ULKOPORTAIDEN LAATOITUS – ISO URAKKA OHI

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6593

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6621

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6757

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6660

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6671

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6634

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6624

 

Pieni askel ihmiskunnalle, valtava harppaus meille. Viime viikolla illan hämärissä saimme viimeisetkin saumalaastit laitettua ulkoportaikkoon, kellarin sisäänkäynnin eteen. Sen myötä valmistui urakka, joka aloitettiin kesäkuussa, ja joka jatkui läpi kesän aina syyskuun lopulle saakka. Uuvuttava, vaativa urakka.

Kyseessä on sisäänkäyntimme remontti, joka käsitti ulkoportaikon laatoituksen uusimisen, sisääkäynnin pintojen kunnostuksen ja ulkovalaisinten vaihdon. Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaativalta, mutta mikään tässä urakassa ei ollut helppoa. Projektin suurin vastus oli Suomen kesä, joka piinasi meitä sateillaan ja lykkäsi töitä useaan otteeseen. Laatoitusurakan teimme isäni kanssa. Isä on taitava remontoija, joka on laatoittanut ennenkin, mutta toki isänkin laatoituskokemuksesta on vierähtänyt pari vuosikymmentä. Aika noviiseina mutta rohkein mielin lähdimme siis laatoitusta uusimaan.

Vanha laatoitus oli osin halkeillut ja huonossa kunnossa, mutta suurin motiivi portaikon laatoituksen uusimiseen oli silti turvallisuus. Vanhat laatat (joista kuvia postauksen lopussa) olivat petollisen liukkaat sekä märkinä että jäisinä, enkä halunnut enää yhtään talvea, jolloin joudun pelkäämään, että portaissa kaatuu joko äitini tai pieni Nappula. Valkoiset laatat vaaleilla saumoilla ja urakuvioinnilla olivat myös äärimmäisen epäkäytännölliset, sillä ne olivat aina likaiset. Ulkoportaikkoomme lentää viereiseltä metsäiseltä tontilta paljon lehtiä, joten portaikko on harvoin täysin siisti. Laatan piti siis olla liukkaudenestoluokaltaan mahdollisimman karhea ja väriltään mahdollisimman hyvin likaa sietävä. Laatoiksi valitsin liukkaudenestoluokkaa R11 edustavan antrasiitinharmaan 30 x 60 keraamisen laatan. Saumalaastiksi valitsin tummanharmaan, jonka väri ja pinta on elävä, kuten laattojenkin.

Urakkaa suunnitellessa kuvittelin, että voimme sahata laatasta tasamittaisia paloja ja vain latoa ne paikoilleen portaisiin. Hah! Jo urakkaa aloittaessa meille selvisi, että yksikään porras portaikossa ei ollut samanlevyinen, yhtä korkea tai muutoinkaan samanmallinen. Portaiden leveydessä sattoi olla vaihtelua jopa 3 senttiä.  Tämä johti siihen, että joka ikinen laatta portaikossa oli erikseen mittatava millilleen ja leikattava paikoilleen sopivaksi. Portaikon laatoitus on siis valtava palapeli, jossa jokainen laatta on numeroitu ja istuu vain juuri siihen kohtaan, johon se on tarkoitettu. Tästä muodostuikin urakan suurin työ, sillä tarkasti paikalleen mitattuja laattoja portaikossa on toista sataa. Mittaaminen ja sahaaminen timanttilaikalla vei aikaa. Itse laatoitustyö oli tämän rinnalla lasten leikkiä. Kesä oli sateinen, ja kun töitä pystyttiin tekemään vain kuivalla säällä ja vain iltaisin, työt venyivät. Isäni kävi heinäkuussa myös kuukauden mittaisella ulkomaanreissulla, jona aikana työt olivat seisahduksissa. Kun laatat vihdoin olivat paikoillaan, jatkuva sade haittasi saumoitustöitä. Forecan sääpalvelu kännykässä kävi kuumana, kun yritin löytää muutaman päivän kuivan raon, jonka aikana portaikko ehtisi kuivua, ehtisin levittää saumalaastit ja laastit ehtisivä kuivua. Helpommin sanottu kuin tehty Suomen syksyssä.

Näistä ulko-ovelle johtavista portaista huomaakin, että laatoitus on tässä ollut paikallaan jo pari kuukautta, kun töitä on jatkettu kellarin portaissa. Olemme näin saaneet jo hyvää kokemusta siitä, miten sadevesi portaissa valuu, ja miten lika kerääntyy saumoihin. Ero vanhaan laatoitukseen on merkittävä. Lika miltei katoaa laatan ja sauman sävyyn eikä laatta ole märkänäkään liukas. Hieman kalkkia (tai muuta vastaavaa) sade on irrottanut portaikosta ja se on jättänyt valumajälkiä portaisiin, mutta nuokin jäljet varmasti lähtevät juuriharjalla. Näihin kuviin en ole portaikkoa puunannut, joten tässä nyt palanen sitä blogeihin kaivattua realismia.

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6733

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6719

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6791

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6803

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6678

 

Laatoitustyö aloitettiin piikkaamalla irti vanhat laatat sisäänkäynnin portaikosta ja levittämällä pinnalle ulkokäyttöön tarkoitettu pikatasoite. Kellarin portaikossa vanhat laatat olivat kuitenkin niin hyvin kiinni, että irrotimme ainoastaan kopot laatat ja tasoitimme kyseiset kohdat laattojen tasoon pikatasoitteella. Tämän jälkeen levitimme kiinni jätetyille laatoille kiinnitystä parantavan dispersion ja levitimme niidenkin päälle pikatasoitteen. Tasoitteen avulla muodostuneelle tasaiselle pinnalle oli helppo aloittaa laatoitus.

Portaikossa ja etenkin kellarin portaiden tasanteella on todella voimakas kaato sadevesiä varten. Näin ison laatan käytössä juuri kaadot teettivät ongelmaa, sillä 60 senttiä leveä laatta kantaa kaadon kohdalta helposti. Viemärikannen kohdalla oleva laatta oli jaettava pieniin osiin, jotta kaato saatiin toimimaan oikein. Pienemmällä laatalla laatoitus olisi ollut varmaankin helpompaa. Tasanteen kynnyksessä näkyy väsymys, sillä kynnyksen päälle ladoin laatat pitkän työpäivän päätteeksi melkoisen hutiloiden. Mutta näkyypä tässä kohtaa se kuuluisa ”Eskon puumerkki”. Ylipäätään opin valtavasti tästä urakasta ja uskallan vastedes lähteä tekemään lähestulkoon mitä tahansa remppahommia.

Laatoitustyön yhteydessä myös maalasimme (naapurin luvalla) naapuriasunnon kellarin portaikon kaiteen ja sisäänkäyntimme katoksen pylväät sekä korjasimme maali- ja pinnoitevaurioita sokkelissa. Sokkelin vihertävänharmaa väri riitelee aika pahasti muutoin siniseen taittavien harmaiden rakenteiden, kuten peltikattojen ja ulkokautta kulkevan hormin kanssa. Sokkeli on paikoin myös huonossa kunnossa, joten se kunnostetaan ja maalataan ensi kesänä. Samalla sokkeli saa uuden harmaan sävyn, joka sopii paremmin talon muihin väreihin. Helsingin kaupungin lupapalveluiden alustavan vastauksen mukaan värin vaihtamiseen ei tarvittaisi kaupungilta toimenpidelupaa, mutta asia pitänee vielä selvittää tarkemmin ennen kuin tartumme telaan ja maalaamme sokkeliin uuden värin. Julkisivun värityksiä tai ikkunajakoa muuttaessa kannattaa aina ottaa yhteyttä asuinkuntaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

 

PORTAIKKO_LAATOITUS_IMG_6590

 

Vaikka talo näyttää muutoin hieman rakennusvuottaan (1997) uudemmalta, sisäänkäynnille tultaessa ei voi erehtyä rakennuksen aikakaudesta. Ristikkoikkunalliset ulko-ovet ja lasitiili-ikkunat eteiseen ja kylpyhuoneeseen suorastaan huutavat 1990-lukua. Tietysti talon ulkopuolta kunnostaessa onkin pidettävä mielessä rakennuksen aikakausi, jota ei saa häivyttää, mutta pienilläkin asioilla ilmettä voi hieman freeshata modernimmaksi. Valaisimiksi valitsin siis modernit Konstsmiden valaisimet, jotka sopivat mielestäni kokonaisuuteen hyvin. Mutta valaisimista lisää vielä ihan omassa postauksessaan. Ulko-ovien uusiminenkin tekisi terää, mutta paritaloyhtiössämme on sitä ennen muita, akuutimpia menoeriä tiedossa.

Ennen-kuvia portaikosta on tallentunut lähinnä kännykkään, mutta tässä teille maistiainen siitä, millaisista lähtökohdista remonttiin lähdettiin. Ei mikään hirveän kutsuva portaikko etenkään, kun liukkaissa portaissa sai kulkea henkensä uhalla.

 

IMG_20170406_121629_resized_20171003_115448310

IMG_20170406_121707_resized_20171003_115411469

IMG_20170406_121712_resized_20171003_115410559

 

Portaikon laatoituksen valmistumisen myötä kotiintulokin on aiempaa kivempaa. Eikä tarvitse vieraillekaan selitellä portaikon kurjaa kuntoa tai varoitella liukkaudesta. Ensi kesänä jatketaan sokkelin parissa. Nyt saa talvi tulla.

 


 

We renewed the tiling of our entryway stairs. The old tiling was very slippery and in poor condition.
The lamps were also changed and we painted the wood parts of the stairs.
Next summer we’ll move to the greenish stone base and paint it with a better color.
I’m glad this job is finally done.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

DIY: NÄIN MAALAAT STOKKEN SYÖTTÖTUOLIN

 

111216img_5513

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

  Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

Törmäsin näihin kuviin vuoden takaa ja muistin, etten ole kertonut blogissa syöttötuolin kunnostusoperaatiosta ja spraymaalikokemuksistani. Kuvissa on vastamaalattu Stokken Tripp Trapp -syöttötuoli, joka otettiin käyttöön viime syksynä, kun Nappula alkoi olla istumisiässä. Syöttötuolin historia on pitkä, sillä se on alun perin hankittu siskoni pojalle, joka on jo pian 9-vuotias. Kun tuoli siirtyi meidän käyttöömme, se oli siis jo hieman elämää nähnyt.

Päätin kunnostaa sen maalaamalla. En kuitenkaan ole kalustemaalaamisen fani, sillä tuskailen aina sen kanssa, miten hankalaa sudilla on saada tasaista ja hyvää jälkeä. Niinpä aloin tutkailla mahdollisuutta spraymaalata syöttötuoli. Ja päätös oli hyvä. Tuoli sai kauniin, erittäin tasaisen mattavalkoisen pinnan melko vähällä työllä. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Maalipinta on kestänyt käytössä hyvin ja siitä on myös helppo puhdistaa jopa kuiviksi betonoituneet puuroläikät – toisin kuin epäilin. Parit hampaanjäljet poika on maalipintaan saanut, mutta taaperon tuoreita hampaita ei myöskään tehtaan maalipinta kestäisi, joten vika tuskin on maalissa. Muuten pinta on pysynyt oikein hyvänä. Tuoli vilahti muun muassa tässä taannoisessa postauksessa.

 

Näin maalaat Stokken Tripp trapp -syöttötuolin
(tai minkä tahansa muun syöttötuolin):

1. Puhdista tuolin pinta ensin hyvin ja hio se hieman karheaksi hienolla hiekkapaperilla. Kuluneet kohdat, kuten kulmat kannattaa hioa hieman paremmin. Näin kulunut meidän tuolimme paikoin oli.

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

2. Hanki sekä pohjamaalia että pintamaalia. Itse valitsin harmaan pohjamaalin ja mattavalkoisen pintamaalin samalta merkiltä. Aivan halvaksi työ ei tullut, sillä maalia kului melkoisen paljon. Peittävien, tasaisten pintojen aikaansaamiseksi sain kulumaan kaksi purkkia pohjamaalia ja peräti viisi purkkia pintamaalia.

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

3. Irrota tuolista kaikki ne osat, joita säädetään lapsen kasvaessa. Meillä on vanhemman mallinen Tripp trapp, jossa on puinen vauvakaari. Joten sekin oli irrotettava ja maalattava. Lisäksi irrotin istuinlevyn ja jalkalevyn. Voit myös purkaa tuolin kokonaan osiin, mutta tälläkin tavalla saat siistin jäljen aikaan.

Peitä säätöruuvien kohdat pyöreillä tarroilla. Malaa pohjamaalilla kaikki osat ainakin kertaalleen. Suihkuta noin 30 sentin päästä ja vain ohut kerros
kerrallaan. Jos maali valuu, suihkutat liian läheltä. Jos valumia tulee, älä huoli, voit hioa ne pois maalin kuivuttua ennen lopullisen maalikerroksen maalaamista.

Anna kuivua yön yli ja tarkasta jälki. Hio valumat ja epätasaisuudet aivan hienolla hiekkapaperilla ennen seuraavan pintamaalin suihkuttamista. Kuten kuvasta näkyy, tein tämän työn pihalla. Ulkotilassa spraymaali ei lähde leijailemaan muihin pintoihin, joita et halua maalata.

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

4. Maalaa lopullisella pintamaalilla useita ohuita kerroksia. Jos valumia muodostuu, anna kuivua, hio kohtaa ja maalaa jälleen ohuin kerroksin.

 

Stokke Tripp Trapp syöttötuoli maalaaminen maalaus

 

5. Anna tuolin kuivua ja maalin kovettua kunnolla ennen kuin kiinnität istuin- ja jalkatasot paikoilleen. Itse taisin lähteä kiinnittelemään niitä liian aikaisin ja maalipinta hieman kärsi reunoista.

Tämä oli helppo ja vaivaton tapa kunnostaa vanha syöttötuoli. Muutoinkin suosittelen lämpimästi spraymaalaamista kalusteille.

111216img_5518

 

Mitä tuumaat lopputuloksesta?

 


 

I spray painted an old Stokke Tripp Trapp high chair.
Now it’s almost like brand new.
So happy with this DIY.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

DIY: NIKKAROI HELPPO PORTTI PIHAAN

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3886

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3878

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3906

 

VALKOINEN_PORTTI_img_3861

 

MUSTA_HIEKKALAATIKKO_img_3899

 

Vaikka minulla pysyvät vasara, pora ja ruuvari kädessä, en silti koe, että nikkarointi olisi ydinosaamisaluettani. Olen kuitenkin koettanut aina olla nikkarointihommien suhteen peloton, ja se on poikinut paljon hyvää. Mies ei meillä koe rakentelua millään tavalla omakseen, joten olen saanut hoidella vasarahommat itsekseni – toki miehen lämpimällä kannustuksella.

Taaperon ja kahden koiran taloudessa portti on pihassa välttämätön, ja tänä kesänä päätin luopua väliaikaisratkaisuista ja rakentaa pihaan uuden valkoisen portin. Olen tykästynyt rimoituksiin piharakenteissa ja halusin myös portista rimoitetun. Pohdin aikani, olisinko rakentanut portin rungonkin itse, sillä rimoitusta ei ole vaikea tehdä, mutta koska pihahommia on riittänyt, päätin hieman helpottaa tätä projektia. Ostin siis rautakaupasta valmiin aitaelementin, kaksi saranaa ja haan lukoksi. Varastosta löytyi vielä 4×4 paalu sekä valkoista ulkomaalia. Haan valitsin lukoksi siksi, että kun sen sijoittaa portin ulkopuolelle, taapero ei saa sitä auki. Kahvallinen lukitussysteemi olisi ollut paras, mutta kahvasta painamalla lapsi saisi portin auki. Muutaman tunnin heilun ensin sahan ja maalisudin kanssa ja sitten sähköruuvarin kanssa, ja lopputulos näkyy kuvissa. Nyt meillä on toimiva ja ihan kaunis portti. Päätin laittaa portin niin päin, että sen paraatipuoli on pihaan päin. Kadulta portille on aika paljon matkaa, joten portti ei ole talon julkisivun kannalta kovinkaan näkyvä elementti. Porttia katselemme ensisijaisesti me pihan suunnasta, joten halusin paraatipuolen miellyttämään omaa silmääni.

Vaikka portti ei ole kulmakunnan komein, olen silti siitä ylpeä. Syy on se, että olen sen ihan itse tehnyt, vaikka aluksi tuntui siltä, että mitähän tästäkin projektista lopulta tulee. Haluan rohkaista teitä kaikkia tarttumaan hommiin, joita ette varsinaisesti osaa. Aika usein sitä nimittäin huomaa, että osaa sittenkin. Ja se palkitsee.

Nyt pysyvät lapset ja koirat pihassa.

 


 

I built a white gate to our yard.
I simply bought a fence module from the hardware
store and just attached hinges and a clasp.
One is pretty satisfied with oneself after this
kind of a little DIY.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA