AAMU AURINGOSSA JA MUUT VIIKON PARHAAT

 

021617IMG_9396

 

021617IMG_9374

 

021617IMG_9523

 

021617IMG_9360

 

021617IMG_9386

 

Pitkä aamuhetki pienen ja isomman miehen
kanssa kevätauringon paistaessa kirkkaana
sisälle ruokailutilan suurista ikkunoista.
Valonläikkien liike seinällä.
Magnolia vihdoin puhkeamassa kukkaan.
Paljon sylittelyä. Yksi pudonnut sukka.
Naurua ja puuroviikset.

Niin, ja tietysti uusi objektiivi, joka on
niin ihana, että se  saa hyppimään pieniä
tanssiaskelia keittiön lattialla. Ja näiden
päälle vielä tieto mieluisasta työpestistä.
Tässä tämän viikon parhaat jutut.

Kuvissa näkyy varmasti eroa aiempaan.
Vihdoin minulla on laadukas yleislinssi,
jolla voin taltioida elämää ja kotia
vaivatta ja käsivaralta, eli ilman jalustaa.
Silloin kun kameraan voi tarttua jokaisena
hetkenä helposti, tuntuu siltä että kuviin
tallentuu enemmän aitoja asioita.
Kuten nyt vaikka tuo talouspaperirulla.
Juttua uudesta objektiivista ja lisää sillä
otettuja kuvia on luvassa myöhemmin.

Oman pojan pellavapää. Onko ihanampaa?

 


 

A sunny morning.
My little son hugging me.
A new objective which makes
photographing so much easier.
What a good week.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PARI KASSILLISTA MUISTOJA

 

010717img_8195

 

010717img_8210

 

010717img_8184

 

010717img_8182

 

010717img_8204

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

lastenhuoneen sisustus

 

Jokin aika sitten ystäväni toi meille kaksi kassillista
lastensa vanhoja vaatteita. Olen käyttänyt Nappulalla
paljon käytettyjä vaatteita, joten olen tottunut
vaatekassien vastaanottamiseen ja antamiseen, mutta
tällä kertaa kasseista löytyi jotain aivan erityistä.

Muistothan ottavat usein materiaalisen muodon.
Jokin esine, kirja, levyn kansi tai vaate vie meidät
helposti johonkin menneeseen hetkeen ja tuo
elävästi mieleen eletyt päivät, sanotut sanat ja
kerätyt kokemukset. Ehkä siksi joistakin tavaroista
on niin vaikea luopua. Silloin voi tehdä kuten ystäväni.
Hän oli pakannut muistot pieniin kauniisiin
paketteihin ja kirjoittanut ne sanoiksi. Näin ne
varmasti elävät hänen mielessään vielä vuosia tai
vuosikymmeniä, vaikka itse pakettien sisältämät
vaatteet ovatkin jo meillä käytössä.

Kun tavasin muistoja pakettien päältä,
kyynelhän siinä vierähti. Miten arvokkaita
hetkiä ja asioita.

Toivon, että meille muodostuu noista
lastenvaatteista ja niiden kanssa elämästämme
elämästä uusia muistoja. Sekä muistoista että
vaatteista olen ikuisesti kiitollinen.

 


 

I got some second hand children’s clothes
from my friend. And on the small pretty
packages she had written all the memories
related to the clothes. So touching.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA