SALAPERÄINEN PUUTARHA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viisi upeaa ja rentoa päivää kesämökillä (klik!) on takana. Aurinkokin helli meitä
ja kesästä saimme nauttia täysillä, vaikka hellettä emme saaneetkaan.
Olo mökkireissun jälkeen on levänneempi kuin aikoihin, vaikka monenlaisia hommia
mökillä tietysti aina tulee tehtyä. Olen silti myös käyskennellyt mökin puutarhassa
ja hoitanut itseäni viherterapialla.

 

Kesämökkimme helmi on sen runsas ja vehreä puutarha. On kuitenkin eittämätön
fakta, että se on myös mökin työläin osuus. Puutarhan on alun perin suunnitellut
ammattilainen, ja muistan lapsuudestani, miten millintarkasti vedetty punahiekkainen
ajotie johdatti tulijan pihaan, jossa oli golfkenttää muistuttava samettinen nurmikko ja
tarkasti rajatut, runsauttaan uhkuvat perennapenkit. Suosikkini oli pihalampi,
jossa uiskenteli hieman mauton muovinen juotsen.
Mummo rakasti puutarhaansa ja piti siitä äärimmäisen hyvää huolta koko elämänsä ajan.

 

Mökki kuuluu nykyään isälleni ja hänen siskolleen, ja meidän kaikkien kodeista sinne
on matkaa miltei 400 kilometriä. Lisäksi meillä on täällä Pohjanmaalla muitakin
taloja hoidettavanamme, joten kiistämätön totuus on, että mökin puutarha ei millään
voi saada riittävästi huolenpitoa ja hoitoa kasvukauden aikana. Se onkin usein
saavuttanut sademetsämäiset piirteet, kun tänne saavutaan ensi kerran kesällä
siitäkin huolimatta, että koetan keväisin päästä tekemään kevättyöt.
Nurmikkoa täällä on vähintään jalkapallokentällisen verran, ja vaikka sitä on tänä
kesänä ajanut kolme eri ihmistä, ajettavaa riittäisi vieläkin.
Kukkapenkit ovat juhannukseen mennessä ja kasvaneet umpeen paitsi perennoja
myös rikkakasveja, joilla tuntuu täällä olevan ihmeellisiä supervoimia.

 

Mutta toisaalta mökkipuutarhojen paras ominaisuus onkin se, että ne ovat
hieman villiintyneitä, runsaita ja salaperäisiä.
Tämän puutarhan paras puoli on se, että siellä on monenlaisia varjoisia tiloja
ja käytäviä, joissa voi kuljeskella ja nauttia erilaisten lehtimassojen ja kukkien
kauneudesta. Lampi pihasta löytyy edelleen, joskin hieman pienempi kuin lapsuudessani.
Rakastan sitä, kuinkan varjoisan lammen ylle kaartuvat angervot, päivänliljat ja
kuunliljat. Koiratkin viihtyvät puutarhassa mainiosti, sillä täällä on tilaa paitsi
juosta, myös rauhaisia paikkoja makoilla ja nautiskella.
Ja koska puutarhassa on paljon hyötykasveja, se myös antaa erilaisia marjoja,
raparperia, omenoita ja muuta syötävää joka vuosi.

 

Kesän kohokohtia on se, kun iltaisin lämmitämme joenrantasaunan ja
istumme vilvoittelemassa sen terassilla. Joki virtaa hiljaa ja pääskyset kaartelevat
veden yllä. Olen onnekas, kun on tällainen paikka, jonne tulla.
Jos haluat vilkaista mökkiämme sisältä, kurkkaa tätä viimekesäistä postausta (klik!).
Hieman sisustus on muuttunut vuoden takaisesta, mutta paikan henki
on edelleen vahvasti sama.

 

Millainen puutarha on sinulle mieluisin? Hallittu ja tarkkaan suunniteltu
kodin sisätilojen jatke, vai villi ja holtiton mutta samalla salaperäinen pöheikkö?
Entä mitä pidät mökkipuutarhastamme?

 


 

Our summer cottage garden is very rich and full.
It’s an old garden and requires a lot of work – much more than we can
do with the distance on 400 km. So it’s a bit wild but that makes it more
interesting. It’s a place filled with secret green spots.
 

 

Whenever I’m in that garden I feel like summer. 

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Arvasinkin, että Pohjanmaalla olet koska pionit näyttävät juuri siltä kuten täällä meidän pihassa. Minä pidän pihoista, jotka ovat sopivan villin näköisiä ja silti hoidettuja ja salaa harkittujakin 😉 Juurikin tuo teidän mökkipiha on ihana.

    • 1.1

      sanoo

      Heh, sielläpä siellä. Kyllä ovat pionit myöhässä! Yleensä heinäkuun alussa on kukinta jo ohi, nyt vasta aloittelivat, kun sieltä lähdettiin. Kiitos kauniista sanoista 🙂

  2. 3

    sanoo

    Nätti ja tosiaan salaperäinen. Mielestäni piha pitää olla kokonaisuus rakennusten kanssa. Kyllä pihassa saa työtäkin olla, en usko että sellaista pihaa onkaan jossa ei olisi mitään työtä.

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos! Onneksi minä ainakin nautin pihatöistä. Tietysti niitä tekisi mieluummin vähän kerrallaan kuin yhtenä päivänä kaikki kesän kitkemiset rysäyttäen, mutta käyhän se myös kuntosalin korvikkeena 🙂

  3. 4

    sanoo

    Tosi kivasti rakennus uppoaa värinsä puolesta kasvien keskelle. Mökillä saa paikat vähän rehottaakin. Jos tontti on iso, niin sitä on ihan mahdoton pitää timmissä kunnossa. Meidän mökillä heinää ja koiranputkea kasvaa valtoimenaan. Koitan pitää talon ympäristön siistinä ja loput saa olla luonnontilassa.

    • 4.1

      sanoo

      Ihan totta, mökillä on rakennuksessa ja kasveissa samat sävyt. Ylipäätään kun pihaan ajaa, vastaan tulvahtaa kaiken täyttävä vehreys. Pidän siitä hurjasti. Tuo on hyvä periaate, että rakennusten läheltä saisi olla hallitumpaa, ja tontien reunoilta rehottaa. Niin tuollakin on. Puhti ei vain riitä kaikkeen eikä tarvitse riittääkään.

  4. 5

    sanoo

    Ihana rentoa ja mökille sopivaa tyyliä. Meillä mökkipihaa koristaa kukkapenkit, mutta nurmikkoa emme ole tahtonut sinne laisinkaan. Kotona on nurmikkoa riittämiin ja taloa ympäröi jämptit istutukset. Talon toiseen päähän tein maakellarin luokse istutusalueita rennommalla otteella ja ajan myötä kasvit pääsee kunnolla kasvuun. ( kuvia pihaltamme löytyy marjamailla-blogistani) Hyvää kesän jatkoa!

    • 5.1

      sanoo

      Nurmikko on kieltämättä kaikkein työläin osuus, joten fiksusti olette valinneet. Pitääkin käydä kurkkimassa pihaanne! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *