven to be a difficult job to do.
No we have two finalists. How do you like them?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA