HALUSIN ASTIAKAAPIN, PÄÄDYIN REMONTTIIN

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4379

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4386

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4503

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4403

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4415

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4406

 

Keittiömme sivuseinällä on tapahtunut pienisuuri ihme, jota myös uudeksi astiakaapiksi voi kutsua. Olen valtavan tyytyväinen siihen, että meillä on vihdoin tilava ja toimiva astiakaapisto vanhan epäkäytännöllisen hökötyksen sijaan.

Seinällä aiemmin sijainnut 90-luvun henkinen matala kaapisto oli muutosta asti ykkösinhokkejani kodissamme. Kaapisto oli aiemman asukkaan toimesta fiksailtu alkuperäisestä 90-luvun keittiön alakaapistosta vaihtamalla ovet ja taso valkoisiksi. Ehdasta ysäritunnelmasta muistuttivat kuitenkin kaapiston molemmissa päissä olevat kulmikkaat avohyllyt, jotka säilytystilan tarjoamisen sijaan keräsivät vain massoittain pölyä. Pienen lapsen kanssa emme koskaan voineet edes säilyttää hyllyillä mitään, vaan ne ammottivat tyhjinä pölypyhättöinä. Kaapisto oli säilytystiloiltaan surkea ja taapero sai helposti ovet auki ja pääsi käsiksi esimerkiksi viinilaseihin. Niinpä kesäkuussa päätin vihdoin toteuttaa pienen unelmani, eli purkaa kaapiston ja asentaa tilalle korkeamman, vetimettömän astiakaapin.

Projekti on ollut mielessäni jo viime syksystä, mutta siinä on ollut alun alkaenkin pari muttaa. Tiesin, ettei kaapiston sokkelin alla ole ollenkaan lattiaa, vaan sieltä puuttuvat laminaattilaudat. Lattia olisi siis rakennettava tuohon kohtaan uudelleen ja maalattava yhtenäiseksi muun lattian kanssa. Myös oikeanlaisen kaapiston etsiminen teetti päänvaivaa. Halusin yksinkertaisen, modernin, tilavan mutta samalla siron kaapiston, joka ei ole liian matala eikä liian korkea, vaan juuri sen korkuinen, että sen päälle voi asettaa esimerkiksi tauluja ja esineitä, mutta että taapero ei yletä yläkaappeihin. Ovien tuli myös olla suunniteltu niin, että niissä ei ole vetimiä ja että ne avautuvat push open -toiminnolla, joka on taaperolle tavallista vedintä vaikeampi avattava (ehkä). Pitkän etsinnän jälkeen löysin täydellisen kaapiston, joka löytyi niinkin helposta paikasta kuin Ikeasta. Kyseessä on Eket-sarja, johon kuuluu paljon erilaisia kaappimoduuleja. Eniten tässä sarjassa pidän siitä, että kaapin runko on näkyvillä ja että sen liitokset on sahattu niin sanotusti jiiriin. Ovet on upotettu rungon sisään, ja liitokset muodostavat kauniin yksityiskohdan.

Ja nyt kelpaakin ihailla yksityiskohtia, sillä koko kaapin vaihtamisen prosessi vaati melkoista askartelua ja pienen pintaremontin.

 

HUOPALLOMATTO_IMG_3044

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4159

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4156

 

Kun olin purkanut tässä näkyvän alkuperäisen kaapiston sokkeleineen, näky oli surkea. Sokkelin alta paljastui 1,5 puuttuvaa laminaattilautaa sekä todella huonokuntoinen seinä. Aiemman, ruman pistorasian irrotimme aikeena sijoittaa uusi pistorasia heti uuden kaapin laitaan. Seinä oli pestävä, pakkeloitava, hiottava ja maalattava.

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4165

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4180

 

Koska lattiasta puuttui niin vähän laminaattia, en raaskinut ostaa kokonaista laminaattipakettia kaupasta. Löysin kuitenkin onnekseni paikalliselta Facebook-kirppikseltä parilla eurolla paketin laminaattia, ja kipaisin hakemaan sen naapurustosta. Sitten sahailin laminaatista sopivat palat tähän laminaattipalapeliin ja asetin ne paikoilleen. Onneksi pontit kävivät yksiin vanhojen laminaattien kanssa. Koska sahaamisen vuoksi palojen väliin jäi kuitenkin raot, paikkasin ne kalustekitillä.

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4341

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4468

 

Kun kitti oli kuivunut ja hiottu, maalasimme kyseisen kohdan ensin Otex Akvalla ja sitten koko lattian Betolux Akvalla yhtenäiseksi. Maalaamisesta kerroin aiemmin täällä.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja mikä parasta, kaappiin mahtuu vaikka mitä. Vieläkin on hyllyjä tyhjillään, joten jos ja kun etenemme talven lähestyessä keittiöremonttiin ja poistamme keittiöstä yläkaapit, loput astiat mahtuvat hyvin tähän kaapistoon. Tähänkin pieneen remonttiprojektiin päti sama kuin niin moneen muuhunkin prosessiin. On hassua, miten sitä kuukausitolkulla pohtii jotain asiaa saamatta aloitettua toteutusta. Ja kun työhön vihdoin tarttuu, tulee valmista nopeasti. Niin tälläkin kertaa.

 


 

New cupboard in the kitchen required some handy man skills
with the flooring. But I’m super satisfied with the end result.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

KESTÄÄKÖ MAALATTU LAMINAATTI? MIKÄ MAALI VALITA?

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4564

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4537

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4442

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4512

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4591

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4528

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4579

 

Ette arvaa, miten onnelliseksi tulen tästä näystä, joka näissä kuvissa on. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään hymy huulillani. Riemu johtuu keskikerroksen maalatuista lattioistamme, jotka ovat jälleen kauniit, siistit ja toiminnalliset. Se on kuitenkin melko suuren erehdyksen ja oivalluksen sekä merkittävän vaivannäön tulos. Antakaas, kun kerron lisää.

Muuttaessamme tänne keskikerroksen laminaattilattia oli jo maalattu. Suunnitelmana oli maalata myös ylä- ja alakerran lattiat laminaattilattialle soveltuvalla maalilla, ja jättää keskikerroksen lattia sellaiseksi kuin se asunnon ostaessamme oli. Keskikerroksen lattia oli edellisen asukkaan toimesta maalattu ranskalaisella V33-maalilla, mutta me päätimme valita ylä- ja alakertaan yhdistelmän Tikkurilan maaleja. Maalasimme siis ylä- ja alakerrassa laminaattilattiat ensin Tikkurilan Otex Akvalla ja sitten Betolux Akvalla. Lattioiden maalaamisesta kerroin blogissa täällä.
Remontoidessa kuitenkin keskikerroksen lattia alkoi näyttää muita pintoja huonokuntoisemmalta ja päätimme, että maalaamme myös sen kertaalleen edellisen asukkaan jo aiemmin käyttämällä V33-lattiamaalilla. Näin päädyimme tilanteeseen, jossa meillä on ollut keskikerroksessa eri lattiamaali kuin muualla asunnossa.

Moni on kysellyt vuoden aikana siitä, miten hyvin maalatut laminaattilattiat ovat kestäneet. Mitä tulee Betolux Akvalla maalattuihin lattioihin, ne ovat kestäneet aivan loistavasti! Voin lämpimästi suositella laminaattilattioiden maalaamista Betolux Akvalla. Sen sijaan alla olevista kuvista voitte nähdä, mitä V33:lla maalatuille lattioille tapahtui vuodessa.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4260

Tässä hieman otosta lapsen syöttötuolin kohdalta.

 

MAALATTU_LAMINAATTI_IMG_4279

Tässä muutamia koirien kynsistä jääneitä jälkiä sekä muita, esimerkiksi tuolien liikuttelusta tulleita jälkiä.

 

Kuvat puhuvat puolestaan. Myönnän, että keskikerroksessamme lattia on ollut kovimmalla kulutuksella, sillä se on saanut osansa koirien kynsistä, leluista ja tuolien siirtelystä. Koirat oleskelevat pääasiassa keskikerroksessa ja toissijaisesti alakerrassa, yläkerrassa eivät lainkaan. Poika leikkii pääasiassa keskikerroksessa, mutta melko paljon myös ala- ja yläkerrassa. Ymmärtäisin siis jollain tasolla, jos nämä naarmut ja lohkeamat olisivat olleet lattiamaalin ainoa tai pahin ongelma. Mutta mikä V33:lla maalattujen lattioiden lopulliseksi kohtaloksi muodostui, oli pinnan kuluminen karheaksi, jolloin siitä ei saanut likaa irti enää millään hinkkaamisella. Lattia oli tämän vuoksi jatkuvasti likainen ja vaikka kuinka pesimme, se ei edes tullut enää puhtaaksi. Myös mattoja siirtäessä huomasi, että maali oli kellastunut siitä, mihin aurinko oli eniten paistanut. Nämä merkittävät ongelmat alkoivat näkyä maalissa reilun puolen vuoden käytön jälkeen, eli hyvin pian.

Vilkaistaanpa vielä, mitä samassa ajassa oli tapahtunut Betolux Akvalla maalatuille lattioille ylä- ja alakerrassa.

 

033117IMG_1172

 

img_1279JÄTTI_VILLAPEITTO

 

img_1867_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1857_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

img_1897_OLOHUONEEN_SISUSTUS

 

Kuten kuvista ehkä näkee, Betolux Akvalla maalatuille laminaateille ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Lattioiden maalipinta on lähestulkoon yhtä virheetön kuin heti maalaamisen jälkeen. Ainoa kuluma Betolux Akvalla maalatuissa lattioissa ovat laminaattien saumat, joista maali on kulunut paikoin pois niistä kohdista, joissa lattia on suurimmalla kulutuksella. Eli laminaattilautojen ladonta on tullut maalissa esille. Tämä on nähtävissä myös näissä kuvissa. Tämä ei haittaa minua tippaakaan, sillä sama tapahtuu maalattujen puulattioiden kanssa ja kuuluu ikään kuin asiaan. Tämä saa minun mielestäni lattiat näyttämään maalatuilta puulattioilta laminaatin sijaan, mitä en pistä pahakseni. Muuta huomautettavaa Betolux Akvasta en löydä.

Niinpä teimme kesäkuun alussa päätöksen, joka vaati hieman järjestelyä ja työtä, mutta oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Päätimme nimittäin, että ennen kuin koko perhe on juhannuksen tienoilla viikon poissa kotoa, kannamme kaikki huonekalut pois keskikerroksesta ja maalaamme myös siellä lattian Betolux Akvalla, jolloin huonokuntoinen V33-maali jää historiaan. Niinpä ennen kuin automme nokka suunnattiin kohti mökkiä, maalasin keskikerroksen lattian kolmesti Betolux Akvalla. Näin lattia sai rauhassa kuivua ja kovettua viikon ennen kuin saavuimme takaisin kotiin. Ylimmistä kuvista on nähtävillä lopputulos. Ja ah, miten tyytyväinen olen! Tänään pyyhin lattian ensi kertaa maalaamisen jälkeen ja lika lähti siitä kuin ajatus. Ja onhan se taas kaunis katsella.

Toivottavasti meidän kokemuksemme auttavat jotakuta, joka pohtii, maalaisiko laminaattilattian ja millä maalilla. En toki väitä, etteikö myös V33-maali voisi toimia jonkun lattialla, mutta meillä se ei laminaatilla ollut menestys. Sen sijaan kaakelimaaleissa kyseisen merkin tuotteet ovat olleet loistavia. Ehkä tämä lattiamaali siis vain ei ole brändin paras tuote tai tuotekehityksellä on vielä tehtävää. Tällä kertaa siis kotimainen veti huomattavasti pidemmän korren.

 


 

A sight of our painted floors after a year. The ones painted
with Betolux Akva are in perfect shape.
V33 paint didn’t do so well so we painted all the floors
with Tikkurila Betolux Akva. The same paint we had in the
living room and upstairs. Now all our floors are in good shape.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

MUSTAKSI ÖLJYTTY TERASSI

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3142

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3150

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3131

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3153

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3157

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3186

 

MUSTA_TERASSI_IMG_3202

 

Miten mahtavia kevätpäiviä viikonlopulle osui.
Saimme istua terassilla auringossa ja nauttia
kiireettömästä yhdessäolosta – mitä nyt minä
jouduin tekemään joka päivä jonkin verran
töitä, mutta kun niitä saa tehdä terassilla,
ei häviö ole kovinkaan suuri.

Meillä on käynnissä terassin pintaremontti,
johon kuuluu kaikkien pintojen uusiminen.
Toistaiseksi olemme saaneet terassin
lattialaudoituksen valmiiksi, ja se
kohensikin terassin ilmettä ja viihtyisyyttä
heti. Laudoitus oli kärsinyt, kuiva ja
levän vihertämä. Mikään normaali pesu
ei poistanut vihreää väriä laudoista, joten
kunnostus piti tehdä perusteellisesti.
Terassilaudoituksen vanhasta pinnasta
voit nähdä vilauksen esimerkiksi täällä.

Pesimme terassin laudoituksen ensin
Tikkurilan Tehopesulla. Sen teho
perustuu käsittääkseni hapettumiseen,
ja aineen annettiin vaikuttaa puolisen
tuntia. Tänä aikana se alkoi vaahdota
kunnolla, minkä jälkeen kaikki laudat
käytiin läpi juuriharjalla. Pestessä
pinnalle muodostui ellottavaa vihreää
limaa, kun pinttynyt levä ja home irtosi
laudoista. Huuhteluun riitti tavallinen
puutarhaletku. Tuloksena terassi tuli
melkoisen vaaleaksi, kun myös vanhat
öljyt irtosivat laudoista. Puun kuivuttua
vielä hioin muutamia kohtia, joihin joku
oli joskus sipaissut lakkaa.

Seuraavana päivänä öljysimme
laudoituksen mustalla Tikkurilan
Valtti Plus -terassiöljyllä.
Yksi kerros riitti tässä tapauksessa.

 

MUSTA_TERASSI_IMG_2925

 

MUSTA_TERASSI_IMG_2929

 

Musta laudoitus antoi terassillemme
valtavasti ryhtiä. Nähtäväksi jää, miten
kuumaksi lattia helteellä tulee. Mutta
onneksi aina voi tepastella sandaaleissa.

Kuten yllä olevissa kuvissa näkyy, terassin
seinistä on vanha maali lohkeillut ja ne
pitää vielä maalata uudelleen. Seinien
alaosa on myös niin epäsiisti, että
suunnittelen listojen asentamista
lattialaudoituksen ja seinän rajaan.
Hommia siis vielä riittää, ennen
kuin terassin pinnat ovat valmiit.
Terassiremppaan palataan
blogissa uudelleen, kun työt etenevät.

Näin keväällä terassilla viihtyy pidempään,
kun kääriytyy vilttiin ja ottaa selän taa
kunnon tyynyt. Minä käytän terassilla
muhkean pehmeää villaista jättineule-
peittoa. Tuolia koristaa Finlaysonin
Kestit-kuosinen koristetyyny.

Joko sinä olet päässyt istumaan
parvekkeelle, terassille tai pihaan?

 


 

We oiled the terrace floor with
black oil. It looks so much better this way.
The walls still need some paint.
So more terrace renovation to come!

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA