KAKSI PIENTÄ MALJAKKOA

 


021617IMG_9553

 

021617IMG_9560

 

021617IMG_9573

 

021617IMG_9576

 

021617IMG_9533

 

Nämä eukalyptuksen oksat olkoon
kiitoskukat kaikille teille lukijoille, jotka
olette jättäneet joko blogiin tai Facebookiin
kannustavia ja upeita sanoja tällä viikolla.
Viime postauksessa kertomani välikohtaus
kommenttiosion puolella ei ollut tällä kertaa
ihan helppo ohittaa.  Mutta olen hengitellyt
sanojanne sisään ja saanut niistä paljon
puhtia. Sellaista ei voi koskaan ottaa
itsestäänselvyytenä.
Siis kiitos.

Kevätpäivissä valon määrän vaihtelu on
huimaa. Toisina päivinä valo tulvii sisään
terävänä ja armottomana, kuumentaa
ruokailutilan ja tuo poskille punan. Valokeilassa
on ihana kylpeä, jos ei huomioi kaikkialla
yhtäkkiä näkyvää pölyä ja likaisia ikkunoita.
Sitten on toisaalta näitä hieman hämyisiä,
sumuisia päiviä, jolloin sisälle siivilöityvä
valo on pehmeää ja raukeaa.
Hämyisät tummat sävyt ovat jo pitkään
miellyttäneet silmääni, ja tähän tunnelmaan
sopivat nämä H&M Homen pienet
maljakot. Niihin voi asettaa yksinkertaisen
oksan, jolloin pienestä ja koruttomastakin
tulee astetta juhlavampi.

Nämä maljakot edustavat täydellisesti sitä,
mistä sisustamisharrastuksessa on kyse.
Pienet, täysin merkityksettömältä näyttävät
asiat tuottavat suurta iloa arjessa.
Maljakoiden kuvaaminen ei ole elämäni
tarkoitus, mutta usein tuntuu, että se on
arkeni keskeisin ilo. Sen ilon jakaminen
täällä on etuoikeus.

Pieniä ilon aiheita viikonloppuunne.

 


 

Small moody grey and beige flower pots
are my absolute favorite at the moments.
Pots are from H&M Home.


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

VIHAPUHEEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS – BLOGGARIA SAA AINA LYÖDÄ?

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_5

 

030817IMG_0452

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_1

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_3

 


030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_2

Tämä postaus kertoi aiemmin palovaroittimesta,
joka on hyvin huomaamaton ja jonka voi
sijoittaa valmistajan mukaan katon lisäksi
myös korkealle hyllylle, jossa se myös
toimii. Postauksessa kerrottiin myös siitä,
miten palovaroittimet kodissa kannattaa
sijoitella ja mikä on tilastollisesti sellaisten
tulipalojen osuus, joissa palovaroitinta
ei ole ollut kodissa ollenkaan.

Raivostuitko?
En minäkään, mutta moni silti ilmeisesti
raivostui, sillä hyllyn päälle asetettava,
modernia teknologiaa sisältävä
palohälytin sai muutaman lukijan täysin
tolaltaan. Niin tolaltaan, että bloggaria, joka
tuotteesta kertoi, päädyttiin haukkumaan
jos jonkinlaisin sanankääntein.

Kyseisen palovaroittimen valmistaja
suosittelee palovaroitinta mieluiten
kiinnitettäväksi kattoon, mutta sitä voi kuulemma
pitää myös hyllyn päällä sillä ajatuksella, että
mitä korkeammalla, sen parempi.
Kerroin tämän postauksessa ja lisäsin, että koska
tämä kyseinen  hylly poikamme huoneessa
on melko matalalla, taidamme porata tämänkin
palovaroittimen kiinni kattoon, kuten
ruokailutilassa on tehty.

Mutta ei. Pelkästään tällaisen palovaroittimen
näyttäminen blogissa oli kuulemma niin
edesvastuutonta, ettei sitä voi käsittää.
Ja mitä tekee ihminen, jolla ei ole keinoja tai
taitoja muuhun? No sylkee tietysti suustaan ulos
kaiken, mikä siellä on koskaan pahalta maistunut.
Phtyi.

Sain siis kuulla olevani muun muassa
kehitysvammainen sekä lukihäiriöinen.
(Pahoittelen kommenttia kommentoijan
puolesta kaikille kehitysvammaisille
ja lukihäiriöstä kärsiville.)
Minua myös nimiteltiin Instagram-vanhemmaksi
(Mietin, riittääkö moisen arvonimen saamiseen
pelkästään se, että omistaa tilin Instagramissa,
vai pitääkö siellä viettää aikaa? Jos viettää aikaa,
pitääkö postata kuvia? Ja jos postaa kuvia,
miten usein pitää postata? Koska jos titteli
irtoaa minun IG-aktiivisuudellani, sen voi
saada kuka tahansa. Hiphei!). Minulle
myös muistutettiin, etten ole blogijumalatar
(Äkkiä ne alttarit ja minua esittävät
ikonit piiloon hei!).
Ja mikä ihaninta hyvän jakamista ja
lähimmäisenrakkautta, minun myös
toivottiin kuolevan tulipalossa kotonamme.

Kaikki tämä, koska olin asettanut hyllyyn
uudenlaisen  palovaroittimen, jonka voi
asettaa hyllyyn.

Olen joskus ennenkin saanut päälleni blogissa
käsittämätöntä vihaa, mutta en koskaan
tällä intensiteetillä. Siksi haluan nyt
lausua pari sanaa vihapuheesta netissä
ja ennen kaikkea vihapuheesta täällä
minun blogissani.

 

030717IMG_0273

 

palovaroitin

Jos sinua kutkuttaa ajatus minun tai jonkun
muun bloggaajan solvaamisesta vaikkapa
oman surkean olon helpottamiseksi, lue
vaikka ensin nämä.

1. Netti on siitä monelle kätevä paikka, että
täällä voi turvallisesti nimimerkin takaa
heitellä ilmoille mitä tahansa. Pieni viisastelu
piristää päivää, ja jos on huonompi päivä, voi
nimimerkin takaa vihata, haukkua, solvata
ja toivoa toisille ihmisille pahaa. Se on tosi
helppoa, mutta moniko julkaisee omaa
vihapuhettaan omalla naamallaan ja
nimellään? Jos on uskallusta solvata, toivoisin
uskallusta seisoa sanojensa takana ihan sillä
omalla, äidin ja isän antamalla nimellä.

2. Suurta rohkeutta on pitää mölyt mahassaan.
Meidän jokaisen lienee pakko hyväksyä se,
ettemme voi olla netissä jokaisen kanssa
samaa mieltä. Jos erimielisyys tuntuu niin
suurelta, että tekisi mieli haukkua tai toivoa
toiselle tapahtuvaksi jotain pahaa, kannattaa
varmasti hakeutua toiselle sivustolle.
Se onnistuu yhdellä ainoalla klikkauksella.
Jos sinun on kuitenkin pakko kritisoida,
tee  se rakentavasti. Älä lyttää tai mene
henkilökohtaisuuksiin. Se vaatii hieman
osaamista, mutta aita on tehty ylitettäväksi,
ei alitettavaksi.

3. Bloggaaminen on 99 bloggarille sadasta
ilmaista työtä. Minäkään en saa blogistani
kuukausipalkkaa, vaan teen tätä puhtaasti
halusta tuottaa iloa itselleni ja siinä
samalla muille. Saan iloa kauniiden asioiden
katsomisesta, kuvaamisesta ja kuvien
jakamisesta toistenkin iloksi ja inspiraatioksi.
Bloggaaminen on myös aina pois jostain
muusta tekemisestä, ja sen ajan bloggari
on valinnut uhrata juuri sinulle, lukija.
Kunnioita sitä hetkeä, jonka bloggari on
viettänyt postausta tehden. Oli se sinun
mielestäsi hyödyllinen tai hyödytön.

4. Vaikka ihminen on julkisuudessa, hän
ei kuvittele olevansa muita parempi.
Hän on aivan tavallinen ihminen, joka
vain sattuu olemaan julkisuudessa joko
omasta tahdostaan tai sattumien kautta.
Älä vihaa ihmistä vain siksi, että hän on
julkisuudessa. Ei, en koe olevani
jumalatar vaan perheenäiti Helsingistä.

5. Älä aliarvioi.
Minä ainakin teen postausteni asiasisällön
eteen myös paljon töitä. En julkaise kuvia tai
tietoja tuotteista kysymättä ensin
valmistajalta, voiko tuotetta käyttää tavalla,
jolla ajattelin sitä postauksessa käyttää.
Usein luetutan postaukset ennen julkaisua
alan asiantuntijalla tai jos kyseessä on
tuoteyhteistyö, tuotteen valmistajalla
tai jälleenmyyjällä.
Ihminen internetin toisessa päässä ei
ole tyhmä, vaikka olisitkin hänen kanssaan
eri mieltä asioista.

6. Jos saat iloa ja tyydytystä netissä
viisastelusta, huolestu itsestäsi.
Minullakin oli tarve parikymppisenä
päteä erilaisilla harrastuspalstoilla ja
minun piti aina saada olla oikeassa ja
kertoa se myös kanssasurffaajilleni.
Olinko tuolloin hyvinvoiva ihminen?
No en. Jos sinulle tulee useammin tarve
solvata, arvostella, viisastella ja näpäyttää
kuin kiittää, kehaista, tsempata tai
lohduttaa, kannattaa katsoa peiliin ja
miettiä, tuntuuko elämässä jokin muu
pahalta kuin sisältö netissä.

7. Kokeile joskus antaa hieman positiivista
palautetta jollekin. Siitä tulee itsellekin
hyvä olo.

8. Lukijat ovat kaiken bloggaamisen edellytys
ja valtava ilon ja inspiraation lähde.
Olen edelleen lapsenomaisesti onnellinen
jokaisesta sivulatauksesta. Ajatella, että joku
muukin kuin äiti näitäkin juttuja käy lukemassa!
Mutta yksikään pahaa mieltä ja negaatiota
silmittömästi levittävä lukija ei ole minulle
korvaamaton. Jos tämän blogin sisältö
siis ärsyttää sinua siinä määrin, että haluat
solvata minua, suosittelen kirjoittamaan
url-kenttään jonkun ihan toisen osoitteen.
Silloin ei totisesti kannata tänne tulla
pahoittamaan mieltään.
Jos sen sijaan olet edes joskus saanut täältä
iloa eikä juttujeni lukeminen saa sinua
näkemään mustaa, tervetuloa uudelleen
– olet minulle kultaakin kalliimpi.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän läpi.
Sinun ei tarvitse olla kanssani tästäkään
samaa mieltä, mutta toivottavasti pystyt
kommenttikentässä hillitsemään itsesi.
Tämä on kuitenkin vain sisustusblogi.

Ollaan reiluja toisillemme.


 

There’s no way to translate this. I’m sorry…

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

PIENEN ETEISEN SUURI MUUTOS

 

030417IMG_0136

 

030417IMG_0215

 

030417IMG_0146

 

030417IMG_0166

 

030417IMG_0173

 

030417IMG_0169

 

030417IMG_0189

 

030417IMG_0160

 

030417IMG_0200

 

Remontissamme varmasti suurimman
muutoksen koki pieni eteinen, eli aiemmin
tuulikaappina toiminut tila. Tilasta ei ole
kovinkaan hyviä ennen-kuvia, sillä siinä oli
aiemmin niin suuret kiinteät kaapit, ettei
tilaa mahtunut kuvaamaan. Kaapit ulottuivat
ovenkarmista päätyseinään saakka, ja
lisäksi eteisessä oli pariovet, jotka lisäsivät
ahtautta ja epäkäytännöllisyyttä entisestään.
Koira- ja lapsiperheessä sisääntulon on
oltava käytännöllisen avara, joten tilalle
oli tehtävä jotain.

Purimme kaapit ja nostimme ovet saranoiltaan
ja veimme ne varastoon. Halusimme säästää
ovet nähdäksemme, jos niille vielä
joskus tulisi käyttöä, mutta nyt kun olemme
asuneet talossa jo 8 kuukautta, en usko
ovien enää palaavan. Tilan kaikki seinät ja
katto maalattiin, ja vinokattoinen päätyseinä
sai ylleen tehostevärin, Tikkurilan Manttelin.
Samaa sävyä meillä on yläkerran aulassa.
Seinälle asennettiin suuri valkokehyksinen
peili, jonka alapuolelle tuli säilytyslaatikosto,
jonka päällä voi myös istua kenkiä pukiessaan.
Laatikko syö sisäänsä melko vaikuttavan
määrän kenkiä. Sivuseinälle asensin
Muuton Dots-naulakon huiveille,
käsilaukuille ja avainnauhoille.
Koirien remmejä ja tassupyyhkeitä
varten seinälle asennettiin myös Habon
musta tuplakoukku.

Lattia oli aiemmin hailakanturkoosi.
Lattialaatat maalasimme harmaiksi
laattamaalilla ja laattojen päälle tuli vielä
kurasiepparimatto, joka on koirataloudessa
aivan ehdoton. Eteisestä onkin tullut koiramme
Noan lempipaikka, sillä se on ainoa paikka
kodissamme, jossa ei ole lattialämmitystä.
Lattialämmitys tuntuu Noan mielestä
tukahduttavan lämpimältä, ja se makoilee
mieluusti viileämmällä alustalla.

Osassa pikkueteistä, kuten osassa koko
kotiamme, on lasikuitutapetit. Niiden
sanotaan olevan remontoijan painajainen,
sillä niitä ei voi poistaa, ja jos haluaa
sileää seinäpintaa, niiden päälle on
tapetoitava juuri tähän tarkoitukseen
kehitetyllä tapetilla. En ole itsekään
lasikuitutapetin ystävä, mutta meille
nämä tapetit saivat jäädä. Ne ovat
itse asiassa varsin huomaamattomat,
ja koska ne noudattavat talon rakennusajan
eli 90-luvun henkeä, ne eivät käy asunnossa
pahasti silmään. Ja helpottihan se
kovasti remonttia, ettei niiden kanssa
tarvinnut alkaa kikkailla, vaan saimme
vain maalata seinät. Peiliin nähden
vastakkaisella seinällä eteisessä on
lasitiili-ikkuna, joten ysärihenki on
osaltaan edelleen läsnä asunnossamme,
vaikka monilta häiritseviltä osilta olemme
saaneet sen sopivasti piiloon.
Eteisessä, kun muuallakin asunnossa
ovien karmit ja ovilistat kaipaisivat
joko kunnostusta tai uusimista, mutta
se saa toistaiseksi odottaa.

Tässä vielä kuva, jossa pikkueteinen näkyy
jotenkin ennen remonttia. Pikkueteisen lisäksi
asunnossamme on vielä toinen eteistila,
jossa on liukuovikaapistot takeille.
Huh, miten toimimaton tuo pienempi eteistila
olikaan ja huh, miltä täällä muutenkin näytti!

 

020917IMG_1490

 

Mitä pidät pikkuriikkisestä eteisestämme
muutoksen jälkeen?

 


 

Our little entry on the middle floor has
gone through a major change.


seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA