USKALTAISINKO MAALATA MINTUNVIHREÄLLÄ?

 

081116IMG_4017

 

081116IMG_4027

 

081116IMG_3992

 

081116IMG_4006

 

081116IMG_4007

 

081116IMG_3985

 

081116IMG_3990

 

Kun teimme kesällä kodissamme remonttia,
en halunnut vielä lähteä maalaamaan
tehostevärejä kaikille niille seinille, joille
värisävyjä olin kaavaillut. Halusin katsella
rauhassa, millaiset sävyt kotiimme sopisivat
kokonaisuutena, ja mille seinille värejä
olisi hyvä maalata. Nyt olen maalannut
keskikerroksen porrasseinän, yläaulan
ranskalaisen parvekkeen seinän, sekä
pikkueteisen päätyseinän, joka näkyy
blogissa aivan tuota pikaa. Vielä pari
tehosteseinää on pohdinnassa.

Pojan huoneeseen olen halunnut valkoisen
ja harmaan rinnalle tuoda mintunvihreää.
Sävy saisi taittaa  hieman siniseen, mutta ei
liikaa. Mintuvihreitä  löytyy pelkästään
Tikkurilan värivalikoimasta  suuri
määrä. Sävyt ovat toinen toistaan kauniimpia,
ja  valinnan edessä kokeneemmallakin
sisustajalla menee totaalisesti sormi suuhun.
Näin kuitenkin taannoin Avotakassa kodin, jonka
seinät oli maalattu Tikkurilan Lido-sävyllä.
Lido on yllä olevissa kuvissa kolmen värilastun
vasemmanpuoleisin sävy. Kun olen makustellut
sävyä pitkään pojan huoneessa, alan olla sitä
mieltä, että Lido voisi olla oikea sävy.

Lidon kanssa kilpailee myös Tikkurilan
Nefriitti, joka tuntuu kuitenkin
hieman liian tummalta, vaikka sen
sävy onkin oikea.

Tarkoituksena on maalata neljästä seinästä
yksi tai kaksi. Haaveilen myös siitä, että
hankkisin huoneeseen seinälle kiinnitettävät
lelukaapit, jotka maalaisin samalla sävyllä.
tämä useiden seinällä olevien elementtien
maalaaminen samalla sävyllä on nyt aika pinnalla
ja sen ilme miellyttää omaa silmääni kovasti.
Näin on tehty muun muassa Maiju Saw -blogin
lastenhuoneessea.

Mitäpä pidätte Lidosta tai Nefriitistä?
Kumpi sopisi pienen poikamme huoneeseen?

 


 

Finding a color for the boy’s room is difficult.
I’m starting to bend for Tikkurila Lido and
Tikkurila Nefriitti.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

AAMU AURINGOSSA JA MUUT VIIKON PARHAAT

 

021617IMG_9396

 

021617IMG_9374

 

021617IMG_9523

 

021617IMG_9360

 

021617IMG_9386

 

Pitkä aamuhetki pienen ja isomman miehen
kanssa kevätauringon paistaessa kirkkaana
sisälle ruokailutilan suurista ikkunoista.
Valonläikkien liike seinällä.
Magnolia vihdoin puhkeamassa kukkaan.
Paljon sylittelyä. Yksi pudonnut sukka.
Naurua ja puuroviikset.

Niin, ja tietysti uusi objektiivi, joka on
niin ihana, että se  saa hyppimään pieniä
tanssiaskelia keittiön lattialla. Ja näiden
päälle vielä tieto mieluisasta työpestistä.
Tässä tämän viikon parhaat jutut.

Kuvissa näkyy varmasti eroa aiempaan.
Vihdoin minulla on laadukas yleislinssi,
jolla voin taltioida elämää ja kotia
vaivatta ja käsivaralta, eli ilman jalustaa.
Silloin kun kameraan voi tarttua jokaisena
hetkenä helposti, tuntuu siltä että kuviin
tallentuu enemmän aitoja asioita.
Kuten nyt vaikka tuo talouspaperirulla.
Juttua uudesta objektiivista ja lisää sillä
otettuja kuvia on luvassa myöhemmin.

Oman pojan pellavapää. Onko ihanampaa?

 


 

A sunny morning.
My little son hugging me.
A new objective which makes
photographing so much easier.
What a good week.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA