HARMAAT JUUTTIMATOT SISÄÄNKÄYNNEILLE

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_8

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_6

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_5

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_7

 

Juutti on tehnyt matoissa suuren tulemisen
kuluneena talvena. Olen ihastunut materiaalin
rouheaan ja luonnolliseen fiilikseen ja kun
meille etsitiin pieniä mattoja sekä eteistilaan että
terassin ovelle, tiesin ehdottomasti haluavani
juuttiset matot. Harkinta-aika oli kuitenkin pitkä,
sillä pohdin pitkään, onko materiaali koirakotiin
sopiva. Juuttimattoahan ei voi varsinaisesti
pestä perinteisin tavoin, vaan puhdistuksen pitäisi
olla mahdollisimman hellävaraista.

Osa ohjeista neuvoo, että
juuttimaton voi kastella kevyesti, mutta
että se kannattaa kastella tällöin kokonaan,
ettei se ala kuivuessaa kupruilla. Osa neuvoo
pyyhkimään maton kylmään suolaveteen
kostutetulla sienellä. Jälkimmäinen ei ole koirien
kanssa etenkään mahdollisten eritevahinkojen
sattuessa riittävä puhdistuskeino, joten matto
tarvitsee varmasti kastelua ainakin joskus.
Juuttimatto olisi tärkeää saada melko nopeasti
pesun jälkeen kuivaksi, jotta se ei ala haista.
Usein koko pesuoperaatio suositellaankin
jätettäväksi ammattilaisen huoleksi.
Koirat sotkevat meillä tavattoman paljon,
mikä näkyy muun muassa yllä olevissa kuvissa
kylpyhuoneen harmaan oven roiskeissa.
Lienevät kuvissa niin ikään näkyvän Noan
kuolaroiskeita, joita paljas silmä ei erota,
mutta kamera erottaa. Eli kaikkien materiaalien
valinnassa puhdistaminen on aina
päällimmäisenä mielessä.

Tästä kaikesta huolimatta päädyin valitsemaan
juuttimatot, sillä ne ovat myös hyvin kestävät
ja ne imevät sisäänsä hyvin koirien jaloissa
asuntoon kulkeutuvaa hiekkaa.

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_4
030817HARMAA_JUUTTIMATTO_3

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_1

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_2

 

Kesäisin terassin ovi on koko ajan auki, ja koirat
sekä ihmiset kulkevat tiuhaan sisään ja ulos.
Tällöin ovella on hyvä olla matto, jonka karheaan
pintaan jäävät niin lehdet kuin hiekkakin.

Juuttimattojen valinnassa vaikeaa on löytää
omaan kotiin sovipa sävy, sillä juuttia löytyy
useissa eri sävyissä. Luonnostaan juutti on
vaaleanruskeaa, joten kaikki tästä poikkeavat
sävyt ovat värjättyä luonnonkuitua. Oma
juuttimattoepisodini alkoi rajulla etsinnällä,
jossa kuljettiin erehdysten kautta onnistumiseen.
Kokeilin meille kotiin erilaisia lämpimämpiä
juutin sävyjä aina oljenkeltaiseen taittavasta
harmaanruskeaan, mutta ne kaikki olivat
aika pahasti eri paria kotimme muiden
sävyjen kanssa. Niinpä (ehkä hieman
tylsästikin) päädyin lyijynharmaaseen
värjättyyn juuttiin. Matot ovat ruotsalaisen
Dixien. Toisen löysin erään huonekaluliikkeen
loppuunmyynnistä ja toisen ostin sille
kaveriksi Pinosta Helsingistä.

Oviaukkoja kuvatessa silmiin käyvät aina
maalaamattomat ovenkarmit. Niissä on
isoja maalilohkeamia ja ne ovat myös
kellastuneet. Karmien maalaaminen on jäänyt
roikkumaan remontista lähtien, mutta luulen,
että kesällä, kun olemme molemmat lomalla ja
ilma on lämmin ja kuiva, tartun pieneen telaan ja
siveltimeen ja maalaan karmit kuntoon.
Sitä paitsi pitäähän kodissa olla aina muutama
keskeneräinen puhde odottamassa – valmis
kotihan olisi suorastaan tylsä. Heh.

Onko sinulla kokemusta juuttimatosta tai
etenkin sen pesemisestä?

 


 


I bought some jute rugs to our
hallway and terrace door. They’re
pretty in texture but I’m a little afraid
of washing them. Have you ever done that
with jute rugs?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

KAKSI PIENTÄ MALJAKKOA

 


021617IMG_9553

 

021617IMG_9560

 

021617IMG_9573

 

021617IMG_9576

 

021617IMG_9533

 

Nämä eukalyptuksen oksat olkoon
kiitoskukat kaikille teille lukijoille, jotka
olette jättäneet joko blogiin tai Facebookiin
kannustavia ja upeita sanoja tällä viikolla.
Viime postauksessa kertomani välikohtaus
kommenttiosion puolella ei ollut tällä kertaa
ihan helppo ohittaa.  Mutta olen hengitellyt
sanojanne sisään ja saanut niistä paljon
puhtia. Sellaista ei voi koskaan ottaa
itsestäänselvyytenä.
Siis kiitos.

Kevätpäivissä valon määrän vaihtelu on
huimaa. Toisina päivinä valo tulvii sisään
terävänä ja armottomana, kuumentaa
ruokailutilan ja tuo poskille punan. Valokeilassa
on ihana kylpeä, jos ei huomioi kaikkialla
yhtäkkiä näkyvää pölyä ja likaisia ikkunoita.
Sitten on toisaalta näitä hieman hämyisiä,
sumuisia päiviä, jolloin sisälle siivilöityvä
valo on pehmeää ja raukeaa.
Hämyisät tummat sävyt ovat jo pitkään
miellyttäneet silmääni, ja tähän tunnelmaan
sopivat nämä H&M Homen pienet
maljakot. Niihin voi asettaa yksinkertaisen
oksan, jolloin pienestä ja koruttomastakin
tulee astetta juhlavampi.

Nämä maljakot edustavat täydellisesti sitä,
mistä sisustamisharrastuksessa on kyse.
Pienet, täysin merkityksettömältä näyttävät
asiat tuottavat suurta iloa arjessa.
Maljakoiden kuvaaminen ei ole elämäni
tarkoitus, mutta usein tuntuu, että se on
arkeni keskeisin ilo. Sen ilon jakaminen
täällä on etuoikeus.

Pieniä ilon aiheita viikonloppuunne.

 


 

Small moody grey and beige flower pots
are my absolute favorite at the moments.
Pots are from H&M Home.


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

VIHAPUHEEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS – BLOGGARIA SAA AINA LYÖDÄ?

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_5

 

030817IMG_0452

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_1

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_3

 


030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_2

Tämä postaus kertoi aiemmin palovaroittimesta,
joka on hyvin huomaamaton ja jonka voi
sijoittaa valmistajan mukaan katon lisäksi
myös korkealle hyllylle, jossa se myös
toimii. Postauksessa kerrottiin myös siitä,
miten palovaroittimet kodissa kannattaa
sijoitella ja mikä on tilastollisesti sellaisten
tulipalojen osuus, joissa palovaroitinta
ei ole ollut kodissa ollenkaan.

Raivostuitko?
En minäkään, mutta moni silti ilmeisesti
raivostui, sillä hyllyn päälle asetettava,
modernia teknologiaa sisältävä
palohälytin sai muutaman lukijan täysin
tolaltaan. Niin tolaltaan, että bloggaria, joka
tuotteesta kertoi, päädyttiin haukkumaan
jos jonkinlaisin sanankääntein.

Kyseisen palovaroittimen valmistaja
suosittelee palovaroitinta mieluiten
kiinnitettäväksi kattoon, mutta sitä voi kuulemma
pitää myös hyllyn päällä sillä ajatuksella, että
mitä korkeammalla, sen parempi.
Kerroin tämän postauksessa ja lisäsin, että koska
tämä kyseinen  hylly poikamme huoneessa
on melko matalalla, taidamme porata tämänkin
palovaroittimen kiinni kattoon, kuten
ruokailutilassa on tehty.

Mutta ei. Pelkästään tällaisen palovaroittimen
näyttäminen blogissa oli kuulemma niin
edesvastuutonta, ettei sitä voi käsittää.
Ja mitä tekee ihminen, jolla ei ole keinoja tai
taitoja muuhun? No sylkee tietysti suustaan ulos
kaiken, mikä siellä on koskaan pahalta maistunut.
Phtyi.

Sain siis kuulla olevani muun muassa
kehitysvammainen sekä lukihäiriöinen.
(Pahoittelen kommenttia kommentoijan
puolesta kaikille kehitysvammaisille
ja lukihäiriöstä kärsiville.)
Minua myös nimiteltiin Instagram-vanhemmaksi
(Mietin, riittääkö moisen arvonimen saamiseen
pelkästään se, että omistaa tilin Instagramissa,
vai pitääkö siellä viettää aikaa? Jos viettää aikaa,
pitääkö postata kuvia? Ja jos postaa kuvia,
miten usein pitää postata? Koska jos titteli
irtoaa minun IG-aktiivisuudellani, sen voi
saada kuka tahansa. Hiphei!). Minulle
myös muistutettiin, etten ole blogijumalatar
(Äkkiä ne alttarit ja minua esittävät
ikonit piiloon hei!).
Ja mikä ihaninta hyvän jakamista ja
lähimmäisenrakkautta, minun myös
toivottiin kuolevan tulipalossa kotonamme.

Kaikki tämä, koska olin asettanut hyllyyn
uudenlaisen  palovaroittimen, jonka voi
asettaa hyllyyn.

Olen joskus ennenkin saanut päälleni blogissa
käsittämätöntä vihaa, mutta en koskaan
tällä intensiteetillä. Siksi haluan nyt
lausua pari sanaa vihapuheesta netissä
ja ennen kaikkea vihapuheesta täällä
minun blogissani.

 

030717IMG_0273

 

palovaroitin

Jos sinua kutkuttaa ajatus minun tai jonkun
muun bloggaajan solvaamisesta vaikkapa
oman surkean olon helpottamiseksi, lue
vaikka ensin nämä.

1. Netti on siitä monelle kätevä paikka, että
täällä voi turvallisesti nimimerkin takaa
heitellä ilmoille mitä tahansa. Pieni viisastelu
piristää päivää, ja jos on huonompi päivä, voi
nimimerkin takaa vihata, haukkua, solvata
ja toivoa toisille ihmisille pahaa. Se on tosi
helppoa, mutta moniko julkaisee omaa
vihapuhettaan omalla naamallaan ja
nimellään? Jos on uskallusta solvata, toivoisin
uskallusta seisoa sanojensa takana ihan sillä
omalla, äidin ja isän antamalla nimellä.

2. Suurta rohkeutta on pitää mölyt mahassaan.
Meidän jokaisen lienee pakko hyväksyä se,
ettemme voi olla netissä jokaisen kanssa
samaa mieltä. Jos erimielisyys tuntuu niin
suurelta, että tekisi mieli haukkua tai toivoa
toiselle tapahtuvaksi jotain pahaa, kannattaa
varmasti hakeutua toiselle sivustolle.
Se onnistuu yhdellä ainoalla klikkauksella.
Jos sinun on kuitenkin pakko kritisoida,
tee  se rakentavasti. Älä lyttää tai mene
henkilökohtaisuuksiin. Se vaatii hieman
osaamista, mutta aita on tehty ylitettäväksi,
ei alitettavaksi.

3. Bloggaaminen on 99 bloggarille sadasta
ilmaista työtä. Minäkään en saa blogistani
kuukausipalkkaa, vaan teen tätä puhtaasti
halusta tuottaa iloa itselleni ja siinä
samalla muille. Saan iloa kauniiden asioiden
katsomisesta, kuvaamisesta ja kuvien
jakamisesta toistenkin iloksi ja inspiraatioksi.
Bloggaaminen on myös aina pois jostain
muusta tekemisestä, ja sen ajan bloggari
on valinnut uhrata juuri sinulle, lukija.
Kunnioita sitä hetkeä, jonka bloggari on
viettänyt postausta tehden. Oli se sinun
mielestäsi hyödyllinen tai hyödytön.

4. Vaikka ihminen on julkisuudessa, hän
ei kuvittele olevansa muita parempi.
Hän on aivan tavallinen ihminen, joka
vain sattuu olemaan julkisuudessa joko
omasta tahdostaan tai sattumien kautta.
Älä vihaa ihmistä vain siksi, että hän on
julkisuudessa. Ei, en koe olevani
jumalatar vaan perheenäiti Helsingistä.

5. Älä aliarvioi.
Minä ainakin teen postausteni asiasisällön
eteen myös paljon töitä. En julkaise kuvia tai
tietoja tuotteista kysymättä ensin
valmistajalta, voiko tuotetta käyttää tavalla,
jolla ajattelin sitä postauksessa käyttää.
Usein luetutan postaukset ennen julkaisua
alan asiantuntijalla tai jos kyseessä on
tuoteyhteistyö, tuotteen valmistajalla
tai jälleenmyyjällä.
Ihminen internetin toisessa päässä ei
ole tyhmä, vaikka olisitkin hänen kanssaan
eri mieltä asioista.

6. Jos saat iloa ja tyydytystä netissä
viisastelusta, huolestu itsestäsi.
Minullakin oli tarve parikymppisenä
päteä erilaisilla harrastuspalstoilla ja
minun piti aina saada olla oikeassa ja
kertoa se myös kanssasurffaajilleni.
Olinko tuolloin hyvinvoiva ihminen?
No en. Jos sinulle tulee useammin tarve
solvata, arvostella, viisastella ja näpäyttää
kuin kiittää, kehaista, tsempata tai
lohduttaa, kannattaa katsoa peiliin ja
miettiä, tuntuuko elämässä jokin muu
pahalta kuin sisältö netissä.

7. Kokeile joskus antaa hieman positiivista
palautetta jollekin. Siitä tulee itsellekin
hyvä olo.

8. Lukijat ovat kaiken bloggaamisen edellytys
ja valtava ilon ja inspiraation lähde.
Olen edelleen lapsenomaisesti onnellinen
jokaisesta sivulatauksesta. Ajatella, että joku
muukin kuin äiti näitäkin juttuja käy lukemassa!
Mutta yksikään pahaa mieltä ja negaatiota
silmittömästi levittävä lukija ei ole minulle
korvaamaton. Jos tämän blogin sisältö
siis ärsyttää sinua siinä määrin, että haluat
solvata minua, suosittelen kirjoittamaan
url-kenttään jonkun ihan toisen osoitteen.
Silloin ei totisesti kannata tänne tulla
pahoittamaan mieltään.
Jos sen sijaan olet edes joskus saanut täältä
iloa eikä juttujeni lukeminen saa sinua
näkemään mustaa, tervetuloa uudelleen
– olet minulle kultaakin kalliimpi.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän läpi.
Sinun ei tarvitse olla kanssani tästäkään
samaa mieltä, mutta toivottavasti pystyt
kommenttikentässä hillitsemään itsesi.
Tämä on kuitenkin vain sisustusblogi.

Ollaan reiluja toisillemme.


 

There’s no way to translate this. I’m sorry…

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA