NE PIENET JA PERSOONALLISET JUTUT: MOBILE RUOKAPÖYDÄN YLLÄ

 

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4545

 

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4573

 

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4485

 

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4481

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4429

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4427

MOBILE_OLOHUONE_IMG_4433

 

Palataanpa Asuntomessuilta taas tänne omaan kotiin. Usein messujen jälkeen kotiinpaluu on lähinnä masentava, mutta nyt kun olemme tänä kesänä hieman pintaremontoineet lisää, on kotiin aina kiva tulla lyhyemmältäkin reissulta. Jopa silloin, kun on nähnyt parikymmentä upeaa, uutta, ammattisisustajien sisustamaa taloa. Koti on kuitenkin niin paljon muutakin kuin kaunis kuori. Eikä siinä mielessä oman kodin voittanutta taloa ole.

Omassa kodissa rakastan eniten pieniä elementtejä, jotka tuntuvat henkilökohtaisilta ja persoonallisilta. Yksi tällaisista on ruokapöydän päällä roikkuva mobile. Monen vieraan katse kiinnittyy mobileen ja moni onkin tiedustellut, onko se itse tehty. Mobile ei kuitenkaan ole omien käsieni aikaansaannosta, vaan olen ostanut sen Helsingistä Pino-sisustuskaupasta. Rakastan mobilen hiljaista liikettä yläilmoissa. Pienikin ilman liikkuminen saa mobilen liikkeelle, ja se pysähtyy vain harvoin. On ihana seurata eri asentoja, joihin mobilen osat kääntyilevät. Mobile tuo kotiimme hiljaista liikkeen kauneutta. Aiemmin paikalla on ollut valaisin ja jouluna himmeli, mutta mobilea emme enää vaihda. Nyt ymmärrän hyvin, miksi vauvat pitävät mobileista.

Mitkä ovat sinun kotisi pieniä, persoonallisia juttuja?

 


 

White paper mobile above our dining table is one of my
favorite things in the house.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA

 

 

PIENEN JA ISOJEN LEMPIPAIKKA

 

IKKUNAPENKKIIMG_8751

 

IKKUNAPENKKIIMG_8764

 

IKKUNAPENKKIIMG_8775

 

IKKUNAPENKKIIMG_8752

 

IKKUNAPENKKIIMG_8776

 

Löysin nämä kotoisat arkikuvat koneeltani, ja ne saivat minut hymyilemään. Aloin miettiä, mitä ne kertovat arjesta ja kodistamme. Niissä on juuri tukea vasten seisomaan oppinut Nappula paikassa, joka on meidän kodissamme aivan lyömätön. Se on jokaisen lempipaikka ja se kutsuu monenlaiseen oleskeluun. Kyseessä on ruokailutilamme ikkunapenkki, jonka äärellä Nappula usein seisoskelee lelujensa kanssa ja tuijottelee ulos. Nyt poika on jo niin iso, että pääsee kiipeämään penkille myös omin avuin, joten se kutsuu häntä tämän tästä.

Ruokailutilamme sijaitsee keskimmäisessä kerroksessa, ja juuri tästä kohtaa ikkunoista näkee terassille, alas omaan pihaan ja naapureiden etupihalle sekä ylös valtavan korkeiden koivujen latvoihin. Itse asiassa koko ikkunarivistö on tällä hetkellä täynnä silkkaa vehreyttä, sillä kotimme pihan puolella on rivistö puita. Rakastan ikkunanäkymäämme ja sen ihailuun ikkunapenkki on täydellinen paikka.

Ikkunoista paistaa usein aurinko, ja ikkunapenkki on valoisa ja lämmin kohta, jossa voi istuskella tai makoilla. Me aikuiset pötköttelemme penkillä usein. On valtavan rentouttavaa tuijotella ylös korkeuksiin ja seurata puiden latvojen ja lehvästöjen hiljaista liikettä. Myös lukemiseen tämä on oivallinen paikka.

 

IKKUNAPENKKIIMG_8854

 

IKKUNAPENKKIIMG_8844

 

Ikkunapenkki koostuu Ikean laatikostoista sekä kahdesta patjasta. Niiden päälle olen asetellut erilaisia tyynyjä sekä lampaantaljan tuomaan mukavuutta ja kotoisuutta. Lisää ikkunapenkistä voit lukea täältä.
Meillä on juuri keskikerroksessa tapahtunut muutoksia, kun pikkuremontti saatiin valmiiksi. Tuoreita kuvia muutoksesta on luvassa pian.

Mikä on sinun kotisi paras paikka?

 


 

The best spot in our home is the
window bench in the dining room.
We all love it and spend time there
looking out from the big windows.


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

WHERE HAVE ALL THE FLOWERS GONE?

 

033117IMG_1141

 

033117IMG_1137

 

033117IMG_1125

 

033117IMG_1131

 

Vihersisustusbuumi on kuumimmillaan.
Kodit täyttyvät viherkasveista ja niiden
hoidosta julkaistaan näyttäviä kirjoja,
kuten tämä suomalaisten huippuosaajien
kirja Green home book, joka näkyy kuvissa.
Mutta ei meillä. Meillä kukat on yksitellen
viety turvaan taaperolta yläkertaan.
Siellä hän ei pääse holtittomasti repimään
niitä kappaleiksi. Alemmissa kerroksissa
menestyvät vain kattoon ripustetut
amppelikukat tai korkeilla tasoilla olevat
viherkasvit. Eli tarkemmin sanottuna
yhteensä vain kolme eri kasvia.

Halusin kuitenkin piristää itseäni
ostamalla tämän kauniin lyyraviikunan.
Se majailee makuuhuoneessamme,
joka tosin saattaa olla sille liian hämärä
paikka. Viikunat kun pitävät
valoisasta tai puolivarjosta.
Aina välillä tuon sen siis valvottuun
valohoitoon kodin valoisampiin tiloihin.
Tässä kasvi nauttii päivänvalosta
ruokailutilassa, keittiön vieressä.
Voi miten se sopiikaan siihen!
Mutta Nappula ei anna armoa.
Häntä viherkasvit kiinnostavat niin
paljon, että käsittely on varsin tuhoisaa.
Niinpä tämäkin viikuna päätyy illan
tullen takaisin makuuhuoneeseen.

Kaipaan kasvejani ja niiden tuomaa
vehreyttä kotiimme. Koti on kovin
väritön ilman niitä. Ehkä onkin aika
hankkia kotiin väriä muiden elementtien
muodossa sillä aikaa, kun kukat
majailevat yläkerrassa.

 


 

The Toddler loves plants. That means
he wants to tear them in pieces.
So we have put all our plants upstairs
where he can’t reach them. I miss my
plants so much! So sometimes I bring
them down to the dining room to
enjoy them. Look how nice they look here.
I try to tell myself that this period in life
will pass. And after all The Toddler is
all that matters, not these plants.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA