4 x KEVYT RUOKAPÖYDÄN TUOLI

 

kevyet tuolit

 

Jokin aika sitten eräs lukija kysyi, mistä
meidän kevyet valkoiset ruokapöydän
tuolimme ovat peräisin. Nämä tuolit
ovat minulle hyvin rakkaat, sillä ne
ovat palvelleet jo yli 10 vuoden ajan
ja niillä on istuttu jo kuudessa kodissa.

Tuolit itsessään ovat vaatimattomasti
Ikean vanhaa mallistoa. Ne ovat
kestäneet osin ehkä siksi, että ovat
muovia. Valkoiset tuolit on siksi
myös helppo hinkata puhtaiksi
ja suihkuttaa vaikka ihan
käsisuihkulla, jos likaa on
päässyt kertymään enemmän.
Tämä on kätevä ominaisuus
ennen kaikkea pienen lapsen kanssa.

 

Valkoinen-kevyt-tuoli

 

Mikään laadukas designtuoli siis ei
ole kyseessä, mutta sitäkin toimivampi
kaluste. Näitä tuoleja ei kuitenkaan
enää valmisteta, joten en voinut
auttaa tuoleista kysyneen lukijan
etsintöjä. Koska itse pidän hyvin kevyistä
valkoisista ruokapöydän tuoleista,
halusin kerätä tämänhetkisistä,
hieman samantyyppisistä tuoleista
kollaasin teille. Tällä hetkellä
kevyistä tuoleista eniten silmääni
miellyttävät Muuton Visu,
Knollin SparkHabitatin Braxton
ja Ikean Janinge. Niissä on hieman
samaa henkeä kuin meidän tuoleissamme.

Mikä näistä on sinun lempparisi?
Vai onko suosikkisi kenties jokin muu tuoli?

 

 


 

Some of my chair favorites in light
and white materials.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

MAKUUHUONE ON TAAS AIKUISTEN VALTAKUNTAA

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

harmaa makuuhuone

 

Me saimme tammikuussa uuden makuuhuoneen.
Tai no, huone on sama vanha, mutta kun
Nappula siirtyi vuodenvaihteessa nukkumaan
omaan huoneeseensa ja pinnasänky
poistui makkaristamme, huone tuntui
aivan uudelta tilalta. Makuuhuoneesta
tuli ensi kertaa täällä asumisen aikana
aikuisten valtakuntaa. Ensimmäiset yöt
makuuhuoneessa ilman vieressä tuhisevaa
vauvaa tuntuivat epätodellisilta.
Iltaisin saatoin pitää yövaloa päällä
ja vaikka lukea kirjaa! Uskomatonta.
Muutenkin oli helpottavaa, etten koko
ajan kuunnellut vauvan ääniä ja
aprikoinut, herääkö poika.
Yösyötöistä olimme luopuneet jo
aiemmin, mutta omassa huoneessa
nukkuminen auttoi poikaa pysymään
syvemmässä unessä läpi yön.
Makuuhuoneeseen ilmestyi
tämän muutoksen myötä kasa
sisustuslehtiä, aikakauslehtiä ja
pari romaania. Kun luin ensimmäisiä
lukuja Riku Korhosen uudesta kirjasta
tajusin, etten ole lukenut kirjaa yli
vuoteen. Miten nautinnollista se onkaan.

Makuuhuoneemme on pulpettikaton
alla sijaitseva matala tila, jota on hieman
hankala kuvata, mutta joka toimii
juuri makuuhuonekäytössä mainiosti.
Se on hieman hämärä ja mutta viihtyisä
pesä, jossa nukkuu hyvin.
Siihen, missä pinnasänky aiemmin oli,
siirsin ruokailuhuoneesta konjakinruskean
Muuton Fiber arm chairin. Tuoli on
todella ergonominen eli siinä on
loistava istumismukavuus. Se ominaisuus
menee nyt kieltämättä hieman hukkaan
makuuhuoneessa, sillä se toimii oikeastaan
vain telineenä päiväpeitolle ja tyynyille.
Aionkin jossain vaiheessa hankkia uuden
vastaavanlaisen mutta erivärisen
Muuton tuolin ruokailutilaamme.
Olen himoinnut vihreää Fiber arm chairia
ja uskon, että se sopisi keskikerroksen
värimaailmaan hyvin.

Makuuhuoneessamme on myös
isoäidiltäni peritty Eero Aarnion
Juttu-jakkara (tai sen kopio, en ole varma),
joka sopii värimaailmaltaan hyvin Muuton
tuoliin. Näin harmaan sävyjen rinnalle
on saatu tuotua hieman särmää.

Isäni asensi tovi sitten sängyn vastakkaiselle
seinälle myös vanhan messinkisen valaisimen,
joka on ollut aikoinaan hänen huoneessaan
hänen perheensä mökillä, kun isä oli lapsi.
Tuosta valaisimesta postailen vielä erikseen,
sillä olen niin valtavan ihastunut valaisimeen
ja sen historiaan. Luvassa siis lisää
makkarinäkymiä pian.

 


 

I put our Muuto Fiber arm chair in
the bedroom. It gives a nice touch of
color there.

 


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

JA NIIN KAIKKI TAAS MUUTTUI

 

020717IMG_8866

 

020717IMG_8918

 

020717IMG_8948

 

020717IMG_8908

 

  020717IMG_8927

 

Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.

Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.

Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.

Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.

Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?

 


 

Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.

I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA