ELÄMÄNMUUTOS JA VÄSYNYT ÄITI

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5590

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5598

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5592

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5618

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5626

 

Tällä viikolla Nappula pakkasi unilelunsa tarhareppuun ja aloitti päiväkodin. Itse palasin töihin jo helmikuussa, mutta mies oli sen jälkeen hoitovapaalla ja kesälomalla useamman kuukauden, ja minun oli helppo mennä töihin neljänä päivänä viikossa ja jättää poika isänsä hoteisiin. Nyt vanhempainvapaat on meidän osalta kuitenkin nautittu, ja edessä on aika suuri elämänmuutos. Teen edelleen lyhennettyä työviikkoa, joten perjantait ovat minun ja Nappulan yhteisiä päiviä. Mutta maanantaista torstaihin meidän rakastamme hoitavat muut ihmiset. Se on täysin luonnollinen asia, josta emme ole kantaneet huolta. Tiesimme jo ennen päivähoidon aloittamista, että Nappula on niin rohkea, sosiaalinen ja ennakkoluuloton poika, että suuria sopeutumisvaikeuksia tai ikävää tuskin tulee. Ja olimme oikeassa. Aamutkin ovat sujuneet kohtalaisesti, ja töihin ja päiväkotiin on ehditty aikataulussa.

Mikäs tässä elämänmuutoksessa sitten on vaikeaa? Omalta kohdaltani eniten voimia syö se, että päivän mittaan ajattelen useita kertoja, miten pojalla menee. Onkohan syönyt murustakaan päiväkodissa? Onkohan nukahtanut päiväunille? Ajatukset ovat pellavanpään kanssa koko työpäivän ajan. Lomani kaksi viimeistä viikkoa ovat muutenkin olleet todella raskaat, sillä olen hoitanut joka päivä taloyhtiömme asioita. Asumme paritalossa, jossa olen monesta syystä ajatunut isännöitsijäksi. Hoidettavaa on etenkin nyt, kun naapuriasunto haluttiin laittaa myyntiin. Taloyhtiö on pian 20 vuotta vanha, ja koska talon rakennuttaja ja pitkäaikainen isännöitsijä menehtyi vajaa pari vuotta sitten, kaikki tieto talosta meni hänen mukanaan. Tänne muuttaessamme sain hoidettavakseni yhtiön, jossa ei ollut tehty juuri mitään korjaus- tai huoltotöitä ja jolla ei ollut monia lakisääteisiä todistuksia, kuten vaikkapa energiatodistusta tai osakaslistaa. Olen lukenut viimeisten kuukausien aikana mappikaupalla yhtiön vanhoja papereita,  etsinyt kaupungin arkistoista yhtiön piirustuksia, lukenut tietoa lukuisista nettipalveluista, kysynyt apua taloyhtiöiden lakipalveluista, koonnut tiedonmuruja menneisyydestä, tehnyt pöytäkirjoja, suunnitellut pieniä remontteja, kilpailuttanut töitä, tehnyt lainahakemuksia ja isännöitsijäntodistuksia, maksanut kymmeniä laskuja, uusinut yhtiön jätehuollon, muotoillut yhtiöjärjestystä uusiksi, ja aivan yksinkertaisesti käsikopelolla putki- ja sähkömiesten kanssa tutustunut yhtiön teknisiin ratkaisuihin. Eniten voimia söi joutuminen kesken loman riuhtaistuksi taas yhtiön pienten ja keskisuurten pulmien kimppuun. Ja kaiken tämän keskellä meillä on käsillä iso elämänmuutos, joka vie tilaa ajatuksissa. Nyt väsyttää.

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5593

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5603

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5609

 

Tässä siis syy, miksi blogin päivitystahti on ollut viime aikoina verkkainen. Mieli ja kädet ovat olleet kiireiset muualla. Pään kuormitusmittari on huutanut punaista. Pari päivää sitten teimme kuitenkin miehen kanssa syksyn to do -listan, jonne listasimme myös taloyhtiön asiat. Koetamme jatkossa hoitaa tehtäviä enemmän yhdessä. Ylimääräinen käsipari onkin erittäin tervetullut.

Kotona asiat ovat onneksi liikahdelleet kivasti eteenpäin loman aikana. Ulkoportaikon laatoitus on saumaamista vaille valmis ja olohuoneessa on tapahtunut myös paljon odotettu muutos, josta kerron lisää myöhemmin. Myös vierashuone, joka ei ole koskaan näkynyt blogissa, on saamassa pikkuhiljaa uuden ilmeen. Sitäkin pääsen pian kuvailemaan. Alkukesästä tehdyt muutokset keskikerroksessa ovat osoittautuneet toimiviksi. Näissä kuvissa näkyvä Sukhimattojen huopapallomatto on esimerkiksi ollut erittäin hyvä hankinta. Matto* on ollut pari kuukautta arkemme keskiössä, sillä se sijaitsee juuri niillä neliöillä, joilla eniten oleskelemme. Huopapallomatto on pitänyt pintansa, ei ole nukkaantunut tai huopaantunut. Ja vaikka se ei tietenkään ole aivan yhtä kirkas ja puhtoinen kuin uutena, siitä on ollut silti todella helppo puhdistaa yksittäiset, vaikeatkin tahrat. Ja tuo pieni mies rakastaa mattoa. Siinä voi köllötellä sekä selällään että mahallaan. Toivottavasti matto kestää pojan kasvaessa.

Kiitos, että jaksoit lukea uuvahtaneen äidin tilityksen. Lisää kotikulmia ja sisustusuudistuksia luvassa taas pian. Ja aivan kohta vilautan teille myös talomme viidennen huoneen, jota olen tähän asti panttaillut. Nautihan elokuisesta lauantaista! Me suuntaamme tänään Flow-festivaalin sykkeeseen.

*Matto on saatu blogiyhteistyönä.

 


 

The little one started daycare. A big change!

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA