JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

tikkurila 1944

 

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa
televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean
harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita
jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan
värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä
voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey
-kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka
ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen,
vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen
ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä.
Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin
sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen
myös beige, eli muotitermillä greige.
Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli
täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa.
Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa,
otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin
silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut
tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin,
että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä,
seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin
kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa.
Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan
seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä
taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi.
Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri
silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona,
mikä ei ole kovin optimaalista.
Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä
seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri
sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin
tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen,
olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain
vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla.
Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia
harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle
uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan
tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää
ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma
viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen
päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen.
Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”.
Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen.
Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt
näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos.
Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken
grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin
runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse
kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

 


 

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

KERAAMINEN RUOKAKUPPI ON KAUNIS JA KÄTEVÄ

Kaupallinen yhteistyö: Kind for dogs

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

keraamiset ruokakupit

 

Koiramme saivat jouluna komeat kovat paketit.
Niistä paljastui upeat keraamiset ruokakupit,
jotka miellyttävät paitsi koiria, myös emännän silmää.
Nämä kaunokaiset – kuten myös meillä jo
pitkään olleen harmaan pedin – on valmistanut
kotimainen pienyritys Kind for dogs.
Keraamiset Ole hyvä -kulhot ovat joko kauniin
mattapintaiset tai kiiltävät kulhon väristä riippuen.
Näiden harmaan ja mustan kulhon lisäksi
saatavilla on myös valkoinen ja vaaleanpunainen kulho.
Kuvissa näkyvä Mila-koira on viimeisillään tiineenä
(mikä saattaa näkyä rouvan olemuksesta),
joten vedenkulutus on koirilla juuri nyt todella
suurta. Onkin kätevää, että  voimme pitää
koirilla yhtä aikaa esillä kahta vesikuppia. Samat
kupit voidaan ottaa ruokailuun kahdesti päivässä.

Ruokakupit kaventuvat hieman reunoja kohden. Tämä
muoto helpottaa koiran syömistä ja estää ruoan päätymisen
lattialle. Kulhosta on tehty vakaa valamalla painoa ja
paksuutta kulhon pohjaan. Se onkin tärkeää, sillä
koirilla on tapana ahmia ruokansa pikavauhtia,
kuten Noa yllä olevassa kuvassa tekee. Alapainoinen
kulho pystyy pystyssä eikä liu’u lattialla koiran syödessä.

Kind for dogs on suosikkiyrityksiäni Suomessa,
sillä siellä on ymmärretty se, että koirien omistajat
toivovat kotiinsa kauniita ja käytännöllisiä esineitä
koirille. Olen jo vuosia etsinyt kauniita kulhoja
koirille, mutta tarjolla on käytännössä pelkästään
kuvioituja tai metallisia kulhoja. Nämä
Ole hyvä -kulhot ovatkin todella odotettu tuote.

Kindin keraamiset ruokakupit on valmistettu
Suomessa. Kulho voidaan pestä astianpesukoneessa ja
se kestää myös mikroaaltouunin sekä pakastuksen.

Kaipaisivatko sinun koiriesi kulhot uusimista?

 

*yhteistössä Kind for dogsin kanssa – ruokakulhot on saatu*

 


 

These simple and beautiful dog bowls are from
Finnish Kind for dogs. Take a look at them here.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

UUSI VUOSI – KAIKKI UUSIKSI

 

121416img_7211

 

121416img_7217

 

121416img_7220

 

121416img_7232

 

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin ja sen
myötä mielessä on tietysti muutos. Aionkin ensi
töikseni tarttua maalitelaan ja maalata suunnitteilla
olleet tehosteseinät oleskelutiloihin.

Värisävyjen hallitseminen on taitolaji.
Minulla on vahva käsitys siitä, millaisia sävyjä
haluaisin kotiimme tuoda, mutta kun toteutuksessa
ei halua mennä harhaan, on sävyjen valinta aikaavievää
puuhaa. Olen yrittänyt löytää oikeaa sävyä sekä
ruokailutilan että olohuoneen tehosteseinille
että pojan huoneen seinille. Prosessi on ollut käynnissä
pari kuukautta, ja alan jo hieman päästä jyvälle siitä,
millaisia sävyjä aion valita. Enää ei puutu kuin
maalien ostaminen ja se kuuluisa ryhtyminen.
Tällä vauhdilla kestää siis toinenkin kolme kuukautta
ennen kuin meillä on harmaa seinä.

Harmaan valinta todella teettää harmaita hiuksia.
Harmaa seinä kun voi taittaa keltaiseen, vihreään,
siniseen tai ruskeaan, ja todella harva harmaan sävy
on puhtaasti harmaa. Keskikerroksen pikkuseinällä
onkin ollut testissä varsinainen liuta sävylastuja.
Jokaisessa on kuitenkin ollut jokin vika. Yleensä
ne ovat taittaneet liikaa joko siniseen tai
keltaiseen. Yksi määrittävä tekijä on myös
vaaleanharmaa lattiamme, johon seinän värin
tulee myös sopia. Myös sisäoviemme harmaa
sekä parin muun tehosteseinän harmaa
määrittävät jonkin verran tätä värivalintaa.

Nyt kisassa finaalikierrokselle ovat kuitenkin
päässeet Tikkurilan sävyt 1944 sekä 1943.
Noista vaaleampi, 1943, tuntuu kuitenkin
jopa hieman liian vaalealta tehostesävyksi,
ja tummempi, 1944, tuntuu melkoisen tummalta.
Joten tässä sitä sitten ollaan, kahden vaiheilla.

Seinälle olen suunnitellut myös useita tauluja,
joilla harmaaseen pintaan saa lisättyä
kiinnostavuutta. Tummaa seinää vasten
taulut erottuisivat paremmin, mutta seinusta
on käytännössä aina varjossa, joten mitä
jo siitä tulee pimeä nurkka? Hmm.
Taannoin sain tähän ongelmaan hyviä neuvoja
Tikkurilan asiantuntijoilta, joten ehkä teen
päätökseni perustuen niihin.

Millaisia uudistuksia sinä suunniteelet
kotiisi tänä vuonna? Vai onko sisustus hyvä
sellaisenaan?

 


 

Choosing the right grey tone for our little
wall has proven to be a difficult job to do.
No we have two finalists. How do you like them?

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA