HARMAAT JUUTTIMATOT SISÄÄNKÄYNNEILLE

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_8

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_6

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_5

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_7

 

Juutti on tehnyt matoissa suuren tulemisen
kuluneena talvena. Olen ihastunut materiaalin
rouheaan ja luonnolliseen fiilikseen ja kun
meille etsitiin pieniä mattoja sekä eteistilaan että
terassin ovelle, tiesin ehdottomasti haluavani
juuttiset matot. Harkinta-aika oli kuitenkin pitkä,
sillä pohdin pitkään, onko materiaali koirakotiin
sopiva. Juuttimattoahan ei voi varsinaisesti
pestä perinteisin tavoin, vaan puhdistuksen pitäisi
olla mahdollisimman hellävaraista.

Osa ohjeista neuvoo, että
juuttimaton voi kastella kevyesti, mutta
että se kannattaa kastella tällöin kokonaan,
ettei se ala kuivuessaa kupruilla. Osa neuvoo
pyyhkimään maton kylmään suolaveteen
kostutetulla sienellä. Jälkimmäinen ei ole koirien
kanssa etenkään mahdollisten eritevahinkojen
sattuessa riittävä puhdistuskeino, joten matto
tarvitsee varmasti kastelua ainakin joskus.
Juuttimatto olisi tärkeää saada melko nopeasti
pesun jälkeen kuivaksi, jotta se ei ala haista.
Usein koko pesuoperaatio suositellaankin
jätettäväksi ammattilaisen huoleksi.
Koirat sotkevat meillä tavattoman paljon,
mikä näkyy muun muassa yllä olevissa kuvissa
kylpyhuoneen harmaan oven roiskeissa.
Lienevät kuvissa niin ikään näkyvän Noan
kuolaroiskeita, joita paljas silmä ei erota,
mutta kamera erottaa. Eli kaikkien materiaalien
valinnassa puhdistaminen on aina
päällimmäisenä mielessä.

Tästä kaikesta huolimatta päädyin valitsemaan
juuttimatot, sillä ne ovat myös hyvin kestävät
ja ne imevät sisäänsä hyvin koirien jaloissa
asuntoon kulkeutuvaa hiekkaa.

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_4
030817HARMAA_JUUTTIMATTO_3

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_1

 

030817HARMAA_JUUTTIMATTO_2

 

Kesäisin terassin ovi on koko ajan auki, ja koirat
sekä ihmiset kulkevat tiuhaan sisään ja ulos.
Tällöin ovella on hyvä olla matto, jonka karheaan
pintaan jäävät niin lehdet kuin hiekkakin.

Juuttimattojen valinnassa vaikeaa on löytää
omaan kotiin sovipa sävy, sillä juuttia löytyy
useissa eri sävyissä. Luonnostaan juutti on
vaaleanruskeaa, joten kaikki tästä poikkeavat
sävyt ovat värjättyä luonnonkuitua. Oma
juuttimattoepisodini alkoi rajulla etsinnällä,
jossa kuljettiin erehdysten kautta onnistumiseen.
Kokeilin meille kotiin erilaisia lämpimämpiä
juutin sävyjä aina oljenkeltaiseen taittavasta
harmaanruskeaan, mutta ne kaikki olivat
aika pahasti eri paria kotimme muiden
sävyjen kanssa. Niinpä (ehkä hieman
tylsästikin) päädyin lyijynharmaaseen
värjättyyn juuttiin. Matot ovat ruotsalaisen
Dixien. Toisen löysin erään huonekaluliikkeen
loppuunmyynnistä ja toisen ostin sille
kaveriksi Pinosta Helsingistä.

Oviaukkoja kuvatessa silmiin käyvät aina
maalaamattomat ovenkarmit. Niissä on
isoja maalilohkeamia ja ne ovat myös
kellastuneet. Karmien maalaaminen on jäänyt
roikkumaan remontista lähtien, mutta luulen,
että kesällä, kun olemme molemmat lomalla ja
ilma on lämmin ja kuiva, tartun pieneen telaan ja
siveltimeen ja maalaan karmit kuntoon.
Sitä paitsi pitäähän kodissa olla aina muutama
keskeneräinen puhde odottamassa – valmis
kotihan olisi suorastaan tylsä. Heh.

Onko sinulla kokemusta juuttimatosta tai
etenkin sen pesemisestä?

 


 


I bought some jute rugs to our
hallway and terrace door. They’re
pretty in texture but I’m a little afraid
of washing them. Have you ever done that
with jute rugs?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

KERAAMINEN RUOKAKUPPI ON KAUNIS JA KÄTEVÄ

Kaupallinen yhteistyö: Kind for dogs

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

Koiramme saivat jouluna komeat kovat paketit.
Niistä paljastui upeat keraamiset ruokakupit,
jotka miellyttävät paitsi koiria, myös emännän silmää.
Nämä kaunokaiset – kuten myös meillä jo
pitkään olleen harmaan pedin – on valmistanut
kotimainen pienyritys Kind for dogs.
Keraamiset Ole hyvä -kulhot ovat joko kauniin
mattapintaiset tai kiiltävät kulhon väristä riippuen.
Näiden harmaan ja mustan kulhon lisäksi
saatavilla on myös valkoinen ja vaaleanpunainen kulho.
Kuvissa näkyvä Mila-koira on viimeisillään tiineenä
(mikä saattaa näkyä rouvan olemuksesta),
joten vedenkulutus on koirilla juuri nyt todella
suurta. Onkin kätevää, että  voimme pitää
koirilla yhtä aikaa esillä kahta vesikuppia. Samat
kupit voidaan ottaa ruokailuun kahdesti päivässä.

Ruokakupit kaventuvat hieman reunoja kohden. Tämä
muoto helpottaa koiran syömistä ja estää ruoan päätymisen
lattialle. Kulhosta on tehty vakaa valamalla painoa ja
paksuutta kulhon pohjaan. Se onkin tärkeää, sillä
koirilla on tapana ahmia ruokansa pikavauhtia,
kuten Noa yllä olevassa kuvassa tekee. Alapainoinen
kulho pystyy pystyssä eikä liu’u lattialla koiran syödessä.

Kind for dogs on suosikkiyrityksiäni Suomessa,
sillä siellä on ymmärretty se, että koirien omistajat
toivovat kotiinsa kauniita ja käytännöllisiä esineitä
koirille. Olen jo vuosia etsinyt kauniita kulhoja
koirille, mutta tarjolla on käytännössä pelkästään
kuvioituja tai metallisia kulhoja. Nämä
Ole hyvä -kulhot ovatkin todella odotettu tuote.

Kindin keraamiset ruokakupit on valmistettu
Suomessa. Kulho voidaan pestä astianpesukoneessa ja
se kestää myös mikroaaltouunin sekä pakastuksen.

Kaipaisivatko sinun koiriesi kulhot uusimista?

 

*yhteistössä Kind for dogsin kanssa – ruokakulhot on saatu*

 


 

These simple and beautiful dog bowls are from
Finnish Kind for dogs. Take a look at them here.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA