Omin käsin / DIY: Muotoseikan Ystävän pöytä

Muotoseikan Ystävä Marina Ekroos on nuori nainen, joka on hiljattain
muuttanut vanhaan taloon Helsingin eteläiseen kantakaupunkiin.
Muotoseikan Ystävä rakastaa vanhoja huonekaluja,
joista hän tuunaa nykykäyttöön sopivia kalusteita.
Muotoseikan Ystävä ei omien sanojensa mukaan kykenisi
itse pitämään omaa blogia, mutta nauttii kun saa silloin tällöin
jakaa joitain omista askareistaan. Muotoseikan Ystävä
inhoaa maalin valumajälkiä – niitä kumminkin aina jää johonkin.

Muotoseikan ystävän hollantilainen pöytä:

”Dyykatty löytöpöytä Amsterdamista sai vihdoinkin jatkopalansa.
Persoonallinen  ruokapöytä löytyi Queen’s dayn jälkeisinä
aamuyön tunteina, kun Amsterdamin kadut olivat täynnä myymättä
jääneitä tavaroita  odottamassa kaupungin roskapartion saapumista.
Queen’s Day Sale on kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi järjestetty
juhlapäivä, jolloin kirpputoreja perustetaan yhden päivän ajaksi
hollantilaisten kaupunkien kaduille.

Pöytä jakaa mielipiteitä muhkeine jalkoineen, mutta me kuulumme
 yhteen ja se kuuluu myös tähän kotiimme. Nyt kun vihdoinkin
muutimme yksiöstä väljempiin neliöihin, on mahdollista kutsua useampia
ihmisiä illastamaan. Tätä varten Hollannin-ihme sai vihdoinkin
jatkopalansa ja ruokkii nyt ainakin kahdeksan henkeä.

Alun perin tavoitteena oli hommata peruslevyt, joiden päälle voi
heittää pöytäliinan. Lopulta projekti lähti käsistä, ja levyt saivat
 mustan värin ja alariman, jolloin ne istuvat paremmin pöytään.
Arkityyli yhdellä lisälevyllä  ja juhlatyyli kahdella levyllä.

Punavuoren Raudasta löytyi juuri oikean paksuista liimapuulevyä,
 josta piti sahata 20 cm pois, sopivaa rimaa, puutapit, liimaa,
mustaa  puolihimmeää maalia, vanhasta Ikean ruuvisetistä löytyivät
sopivat  ruuvit ja askartelukaapista löytyikin sattumalta pakkelia.

Mittasin levyn pituuden suoraan pöydän päällä, jolloin pystyin
minimoimaan mittausvirheet. Sahaustarkkuuteni hieman huoletti,
mutta 10 cm testin jälkeen uskalsin jo sahata oikeasta kohdasta.
Riman pituuden mitan sai suoraan levyyn vertaamalla, ja päät
tasoitin oikean mittaisiksi hiekkapaperilla, jonka karkeus oli 40.
Rimat kiinnitin ruuveilla pöytälevyyn, ruuvin alun tein puukolla,
jolloin  ruuvi upposi helpommin.

Sitten koittikin hankalampi vaihe, eli tappien reikien teko ja tappien
kiinnittäminen. Yhteen pöytälevyyn piti tehdä kaksi lovea keskelle
levyä, jotta ne osuvat pöydässä oleviin tappeihin. Mittasin poranterään
maalarinteipillä merkin, jotta en poraa vahingossa levyn läpi.
Sen jälkeen mittasin levyjen sivujen reikien kohdat vertailemalla
alkuperäisiin levyihin.
Käytin pienempää tapin kokoista poranterää reikiin, joihin
tapit kiinnitettiin ja hieman isommalla tein tapeille sopivat  lovet.
Molempien levyjen reunoille piti vielä tehdä pöydän alatapin paikat,
ja nekin osuivat lähes heti kohdilleen. Liimasin tapit paikoilleen ja napautin vasaralla kiinni.
Sitten pitikin jännittää, osuvatko tapit paikoilleen.

Pakko myöntää, että pientä justeeraamista tarvittiin, mutta
ei hätää – aukkoa voi aina suurentaa.
Ja vaikka levy olisi mennyt vahingossa puhki, aina voi paklata. Aika läheltä piti.

Lopulta paklasin levyjen päät ja hioin tasaiseksi 120:llä
hiekkapaperilla. Ja viimein maalia, kaksi kerrosta riitti.

Olo/ruokailuhuoneen sisustuksen edistyessä koko pöytä saattaa
muuttua vaaleanharmaaksi, mutta vielä toistaiseksi se saa
pitää vanhan värityksensä uudella raidalla ehostettuna.
Voisihan tuohon seinälle pian jotain ripustaakin.”

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *