HALUSIN ASTIAKAAPIN, PÄÄDYIN REMONTTIIN

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4379

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4386

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4503

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4403

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4415

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4406

 

Keittiömme sivuseinällä on tapahtunut pienisuuri ihme, jota myös uudeksi astiakaapiksi voi kutsua. Olen valtavan tyytyväinen siihen, että meillä on vihdoin tilava ja toimiva astiakaapisto vanhan epäkäytännöllisen hökötyksen sijaan.

Seinällä aiemmin sijainnut 90-luvun henkinen matala kaapisto oli muutosta asti ykkösinhokkejani kodissamme. Kaapisto oli aiemman asukkaan toimesta fiksailtu alkuperäisestä 90-luvun keittiön alakaapistosta vaihtamalla ovet ja taso valkoisiksi. Ehdasta ysäritunnelmasta muistuttivat kuitenkin kaapiston molemmissa päissä olevat kulmikkaat avohyllyt, jotka säilytystilan tarjoamisen sijaan keräsivät vain massoittain pölyä. Pienen lapsen kanssa emme koskaan voineet edes säilyttää hyllyillä mitään, vaan ne ammottivat tyhjinä pölypyhättöinä. Kaapisto oli säilytystiloiltaan surkea ja taapero sai helposti ovet auki ja pääsi käsiksi esimerkiksi viinilaseihin. Niinpä kesäkuussa päätin vihdoin toteuttaa pienen unelmani, eli purkaa kaapiston ja asentaa tilalle korkeamman, vetimettömän astiakaapin.

Projekti on ollut mielessäni jo viime syksystä, mutta siinä on ollut alun alkaenkin pari muttaa. Tiesin, ettei kaapiston sokkelin alla ole ollenkaan lattiaa, vaan sieltä puuttuvat laminaattilaudat. Lattia olisi siis rakennettava tuohon kohtaan uudelleen ja maalattava yhtenäiseksi muun lattian kanssa. Myös oikeanlaisen kaapiston etsiminen teetti päänvaivaa. Halusin yksinkertaisen, modernin, tilavan mutta samalla siron kaapiston, joka ei ole liian matala eikä liian korkea, vaan juuri sen korkuinen, että sen päälle voi asettaa esimerkiksi tauluja ja esineitä, mutta että taapero ei yletä yläkaappeihin. Ovien tuli myös olla suunniteltu niin, että niissä ei ole vetimiä ja että ne avautuvat push open -toiminnolla, joka on taaperolle tavallista vedintä vaikeampi avattava (ehkä). Pitkän etsinnän jälkeen löysin täydellisen kaapiston, joka löytyi niinkin helposta paikasta kuin Ikeasta. Kyseessä on Eket-sarja, johon kuuluu paljon erilaisia kaappimoduuleja. Eniten tässä sarjassa pidän siitä, että kaapin runko on näkyvillä ja että sen liitokset on sahattu niin sanotusti jiiriin. Ovet on upotettu rungon sisään, ja liitokset muodostavat kauniin yksityiskohdan.

Ja nyt kelpaakin ihailla yksityiskohtia, sillä koko kaapin vaihtamisen prosessi vaati melkoista askartelua ja pienen pintaremontin.

 

HUOPALLOMATTO_IMG_3044

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4159

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4156

 

Kun olin purkanut tässä näkyvän alkuperäisen kaapiston sokkeleineen, näky oli surkea. Sokkelin alta paljastui 1,5 puuttuvaa laminaattilautaa sekä todella huonokuntoinen seinä. Aiemman, ruman pistorasian irrotimme aikeena sijoittaa uusi pistorasia heti uuden kaapin laitaan. Seinä oli pestävä, pakkeloitava, hiottava ja maalattava.

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4165

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4180

 

Koska lattiasta puuttui niin vähän laminaattia, en raaskinut ostaa kokonaista laminaattipakettia kaupasta. Löysin kuitenkin onnekseni paikalliselta Facebook-kirppikseltä parilla eurolla paketin laminaattia, ja kipaisin hakemaan sen naapurustosta. Sitten sahailin laminaatista sopivat palat tähän laminaattipalapeliin ja asetin ne paikoilleen. Onneksi pontit kävivät yksiin vanhojen laminaattien kanssa. Koska sahaamisen vuoksi palojen väliin jäi kuitenkin raot, paikkasin ne kalustekitillä.

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4341

 

SOKKELIN_PURKAMINEN_IMG_4468

 

Kun kitti oli kuivunut ja hiottu, maalasimme kyseisen kohdan ensin Otex Akvalla ja sitten koko lattian Betolux Akvalla yhtenäiseksi. Maalaamisesta kerroin aiemmin täällä.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja mikä parasta, kaappiin mahtuu vaikka mitä. Vieläkin on hyllyjä tyhjillään, joten jos ja kun etenemme talven lähestyessä keittiöremonttiin ja poistamme keittiöstä yläkaapit, loput astiat mahtuvat hyvin tähän kaapistoon. Tähänkin pieneen remonttiprojektiin päti sama kuin niin moneen muuhunkin prosessiin. On hassua, miten sitä kuukausitolkulla pohtii jotain asiaa saamatta aloitettua toteutusta. Ja kun työhön vihdoin tarttuu, tulee valmista nopeasti. Niin tälläkin kertaa.

 


 

New cupboard in the kitchen required some handy man skills
with the flooring. But I’m super satisfied with the end result.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

JUHANNUKSEN GLUTEENITON RAPARPERIPAISTOS

  raparperimurupaistos

raparperimurupaistos

raparperimurupaistos

raparperimurupaistos

raparperimurupaistos

Uuden kotimme pihassa kasvaa suuri raparperi. Nyt se tarjoaa rutkasti
antimiaan, joten tein juhannuspöytään nopean herkun.

Pohjalle:
500-700g raparperia
1,5 intiaanisokeria tai tummaa ruokosokeria
2 rkl perunajauhoja

Muruseokseen:
2dl kaurahiutaleita
1dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kaurajauhoja
1tl kardemummaa
0,5 dl intiaanisokeria tai tummaa ruokosokeria
100 g leivontamargariinia

Pilko raparperit ja sekoita niihin sokeri ja perunajauhot.
Kaada suurehkon vuoan pohjalle.
Sekoita muruseoksen ainekset keskenään ja kaada raparperien päälle.
Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile vaikka jäätelön kanssa.

Oikein hyvää juhannusta!

raparperimurupaistos

 

UUDEN KODIN RUOKAILUTILA

 

0618img_2028

 

0618img_2002

 

0618img_2126

 

0618img_2048

 

0618img_2137

 

0618img_2037

 

0618img_1996

 

0618img_1998

 

0618img_2091

 

Tänään kun sade ropisi talon peltikattoon, tartuin kameraan ja otin
ensimmäiset sisustuskuvat yli kuukauteen. Uusi kotimme alkaa
olla remontin jälkeen siinä vaiheessa, että sisustamiselle voi
uhrata jo muutamia ajatuksia. Koska keskikerros valmistui
ensimmäisenä, myös sen sisustus on pisimmällä, joskin
monta elementtiä vielä puuttuu.

Tällainen siis on keskimmäisen kerroksemme ruokailu- ja
oleskelutila, jossa vietämme melko paljon aikaa.
Halusimme tilaan ruokapöydän lisäksi myös muuta oleskelu-
tilaa, joten tilaan tuli myös iso nojatuoli löhöilyyn, lehtien lukuun
ja vauvan kanssa sylittelyyn, sekä pitkä säilytyspenkki ikkunan alle.
Siinä on erityisen mukavaa istuskella aurinkoisena päivänä ja
hörppiä aamukahvia Spotifyn soittolistoja fiilistellen.

Tämän tilan parhaita puolia on myös se, että suurten ikkunoiden
takana on heti iso terassi, joka tulee ikään kuin osaksi sisätiloja.
Terassimme sisustus on sekin valmis, joten aurinkoisina päivinä
liikumme sujuvasti sisä- ja ulkotilojen välillä.
Keskikerroksessa sijaitsevat myös keittiö, eteinen ja toinen kylpy-
huoneista, ja siitä on käynti sekä ylä- että alakertaan.
Kerroksen muihin osiin palataan tuonnempana.

Keskikerroksen lattiassa on harmaa maali. Vaikka aiemmin kirjoitin,
että se oli remontin alussa välttävässä kunnossa emmekä lähde maalaamaan
sitä uudelleen, nälkä kasvoi syödessä ja lattia sai ylleen uuden pinnan,
tosin samalla maalilla ja värillä kuin aiemmin. Kyseessä on K-Raudan
yksinoikeudella myymä ranskalainen V33. Koiramme oleskelevat
eniten keskikerroksessa, joten maalipinta on todella kovalla kulutuksella.
Ensimmäiset paikkaukset jouduinkin maalipintaan tekemään jo kahden
viikon asumisen jälkeen, sillä Noa-koiralla on tapana aika rajusti
pedata lattiaa makuupaikkaa etsiessään. Pyrin kuitenkin suhtautumaan
lattian maalipintaan niin rennosti kuin osaan. Siihen tulee elämisen
jälkiä koirien kynsistä ja niin se vain on. Isommat jäljet voi helposti
sitten maalata piiloon. Muutoin keskikerroksen seinistä poistettiin
maalatut vinyylitapetit, ja kaikki seinät tasoitettiin ja maalattiin
valkoiseksi. Tähän seinäoperaatioon palaan vielä omassa postauksessa,
sillä siinä oli melkoinen työ juuri vinyylitapetin vuoksi.
Täältä näet vielä, millaisin suunnitelmin keskikerrosta lähdettiin
remontoimaan ja sisustamaan.

Miltä näyttää? Tunnistaako tämän meidän kodiksemme?

 


 

First shots of our new home partly ready.
This is the dining area in the middle floor.
We wanted it to work as a dining area but also for
relaxing and I think we did well. We spend lots of
time here and it really works. The large deck area
is just behind the windows and it doubles the space
in summer time.

The weather was really rainy and moody when I took
these photos, but the amount of light is usually amazing.

Does it look like our home?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA