MAKUUHUONE ON TAAS AIKUISTEN VALTAKUNTAA

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

Me saimme tammikuussa uuden makuuhuoneen.
Tai no, huone on sama vanha, mutta kun
Nappula siirtyi vuodenvaihteessa nukkumaan
omaan huoneeseensa ja pinnasänky
poistui makkaristamme, huone tuntui
aivan uudelta tilalta. Makuuhuoneesta
tuli ensi kertaa täällä asumisen aikana
aikuisten valtakuntaa. Ensimmäiset yöt
makuuhuoneessa ilman vieressä tuhisevaa
vauvaa tuntuivat epätodellisilta.
Iltaisin saatoin pitää yövaloa päällä
ja vaikka lukea kirjaa! Uskomatonta.
Muutenkin oli helpottavaa, etten koko
ajan kuunnellut vauvan ääniä ja
aprikoinut, herääkö poika.
Yösyötöistä olimme luopuneet jo
aiemmin, mutta omassa huoneessa
nukkuminen auttoi poikaa pysymään
syvemmässä unessä läpi yön.
Makuuhuoneeseen ilmestyi
tämän muutoksen myötä kasa
sisustuslehtiä, aikakauslehtiä ja
pari romaania. Kun luin ensimmäisiä
lukuja Riku Korhosen uudesta kirjasta
tajusin, etten ole lukenut kirjaa yli
vuoteen. Miten nautinnollista se onkaan.

Makuuhuoneemme on pulpettikaton
alla sijaitseva matala tila, jota on hieman
hankala kuvata, mutta joka toimii
juuri makuuhuonekäytössä mainiosti.
Se on hieman hämärä ja mutta viihtyisä
pesä, jossa nukkuu hyvin.
Siihen, missä pinnasänky aiemmin oli,
siirsin ruokailuhuoneesta konjakinruskean
Muuton Fiber arm chairin. Tuoli on
todella ergonominen eli siinä on
loistava istumismukavuus. Se ominaisuus
menee nyt kieltämättä hieman hukkaan
makuuhuoneessa, sillä se toimii oikeastaan
vain telineenä päiväpeitolle ja tyynyille.
Aionkin jossain vaiheessa hankkia uuden
vastaavanlaisen mutta erivärisen
Muuton tuolin ruokailutilaamme.
Olen himoinnut vihreää Fiber arm chairia
ja uskon, että se sopisi keskikerroksen
värimaailmaan hyvin.

Makuuhuoneessamme on myös
isoäidiltäni peritty Eero Aarnion
Juttu-jakkara (tai sen kopio, en ole varma),
joka sopii värimaailmaltaan hyvin Muuton
tuoliin. Näin harmaan sävyjen rinnalle
on saatu tuotua hieman särmää.

Isäni asensi tovi sitten sängyn vastakkaiselle
seinälle myös vanhan messinkisen valaisimen,
joka on ollut aikoinaan hänen huoneessaan
hänen perheensä mökillä, kun isä oli lapsi.
Tuosta valaisimesta postailen vielä erikseen,
sillä olen niin valtavan ihastunut valaisimeen
ja sen historiaan. Luvassa siis lisää
makkarinäkymiä pian.

 


 

I put our Muuto Fiber arm chair in
the bedroom. It gives a nice touch of
color there.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

RAKKAITA MUISTOJA, TÄRKEITÄ LELUJA

Kaupallinen yhteistyö: PikkuVanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

 pikkuvanilja

 

pikkuvanilja

 

Aika menee käsittämättömän nopeasti.
Juurihan Nappula oli vielä pieni vastasyntynyt
vauva, joka nukkui tässä sivuvaunuksikin kutsutussa
ensisängyssä babynestissa ja nukahti soittorasian
ääneen. Ei sitä turhaan sanota, että pikkulapsiaika
suhahtaa ohi silmänräpäyksessä. Kehitysvauhti on huima.

Siksi on älyttömän tärkeää, että lapsen tarvikkeet ja lelut
ovat sellaisia, että ne kestävät paitsi silmää, myös aikaa.
Keräsin eilen Nappulan lelulaatikosta pois leluja, joilla
hän ei enää leiki. Kiertoon lähtivät lähinnä pehmoiset
vauvakirjat ja muutama helistin. Niitäkin on tarvittu,
mutta tärkeää on ollut alusta alkaen se, että koetamme
hankkia leluja, jotka kestävät aikaa. Näissä keväällä
vanhassa kodissa otetuissa kuvissa näkyvät pehmopupu
ja soittorasia kuuluvat ehdottomasti tähän
kategoriaan. Ne ovat klassisen kauniita leluja,
joiden  käyttöikä on pitkä.

Tietenkään kaikki Nappulan lelut ja tarvikkeet
eivät ole sävyltään näin rauhallisen harmaita.
Vauva kun itse nauttii myös hyvin värikkäistä
asioista, vaikka äiti ei nauttisikaan. Mutta osa leluista
on valittu noudattalemaan myös kotimme muuta
värimaailmaa. Näistä leluista suloinen pupu ja
tähtisoittorasia ovat nettikaupasta, joka on erikoistunut
seesteisiin, vaaleisiin sävyihin ja klassisiin leluihin.
Kyseessä on lastentarvikekauppa PikkuVanilja,
joka myy vauvoille pehmeitä sävyjä kuten, valkoista, beigeä
ja harmaata.  Materiaaleissa PikkuVanilja suosii
luonnonmateriaaleja, kuten merinovillaa, pellavaa, silkkiä
ja luomupuuvillaa. Erittäin tervetullut putiikki meille,
jotka arvostamma hyviä materiaaleja, emme
halua aivan kaikkia sateenkaaren värejä kotiimme
ja haluamme leluja, jotka elävät pitkään lapsen mukana.

Suosittelen siis tutustumaan!

*Lelut saatu näkyvyyttä vastaan*

 


 

Some memories from last spring.
The bunny and the melody star are from PikkuVanilja.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA