KUKKIVA BLOGIKOTI JA PÄIVÄ HUIPPUSEURASSA

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4029

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4001

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4005

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4007

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4010

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4037

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4012

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4019

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4022

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4046

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4048

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4049

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4051

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4065

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4070

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4073

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4075

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4023

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4077

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4078

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4081

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4085

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4091

 

KUISTIN_KAUTTA_IMG_4103

 

bloggaajat_kaikki

 

Mahtavia tyyppejä, hyvää ruokaa, kiinnostavia keskusteluja, sormilla väkertämistä ja tietysti järjettömän kauniit puitteet. Siinäpä sellainen yhdistelmä, että on vaikea keksiä hauskempaa tapaa viettää kesäpäivä. Kokoonnuimme lauantaina pitkän linjan sisustubloggaajien kesken Kuistin kautta -blogista tunnetun Heidin mykistävään kotiin Espoossa. Heidi oli järjestänyt meille sellaiset aikuisten naisten kaverikutsut, että oksat pois. Talo on vielä uutuudenkarhea, ja me vieraat huokailimme yhteen ääneen kollektiivista talokateutta. Avara, valoisa, kodikas, huolella tehty ja mietitty kokonaisuus. Kodin materiaalit ovat samalla rentoja sekä viimeisteltyjä ja muodostavat yhdessä todella ehjän kokonaisuuden. Talo hengittää ja valo kulkee tilasta toiseen upeasti. Koti on myös rakennettu harvinaiselle tontille, joka rajautuu mykistävään luonnon itse muokkaamaan jyrkkään kallioseinämään. Omia lemppareitani talossa olivat suuret, lattiaan asti ulottuvat ikkunat, olohuoneessa oleva takka, vessojen kauniit altaat, upeat lattiamateriaalit sekä tietysti unelmieni keittiö.

Koska olimme koolla juuri bloggariporukalla, kamerat räpsyivät tämän tästä. Tällaista silmänruokaa haluaa tietysti tallentaa muistikortille ja jakaa teille blogin kautta. Samanhenkisessä porukassa huomasi myös sen, että vaikka en ollut osaa näistä naisista koskaan ennen tavannut livenä, juttu luisti välittömästi. Eikä se pelkästään johdu siitä, että kiinnostuksen kohteet ovat samat, vaan yleensä samanlaisen harrastuksen valitsevissa ihmisissä on samanhenkisyyttä myös luonteissa. Tuntui kuin olisin jutellut vanhojen ystävieni kanssa. Ja ne tarjoilut! Noh, kuvat kertonevat kaiken.

Päivän teema olivat kukat, ja Heidin kotoa ajelimmekin porukalla Kauniasten Grani-kauppakeskuksessa sijaitsevaan Ihana Kukkanen -kukkakauppaan, jossa meillä oli sidontatyöpaja. Innosta puhkuen väkersimme itsellemme seppeleet ja kimput, joista lisää asiaa luvassa myöhemmin. Kävimme matkalla myös HALI Harmony Living -liikkeessä, joka myy tyylikkäitä sisustusesineitä, vaatteita, kenkiä ja koruja. Jos joskus ajelet Kauniaisten suunnalla, poikkea ihmeessä näissä helmissä. Nämä liikkeet sopivat esimerkiksi kesäretkikohteeksi.

Kiitos innostavasta ja nauruntäyteisestä päivästä, Heidi!
Kiitos myös muille mahtaville naisille hauskasta seurasta!

ryhmäkuvan on ottanut Tiina / Design Wash

 


 

Spent a perfect day with some blogger colleagues at Heidi’s
home which is familiar from the ever so beautiful blog Kuistin Kautta.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

DIY PUUTARHALAATIKKO JA SANA TASA-ARVOSTA

 

 

 

 

 

 

Pysytäänpä vielä toisenkin postauksen ajan pihassamme.

Rakensin keväällä tekemääni paritalopihan puutarhaprojektiin (klik!) muutaman
istutuslaatikon. Lautoja jäi yli neljä, ja mietin kotona, mitä niistä värkkäisin.

Meillä on melko pieni piha, ja silti puutarhatyökaluja on kertynyt paljon, sillä
muun muassa kasvatuslaatikkoviljely vaatii monenmoista välinettä.
Tähän asti työkalut ovat ”kaunistaneet” terassiamme, mutta minun silmääni
ne tietysti häiritsevät siinä. Niinpä otin jälleen sahan ja akkuruuvarin käteen

ja nikkaroin pihan nurkkaan raakalaudasta laatikon työkaluille. Lauta kului
viimeiseen palaan asti. Pintaan vedin saman mustan terassi- ja kalusteöljyn kuin
kunnostamaamme aurinkotuoliin (klik!).

 

Lopputulos ei ole ehkä kauneimmasta päästä, mutta se maastoutuu hyvin pihan
nurkkaan ja musta väri on tietysti ajaton, ja sopii yhteen muiden pihamme
elementtien, kuten ruukkujen ja istutuslaatikon kanssa. Ja laatikko syö sisäänsä
suuren määrän kaikenlaista sälää.

 

Laatikon yhteydessä en voi olla mainitsematta sitä, että olen saanut näistä projekteista
muun muassa sosiaalisessa mediassa paljon huomautuksia siitä, miten meillä nainen
nikkaroi tällä tavoin käyttöesineitä, ja mies ei. Tietysti kommenteissa on suurin osa
huumoria, mutta en voi silti olla korostamatta sitä, ettei sahan tai ruuvimeisselin
käyttäminen ole sukupuolisidonnainen ominaisuus.
Kyllä, meillä minä teen nikkarointihommat, ja mies auttaa silloin, kun pyydän.
Mies sen sijaan saattaa vastapainoksi vaikka imuroida, jotta askareiden kauhun tasapaino
säilyy. Mielestäni tämä ei Suomessa vuonna 2015 määrittele meitä naisena ja miehenä
millään tavalla. Meissä on riittävästi naista ja miestä ilman, että sitä pitää askareilla
tai taidoilla pönkittää. Meillä myös auto on minun ja minä hoidan pääasiassa siihen
liittyvät asiat. Eikä sekään tunnu miehestäni yhtään alentavalta.
Sukupuolinormit ovat muutenkin meillä asia, jolle lähinnä naureskellaan.
Mies saattaa puhua sarkastisesti valtavista lihaksistaan (not) ja minä saatan
kehuskella kieli poskessa uhkealla rintavarustuksellani (not).
Ja vitsi toimii joka kerta yhtä hyvin.

 

Miten teillä on jaettu hommat? Onko edelleen vanhaa ”miesten työt – naisten työt”
– jaottelua teillä nähtävissä, vai jaetaanko työt jaksamisen ja osaamisen mukaan?

 


 

I built this wooden box for the garden tools in our yard.
No more messy tool piles on the terrace.

The coating is black furniture and terrace oil.
The box hides itself nicely in the corner of our yard.

I have had some comments on the fact that I am the builderin our house despite that I am a woman. This feels to me kind of
updated way to think. I don’t see it making me less a woman or my
guy less a man if I build things and he doesn’t. Or what do you think?

 

 

Laron takana tavatahan

Sukujuureni ovat syvällä Pohjanmaalla. Joka kerta, kun ajelen lakeuksien läpi, on aiemmin peltoja peittäneestä latomerestä hävinnyt yksi tai kaksi kaunista vanhaa latoa. On ymmärrettävää, että tyhjän panttina seisovat rakennukset puretaan viljelysmaan tieltä, mutta mitäpä jos katsoisimme asiaa hieman toiselta kantilta?
Ulkomailla latojen muuttaminen asuintaloiksi tai asuintalon rakentaminen ladon mittoja, estetiikkaa ja materiaaleja käyttäen on nykypäivää. Miksei meillä? Joudun myöntämään, ettei minulla ole käsitystä siitä, miten helppoa, vaikeaa tai mahdotonta olisi saada rakennuslupa ladon muuttamiseksi asuinkäyttöön, vai pitäisikö rakennuslupa hakea uudisrakennukselle ilman, että suunnitelmalla on varsinaisesti tekemistä alkuperäisen ladon kanssa. Joka tapauksessa ainakin vaikutteita ja materiaaleja vanhoista ladoista voisi ottaa. Latohan on tietysti pääosassa tapauksia purettava ensin uudisrakennuksen tieltä ja rakennettava sitten nykyaikainen asuintalo ladon mittojen perusteella vanhoja pintamateriaaleja käyttäen. Mutta miksipä ei?

Purettavista rakennuksista jää usein myös arvokasta rakennusmateriaalia. Mikäpä parempi pintamateriaali uudelle talolle kuin vuosia tuiskussa ja tuulessa seissyt ladon seinälankku?
Sään armoilla olleen puun harmaa pinta on äärimmäisen kaunis.

Kuva: Interior design
Vai onko agraarihistoriastamme vasta liian vähän aikaa?

Muut kuvat: Pinterest / tuntematon lähde