PIHAN TOIMINNOT UUSIKSI – LEIKKIÄ JA OLESKELUA

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3793

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3707

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3716

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3858

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3787

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3822

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3800

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3921

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3841

 

Aloitimme pihan kunnostuksen viime kesänä lomittain remontin kanssa. Koska piha oli tänne muuttaessamme viidakoitunut, hommaa oli kuitenkin niin paljon, että jätimme osan töistä suosiolla täksi kesäksi. Täältä voit kurkatamillaisista melko surkeista lähtökohdista pihan kunnostukseen lähdettiin ja mikä oli viime kesän lopputulos.

Tänä kesänä työlista oli edelleen melko pitkä, joten tartuimme lapioon heti toukokuussa. Viime kesänä sommittelin pihan toimintoja niin, että suuri havu- ja perennapenkki kiersi pihan vasemmalla laidalla ja takana, ja oikealle jäivät omenapuu, sen alle kolme kasvatuslaatikkoa, ja pihan nurkkaan täällä vuosia ollut hyötykasvipenkki. Täältä näet pihan pohjan yläviistosta. Tänä kesänä Nappula on jo ehtinyt taaperoikään ja hänestä on tullut leikkipuistojen suurkuluttaja, ja osan siitä riemusta halusimme siirtää myös kotipihaan, joten jo keväällä kirkastui ajatus siitä, että halusimme pihaan oman hiekkalaatikon. Koska hiekkalaatikolle ei kuitenkaan ollut pihassa tilaa, piti toiminnot järjestää uudelleen.

Aloin pohdiskella, mitä arjessa todella haluan ja ehdin tehdä ja millaisille toiminnoille haluan urhata pienehköstä pihastamme tilaa. Päädyin lopulta siihen, että kasvatuslaatikot saivat väistyä hiekkalaatikon tieltä. Pienen lapsen kanssa puuhaa riittää niin paljon, että yrttien ja kesäkurpitsojen kasvatteluun ja hoitoon ei paljon jää ylimääräistä energiaa. Hiekkalaatikko siis sai pihan oikealta laidalta paraatipaikan.
Kasvatuslaatikoilla, eli lavakauluksilla, rajasin vanhan hyötykasvialueen, jolloin siitä tuli hallitumpi kokonaisuus. Myös vanha lahonnut kompostikehikko sai lähteä pihan nurkasta, ja tilalle tuotiin uusi, musta komposti. Hiekkalaatikon öljysin samalla mustalla puuöljyllä, jolla taannoin käsittelimme terassin laudoituksen. Myös kasvatuslaatikot saivat uudet öljyt pintaansa.

Halusimme myös uudistaa ja laajentaa pienen istuinryhmän alla olevaa hiekka-aluetta niin, että siinä mahtuu paremmin istuskelemaan vaikkapa kahvikupin kanssa ja seuraamaan pienen miehen touhuja. Vanha upottava hiekkapohja muutamine liuskekivineen ei toiminut lainkaan.

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3757

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3781

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3912

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3846

 

Mietimme pitkään pihan pintamateriaaleja, sillä taaperon kanssa toimiminen tuo omat rajoituksensa pintamateriaaleille. Hänen telmiessään pihassa emme voi kasvattaa uutta nurmikkoa siemenestä. Myöskään himoitsemani singelikivet eivät pysyisi aloillaan, vaan niitä varmaan raahattaisiin pienessä sangossa ympäri pihaa. Hiekkalaatikon ympärillä olevan materiaalin pitää myös olla sellainen, että laatikon ulkopuolelle päätyvä hiekka uppoaa siihen eikä jää rumiin kasoihin laatikon ympärille. Niinpä valitsin hiekkalaatikon ympärille kuorikatteen, jonka alle laitettiin suodatinkangas. Istuinryhmän alustan materiaaliksi valikoitui tummanharmaa kivituhka, joka tuotiin kätevästi meille suursäkissä. Paikalla aiemmin olleet valkoiset liuskekivet jäivät nyt ylimääräisiksi, sillä niitä ei olisi ollut tarpeeksi koko hiekka-alueen peittämiseksi. Niinpä ympäröimme uuden kompostin alueen liuskekivillä ja kivituhkalla. Olemme nauraneet miehen kanssa sitä, että pihan komein kohta on nyt kompostinurkkaus. Valkoinen liuskekivi on myös melkoisen hintavaa, joten panostimme myös kalleimmat materiaalit kompostin ympäristöön – hahhah. Nurmikko ei ole vielä täysin elpynyt ja siinä on talvituholaikkuja. Siirsimme siis muutamia isoja nurmikon palasia uuden hiekka-alueen alta niin sanotusti siirtonurmikkona kaljuihin kohtiin. Toivotaan, että ne lähtevät kasvuun.

Mahdollisuudet pihan pintamateriaaleiksi ovat lähes rajattomat, ja materiaalit kannattaakin valita aina käytännöllisiksi. Täällä Meillä kotona -sivustolla vietetään tällä viikolla puutarhaviikkoa, ja sivustolla on paljon teemaan liittyviä juttuja. Täältä voit lukea juuri pihan pintamateriaalien valinnasta. Itse ihailen skandinaavisen selkeitä pihoja, joihin oma pihamme ei varsinaisesti lukeudu. Meidän pihamme on melko runsas ja paikoin jopa hieman boheemi, minkä on osaltaan vanhan pihan sanelema pakko. Jos rakentaisin pihan A:sta alkaen, siitä tulisi todennäköisesti hyvin minimalistinen, jopa japanilaishenkinen. Vinkkejä modernin skandinaaviseen pihaan löydät tästä artikkelista.

Joimme pihan valmistumisen kunniaksi lasit viiniä ulkona. Olemme todella tyytyväisiä pihan uudistukseen. Täältä voit vielä kurkata klassisen ennen-kuvan, eli millaista viidakkoa lähdimme raivaamaan,

Enää ei puutu kuin lämpö!

 


 

Our garden renovation has
continued this summer. Some new
materials and functions. The Kid also
got his own sand box. What a bliss.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

WHERE HAVE ALL THE FLOWERS GONE?

 

033117IMG_1141

 

033117IMG_1137

 

033117IMG_1125

 

033117IMG_1131

 

Vihersisustusbuumi on kuumimmillaan.
Kodit täyttyvät viherkasveista ja niiden
hoidosta julkaistaan näyttäviä kirjoja,
kuten tämä suomalaisten huippuosaajien
kirja Green home book, joka näkyy kuvissa.
Mutta ei meillä. Meillä kukat on yksitellen
viety turvaan taaperolta yläkertaan.
Siellä hän ei pääse holtittomasti repimään
niitä kappaleiksi. Alemmissa kerroksissa
menestyvät vain kattoon ripustetut
amppelikukat tai korkeilla tasoilla olevat
viherkasvit. Eli tarkemmin sanottuna
yhteensä vain kolme eri kasvia.

Halusin kuitenkin piristää itseäni
ostamalla tämän kauniin lyyraviikunan.
Se majailee makuuhuoneessamme,
joka tosin saattaa olla sille liian hämärä
paikka. Viikunat kun pitävät
valoisasta tai puolivarjosta.
Aina välillä tuon sen siis valvottuun
valohoitoon kodin valoisampiin tiloihin.
Tässä kasvi nauttii päivänvalosta
ruokailutilassa, keittiön vieressä.
Voi miten se sopiikaan siihen!
Mutta Nappula ei anna armoa.
Häntä viherkasvit kiinnostavat niin
paljon, että käsittely on varsin tuhoisaa.
Niinpä tämäkin viikuna päätyy illan
tullen takaisin makuuhuoneeseen.

Kaipaan kasvejani ja niiden tuomaa
vehreyttä kotiimme. Koti on kovin
väritön ilman niitä. Ehkä onkin aika
hankkia kotiin väriä muiden elementtien
muodossa sillä aikaa, kun kukat
majailevat yläkerrassa.

 


 

The Toddler loves plants. That means
he wants to tear them in pieces.
So we have put all our plants upstairs
where he can’t reach them. I miss my
plants so much! So sometimes I bring
them down to the dining room to
enjoy them. Look how nice they look here.
I try to tell myself that this period in life
will pass. And after all The Toddler is
all that matters, not these plants.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

OMENANKUKKIEN OHIKIITÄVÄ KUKINTA

 

img_1844_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1802_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1827_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1825_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1897_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1867_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1840_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

Eutpihallamme on neljä valtavan suurta
omenapuuta. Niiden kukinta on alkukesästä
aivan mieletön näky, ja vajaa vuosi sitten
postailinkin kuvia kukinnasta täällä blogissa.
Puut olivat kuitenkin vuosien varrella päässeet
niin sanotusti leviämään käsiin, eli niitä ei
ollut hoitoleikattu vuosiin. Syksyllä omenien
määrä oli niin valtava, että vaikka päivästä
toiseen hillosin, omenia oli silti yli äyräidensä.
Puut myös voivat aika huonosti ja ne
muodostivat niin tiiviin oksakaton pihan
ylle, ettei aurinko oikein päässyt paistamaan
etupihalle. Niinpä pidimme pari viikkoa
sitten oksatalkoot ja hoitoleikkasimme
omenapuita reilulla kädellä.

Oksia tuli melkein pari pakettiautollista, ja
nappasin oksakasoista muutaman oksan
kotiin maljakkoon. Omenan kukinta on
todella kaunis mutta hyvin lyhyt. Nytkin
odottelin kukkien ilmestymistä oksiin
pari viikkoa, ja kukinta oli käytännössä
ohi päivässä. Eilen kukat olivat
kauneimmillaan, tänään on terälehdet
varisevat ja kukat ovat nuupahtaneet.
Eikä tietenkään kukinta ole sisällä mitään
verrattuna noiden puiden kukintaan ulkona.

Tänään sain aamupäivällä hetken aikaa
olohuoneen kuvaamiseen ja päätin ikuistaa
omenankukat maljakossa. Olohuone
onkin jäänyt talven aikana blogissa
paitsioon, sillä tila on ollut melko hämärä
myös päivisin pienten ikkunoiden takia.
Aamuisin aurinko paistaa olkkariin ja
silloin olisikin paras hetki tarttua
kameraan. Nytkin missasin parhaan
kuvaushetken, mutta lapsiperheessä puurot
ja aamuleikit ajavat kuvaamisen edelle.

Lupasin teille taannoin portaikkopostauksen
yhteydessä kuvan portaikosta alas olohuoneeseen,
ja tässä tuo kyseinen näkymä on. Pidän
tilan rauhallisuudesta ja seesteisyydestä.
Nappulan on myös hyvä levittää leikkinsä
olkkariin, sillä lattiatilaa on mukavasti.
Varmaan arvaattekin, että todellisuudessa
Nappulan lelut eivät ole ihan näin siististi
leikkien jälkeen. Heh. Äiti taitaa olla käynyt
vähän järjestelemässä leluröykkiötä.

Kunpa saisimme avotakkaan vielä joskus
takkaluukut, niin voisimme polttaa
takkaa yksivuotiaasta huolimatta. Nyt se
ei ole mahdollista, sillä poikamme on
erittäin kiinnostunut takan sisällöstä.

 

img_1857_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

Rauhaisaa sunnuntaita, muistakaahan
käydä äänestämässä!

 


 

Apple flowers. The come and go so quickly.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA