ELÄMÄNMUUTOS JA VÄSYNYT ÄITI

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5590

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5598

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5592

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5618

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5626

 

Tällä viikolla Nappula pakkasi unilelunsa tarhareppuun ja aloitti päiväkodin. Itse palasin töihin jo helmikuussa, mutta mies oli sen jälkeen hoitovapaalla ja kesälomalla useamman kuukauden, ja minun oli helppo mennä töihin neljänä päivänä viikossa ja jättää poika isänsä hoteisiin. Nyt vanhempainvapaat on meidän osalta kuitenkin nautittu, ja edessä on aika suuri elämänmuutos. Teen edelleen lyhennettyä työviikkoa, joten perjantait ovat minun ja Nappulan yhteisiä päiviä. Mutta maanantaista torstaihin meidän rakastamme hoitavat muut ihmiset. Se on täysin luonnollinen asia, josta emme ole kantaneet huolta. Tiesimme jo ennen päivähoidon aloittamista, että Nappula on niin rohkea, sosiaalinen ja ennakkoluuloton poika, että suuria sopeutumisvaikeuksia tai ikävää tuskin tulee. Ja olimme oikeassa. Aamutkin ovat sujuneet kohtalaisesti, ja töihin ja päiväkotiin on ehditty aikataulussa.

Mikäs tässä elämänmuutoksessa sitten on vaikeaa? Omalta kohdaltani eniten voimia syö se, että päivän mittaan ajattelen useita kertoja, miten pojalla menee. Onkohan syönyt murustakaan päiväkodissa? Onkohan nukahtanut päiväunille? Ajatukset ovat pellavanpään kanssa koko työpäivän ajan. Lomani kaksi viimeistä viikkoa ovat muutenkin olleet todella raskaat, sillä olen hoitanut joka päivä taloyhtiömme asioita. Asumme paritalossa, jossa olen monesta syystä ajatunut isännöitsijäksi. Hoidettavaa on etenkin nyt, kun naapuriasunto haluttiin laittaa myyntiin. Taloyhtiö on pian 20 vuotta vanha, ja koska talon rakennuttaja ja pitkäaikainen isännöitsijä menehtyi vajaa pari vuotta sitten, kaikki tieto talosta meni hänen mukanaan. Tänne muuttaessamme sain hoidettavakseni yhtiön, jossa ei ollut tehty juuri mitään korjaus- tai huoltotöitä ja jolla ei ollut monia lakisääteisiä todistuksia, kuten vaikkapa energiatodistusta tai osakaslistaa. Olen lukenut viimeisten kuukausien aikana mappikaupalla yhtiön vanhoja papereita,  etsinyt kaupungin arkistoista yhtiön piirustuksia, lukenut tietoa lukuisista nettipalveluista, kysynyt apua taloyhtiöiden lakipalveluista, koonnut tiedonmuruja menneisyydestä, tehnyt pöytäkirjoja, suunnitellut pieniä remontteja, kilpailuttanut töitä, tehnyt lainahakemuksia ja isännöitsijäntodistuksia, maksanut kymmeniä laskuja, uusinut yhtiön jätehuollon, muotoillut yhtiöjärjestystä uusiksi, ja aivan yksinkertaisesti käsikopelolla putki- ja sähkömiesten kanssa tutustunut yhtiön teknisiin ratkaisuihin. Eniten voimia söi joutuminen kesken loman riuhtaistuksi taas yhtiön pienten ja keskisuurten pulmien kimppuun. Ja kaiken tämän keskellä meillä on käsillä iso elämänmuutos, joka vie tilaa ajatuksissa. Nyt väsyttää.

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5593

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5603

 

PÄIVÄKOTIIN_IMG_5609

 

Tässä siis syy, miksi blogin päivitystahti on ollut viime aikoina verkkainen. Mieli ja kädet ovat olleet kiireiset muualla. Pään kuormitusmittari on huutanut punaista. Pari päivää sitten teimme kuitenkin miehen kanssa syksyn to do -listan, jonne listasimme myös taloyhtiön asiat. Koetamme jatkossa hoitaa tehtäviä enemmän yhdessä. Ylimääräinen käsipari onkin erittäin tervetullut.

Kotona asiat ovat onneksi liikahdelleet kivasti eteenpäin loman aikana. Ulkoportaikon laatoitus on saumaamista vaille valmis ja olohuoneessa on tapahtunut myös paljon odotettu muutos, josta kerron lisää myöhemmin. Myös vierashuone, joka ei ole koskaan näkynyt blogissa, on saamassa pikkuhiljaa uuden ilmeen. Sitäkin pääsen pian kuvailemaan. Alkukesästä tehdyt muutokset keskikerroksessa ovat osoittautuneet toimiviksi. Näissä kuvissa näkyvä Sukhimattojen huopapallomatto on esimerkiksi ollut erittäin hyvä hankinta. Matto* on ollut pari kuukautta arkemme keskiössä, sillä se sijaitsee juuri niillä neliöillä, joilla eniten oleskelemme. Huopapallomatto on pitänyt pintansa, ei ole nukkaantunut tai huopaantunut. Ja vaikka se ei tietenkään ole aivan yhtä kirkas ja puhtoinen kuin uutena, siitä on ollut silti todella helppo puhdistaa yksittäiset, vaikeatkin tahrat. Ja tuo pieni mies rakastaa mattoa. Siinä voi köllötellä sekä selällään että mahallaan. Toivottavasti matto kestää pojan kasvaessa.

Kiitos, että jaksoit lukea uuvahtaneen äidin tilityksen. Lisää kotikulmia ja sisustusuudistuksia luvassa taas pian. Ja aivan kohta vilautan teille myös talomme viidennen huoneen, jota olen tähän asti panttaillut. Nautihan elokuisesta lauantaista! Me suuntaamme tänään Flow-festivaalin sykkeeseen.

*Matto on saatu blogiyhteistyönä.

 


 

The little one started daycare. A big change!

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

PIENEN JA ISOJEN LEMPIPAIKKA

 

IKKUNAPENKKIIMG_8751

 

IKKUNAPENKKIIMG_8764

 

IKKUNAPENKKIIMG_8775

 

IKKUNAPENKKIIMG_8752

 

IKKUNAPENKKIIMG_8776

 

Löysin nämä kotoisat arkikuvat koneeltani, ja ne saivat minut hymyilemään. Aloin miettiä, mitä ne kertovat arjesta ja kodistamme. Niissä on juuri tukea vasten seisomaan oppinut Nappula paikassa, joka on meidän kodissamme aivan lyömätön. Se on jokaisen lempipaikka ja se kutsuu monenlaiseen oleskeluun. Kyseessä on ruokailutilamme ikkunapenkki, jonka äärellä Nappula usein seisoskelee lelujensa kanssa ja tuijottelee ulos. Nyt poika on jo niin iso, että pääsee kiipeämään penkille myös omin avuin, joten se kutsuu häntä tämän tästä.

Ruokailutilamme sijaitsee keskimmäisessä kerroksessa, ja juuri tästä kohtaa ikkunoista näkee terassille, alas omaan pihaan ja naapureiden etupihalle sekä ylös valtavan korkeiden koivujen latvoihin. Itse asiassa koko ikkunarivistö on tällä hetkellä täynnä silkkaa vehreyttä, sillä kotimme pihan puolella on rivistö puita. Rakastan ikkunanäkymäämme ja sen ihailuun ikkunapenkki on täydellinen paikka.

Ikkunoista paistaa usein aurinko, ja ikkunapenkki on valoisa ja lämmin kohta, jossa voi istuskella tai makoilla. Me aikuiset pötköttelemme penkillä usein. On valtavan rentouttavaa tuijotella ylös korkeuksiin ja seurata puiden latvojen ja lehvästöjen hiljaista liikettä. Myös lukemiseen tämä on oivallinen paikka.

 

IKKUNAPENKKIIMG_8854

 

IKKUNAPENKKIIMG_8844

 

Ikkunapenkki koostuu Ikean laatikostoista sekä kahdesta patjasta. Niiden päälle olen asetellut erilaisia tyynyjä sekä lampaantaljan tuomaan mukavuutta ja kotoisuutta. Lisää ikkunapenkistä voit lukea täältä.
Meillä on juuri keskikerroksessa tapahtunut muutoksia, kun pikkuremontti saatiin valmiiksi. Tuoreita kuvia muutoksesta on luvassa pian.

Mikä on sinun kotisi paras paikka?

 


 

The best spot in our home is the
window bench in the dining room.
We all love it and spend time there
looking out from the big windows.


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA