VIHAPUHEEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS – BLOGGARIA SAA AINA LYÖDÄ?

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_5

 

030817IMG_0452

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_1

 

030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_3

 


030817SCHNEIDER_ALMOST_INVISIBLE_2

Tämä postaus kertoi aiemmin palovaroittimesta,
joka on hyvin huomaamaton ja jonka voi
sijoittaa valmistajan mukaan katon lisäksi
myös korkealle hyllylle, jossa se myös
toimii. Postauksessa kerrottiin myös siitä,
miten palovaroittimet kodissa kannattaa
sijoitella ja mikä on tilastollisesti sellaisten
tulipalojen osuus, joissa palovaroitinta
ei ole ollut kodissa ollenkaan.

Raivostuitko?
En minäkään, mutta moni silti ilmeisesti
raivostui, sillä hyllyn päälle asetettava,
modernia teknologiaa sisältävä
palohälytin sai muutaman lukijan täysin
tolaltaan. Niin tolaltaan, että bloggaria, joka
tuotteesta kertoi, päädyttiin haukkumaan
jos jonkinlaisin sanankääntein.

Kyseisen palovaroittimen valmistaja
suosittelee palovaroitinta mieluiten
kiinnitettäväksi kattoon, mutta sitä voi kuulemma
pitää myös hyllyn päällä sillä ajatuksella, että
mitä korkeammalla, sen parempi.
Kerroin tämän postauksessa ja lisäsin, että koska
tämä kyseinen  hylly poikamme huoneessa
on melko matalalla, taidamme porata tämänkin
palovaroittimen kiinni kattoon, kuten
ruokailutilassa on tehty.

Mutta ei. Pelkästään tällaisen palovaroittimen
näyttäminen blogissa oli kuulemma niin
edesvastuutonta, ettei sitä voi käsittää.
Ja mitä tekee ihminen, jolla ei ole keinoja tai
taitoja muuhun? No sylkee tietysti suustaan ulos
kaiken, mikä siellä on koskaan pahalta maistunut.
Phtyi.

Sain siis kuulla olevani muun muassa
kehitysvammainen sekä lukihäiriöinen.
(Pahoittelen kommenttia kommentoijan
puolesta kaikille kehitysvammaisille
ja lukihäiriöstä kärsiville.)
Minua myös nimiteltiin Instagram-vanhemmaksi
(Mietin, riittääkö moisen arvonimen saamiseen
pelkästään se, että omistaa tilin Instagramissa,
vai pitääkö siellä viettää aikaa? Jos viettää aikaa,
pitääkö postata kuvia? Ja jos postaa kuvia,
miten usein pitää postata? Koska jos titteli
irtoaa minun IG-aktiivisuudellani, sen voi
saada kuka tahansa. Hiphei!). Minulle
myös muistutettiin, etten ole blogijumalatar
(Äkkiä ne alttarit ja minua esittävät
ikonit piiloon hei!).
Ja mikä ihaninta hyvän jakamista ja
lähimmäisenrakkautta, minun myös
toivottiin kuolevan tulipalossa kotonamme.

Kaikki tämä, koska olin asettanut hyllyyn
uudenlaisen  palovaroittimen, jonka voi
asettaa hyllyyn.

Olen joskus ennenkin saanut päälleni blogissa
käsittämätöntä vihaa, mutta en koskaan
tällä intensiteetillä. Siksi haluan nyt
lausua pari sanaa vihapuheesta netissä
ja ennen kaikkea vihapuheesta täällä
minun blogissani.

 

030717IMG_0273

 

palovaroitin

Jos sinua kutkuttaa ajatus minun tai jonkun
muun bloggaajan solvaamisesta vaikkapa
oman surkean olon helpottamiseksi, lue
vaikka ensin nämä.

1. Netti on siitä monelle kätevä paikka, että
täällä voi turvallisesti nimimerkin takaa
heitellä ilmoille mitä tahansa. Pieni viisastelu
piristää päivää, ja jos on huonompi päivä, voi
nimimerkin takaa vihata, haukkua, solvata
ja toivoa toisille ihmisille pahaa. Se on tosi
helppoa, mutta moniko julkaisee omaa
vihapuhettaan omalla naamallaan ja
nimellään? Jos on uskallusta solvata, toivoisin
uskallusta seisoa sanojensa takana ihan sillä
omalla, äidin ja isän antamalla nimellä.

2. Suurta rohkeutta on pitää mölyt mahassaan.
Meidän jokaisen lienee pakko hyväksyä se,
ettemme voi olla netissä jokaisen kanssa
samaa mieltä. Jos erimielisyys tuntuu niin
suurelta, että tekisi mieli haukkua tai toivoa
toiselle tapahtuvaksi jotain pahaa, kannattaa
varmasti hakeutua toiselle sivustolle.
Se onnistuu yhdellä ainoalla klikkauksella.
Jos sinun on kuitenkin pakko kritisoida,
tee  se rakentavasti. Älä lyttää tai mene
henkilökohtaisuuksiin. Se vaatii hieman
osaamista, mutta aita on tehty ylitettäväksi,
ei alitettavaksi.

3. Bloggaaminen on 99 bloggarille sadasta
ilmaista työtä. Minäkään en saa blogistani
kuukausipalkkaa, vaan teen tätä puhtaasti
halusta tuottaa iloa itselleni ja siinä
samalla muille. Saan iloa kauniiden asioiden
katsomisesta, kuvaamisesta ja kuvien
jakamisesta toistenkin iloksi ja inspiraatioksi.
Bloggaaminen on myös aina pois jostain
muusta tekemisestä, ja sen ajan bloggari
on valinnut uhrata juuri sinulle, lukija.
Kunnioita sitä hetkeä, jonka bloggari on
viettänyt postausta tehden. Oli se sinun
mielestäsi hyödyllinen tai hyödytön.

4. Vaikka ihminen on julkisuudessa, hän
ei kuvittele olevansa muita parempi.
Hän on aivan tavallinen ihminen, joka
vain sattuu olemaan julkisuudessa joko
omasta tahdostaan tai sattumien kautta.
Älä vihaa ihmistä vain siksi, että hän on
julkisuudessa. Ei, en koe olevani
jumalatar vaan perheenäiti Helsingistä.

5. Älä aliarvioi.
Minä ainakin teen postausteni asiasisällön
eteen myös paljon töitä. En julkaise kuvia tai
tietoja tuotteista kysymättä ensin
valmistajalta, voiko tuotetta käyttää tavalla,
jolla ajattelin sitä postauksessa käyttää.
Usein luetutan postaukset ennen julkaisua
alan asiantuntijalla tai jos kyseessä on
tuoteyhteistyö, tuotteen valmistajalla
tai jälleenmyyjällä.
Ihminen internetin toisessa päässä ei
ole tyhmä, vaikka olisitkin hänen kanssaan
eri mieltä asioista.

6. Jos saat iloa ja tyydytystä netissä
viisastelusta, huolestu itsestäsi.
Minullakin oli tarve parikymppisenä
päteä erilaisilla harrastuspalstoilla ja
minun piti aina saada olla oikeassa ja
kertoa se myös kanssasurffaajilleni.
Olinko tuolloin hyvinvoiva ihminen?
No en. Jos sinulle tulee useammin tarve
solvata, arvostella, viisastella ja näpäyttää
kuin kiittää, kehaista, tsempata tai
lohduttaa, kannattaa katsoa peiliin ja
miettiä, tuntuuko elämässä jokin muu
pahalta kuin sisältö netissä.

7. Kokeile joskus antaa hieman positiivista
palautetta jollekin. Siitä tulee itsellekin
hyvä olo.

8. Lukijat ovat kaiken bloggaamisen edellytys
ja valtava ilon ja inspiraation lähde.
Olen edelleen lapsenomaisesti onnellinen
jokaisesta sivulatauksesta. Ajatella, että joku
muukin kuin äiti näitäkin juttuja käy lukemassa!
Mutta yksikään pahaa mieltä ja negaatiota
silmittömästi levittävä lukija ei ole minulle
korvaamaton. Jos tämän blogin sisältö
siis ärsyttää sinua siinä määrin, että haluat
solvata minua, suosittelen kirjoittamaan
url-kenttään jonkun ihan toisen osoitteen.
Silloin ei totisesti kannata tänne tulla
pahoittamaan mieltään.
Jos sen sijaan olet edes joskus saanut täältä
iloa eikä juttujeni lukeminen saa sinua
näkemään mustaa, tervetuloa uudelleen
– olet minulle kultaakin kalliimpi.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän läpi.
Sinun ei tarvitse olla kanssani tästäkään
samaa mieltä, mutta toivottavasti pystyt
kommenttikentässä hillitsemään itsesi.
Tämä on kuitenkin vain sisustusblogi.

Ollaan reiluja toisillemme.


 

There’s no way to translate this. I’m sorry…

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

Kommentit
  1. 1

    Ritva Lepikkö sanoo

    Kylläpä oli hienosti kirjoitettu! En olisi itse varmaan pystynyt moiseen noiden haukkumisten jälkeen. Itseäni suututtaa aina bloggaajien, julkkisten jne puolesta, kun nimimerkkien takaa ( joskus myös nimellä) huudellaan vaikka mitä älytöntä, mutta kai huutelijoilla on omassa elämässään niin paha olo, että purkavat sitä muihin.
    Sulla on hieno blogi ja ihana koti. Toivottavasti jatkat samalla tyylillä eteenpäin.

  2. 2

    Pauliina sanoo

    Ikävää, että ihanasta, mieltä, ja esteettistä silmää ilahduttavasta blogistasi joku on tehnyt pahanolon paikkansa. Näitä sisustusjuttujasi odotan aina, jatka omalla hyvällä linjallasi ja kiitos.

    • 2.1

      sanoo

      Miten mahtavaa kuulla, että toisessa päässä joku jopa saattaa odottaa postauksia 🙂 Tuli tosi hyvä mieli, kiitos!

  3. 3

    Terhi sanoo

    Suo anteeksi, mutta luin nuo poistamasi kommentit päivällä ja tulkintani mukaan sinä heitit sen ensimmäisen kiven provosoitumalla periaatteessa melko neurtaalista kommentista. En hyväksy ilkeilyä. Se, että muistuttaa palovaroittimen ensisijaisen sijainnin olevan mahd. korkealla eikä leluhyllyllä on vastuuntuntoinen huomio enkä kokisi sitä ilkeilyksi. Sen sijaan, että lähdit mukaan väittelyyn jopa tulkintani mukaan sitä hieman kiihdyttäen, olisit voinut kiittää hyvästä huomiosta. Niin metsä vastaa…jne.

    • 3.1

      sanoo

      Hyväksyin kommenttisi, vaikka et näemmä uskaltanut kommentoida omalla nimelläsi tai jättää oikeaa sähköpostiosoitetta. Kerroinkin jo postauksessa, mitä ajattelen siitä. Minulla toki on aiemmat kommentit säästössä, joten voin tähän ihan kopioida ensimmäisen kommenttini, jota kutsut ”ensimmäisen kiven heittämiseksi”. Tällä ao. kommentilla siis vastasin hyvin tylyyn kommenttiin, jossa kommentoija nimimerkin takaa totesi, että laitteella, jota koko postaus koski, eli ole mitään virkaa lastenhuoneessa.

      ””Mitään virkaa” on melko tiukka kannanotto. Schneider Electric suosittelee palovaroitinta kiinnitettäväksi kattoon, mutta sitä voi kuulemma pitää myös hyllyn päällä sillä ajatuksella, että mitä korkeammalla, sen parempi. Tämä kyseinen leluhylly toki on melko matalalla, joten voipi olla, että poraamme tämänkin palovaroittimen vielä kattoon, kuten mm. ruokailutilassa on tehty. Mutta korkeamman kirjahyllyn päällä palovaroitin toimisi jo paremmin. Varoittimenhan ei tarvitse olla suoraan savupaasissa toimiakseen. Kyseisessä tilassa, eli yläkerran aulassa ja makuuhuoneessa on suosituksia enemmän palovaroittimia, joten hirvittävän huolissani en asiasta ole. Tänne muuttaessamme tiloissa oli yksi palovaroitin, nyt neljä.”

      Jos tässä minä mielestäsi provosoidun neutraalista kommentista, heitän ensimmäisen kiven jne. enkä vain selvitä näkemystäni asiasta kommentoijalle, olen todella ihmeissäni. Mutta toki sinulla on oikeus näkemykseesi, toivoisin vain ettei sitäkin tarvitsisi esittää väärän henkilöllisyyden turvin.

      Jos haluat vielä keskustella asiasta kanssani, laita toki sähköpostia ja esiinny ihan omana itsenäsi, niin voidaan vielä käydä tätä kommentointia läpi, josta sinulla on aivan ilmiselvästi melkoisen erilainen näkemys. Mutta sitä en niele, että moisten törkeyksien suoltaminen minulle olisi ansaittua, koska selvensin asiaa kommentoijalle tällä yllä olevalla tavalla. Jos yo. kommentin vuoksi kommentoija toivoo, että en ehdi turvaan tulipalon sattuessa, olen kehitysvammainen jne., ollaan mielestäni melkoisen kaukana siitä, että ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”.

      • 3.1.1

        Terhi sanoo

        Ei ole tarvetta jatkaa keskustelua, mutta tuo esiin muutaman näkökulman, joita bloggaaja ei ehkä tule ajatelleeksi. Tietoturva näillä saiteilla on sen verran häälyvä, etten laita omalla nimelläni olevaa sähköpostia vastauskenttään. Luen blogeja vähän ja kommentoin vielä vähemmän enkä jaksa luoda sähköpostiosoitetta tätä varten. Kerran omalla nimelläni jättämäni kommentti löytyy vielä vuosienkin jälkeen avoimena Google-haulla.
        Kauniiden kuviesi vuoksi olen mielelläni silmäillyt blogiasi. Vastaisuudessa en jaksa enää seurata tätä kuten en muitakaan ”keskinäisen kehumisen kerhoon” kuuluvia blogeja. Tiedätkö, että erilaisten mielipiteiden esiin tuominen, näkökulmien ja nurinkuristen käsitysten hämmentäminen vie asioita eteenpäin. Keskinäinen hyminä on vain hyminää. Sijansa toki silläkin – ainakin kirjoittajan itsetunnon kohottajana. Sellaiseksi olen osittain nämä ”vihapuhe”-nostot kokenut. Kannattaisi muuten olla harkitsevainen tuon ilmaisun käytössä. En edelleenkään hyväksy ilkeilyä, mutta en pidä eriävän mielipiteen ilmaisua ilkelynä vaan eri näkökulmana. Nettikommentointi on luonteeltaan nopeaa ja spontaania, siinä lienee syy joskus liian painavin sanakääntein annettuun kommenttiin?
        Hyvää kevättä ja aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi.

        • 3.1.1.1

          sanoo

          Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että maailmassa pitää olla erilaisia mielipiteitä ja kantoja. Yhteiskunta, jossa kaikki ovat samaa mieltä, päätyy helposti olemaan valheellinen tai sillä on vääristynyt kuva todellisuudesta. Vastakkaiset mielipiteet ovat myös kiinnostavia ja niistä syntyy mielenkiintoisia debatteja, joissa mahdollisesti molempien osanottajien maailmankatsomus avartuu. Mielipiteen ilmaisemisen pitää kuitenkin olla asiallista. En pidä heittoja toisen kehitysvammaisuudesta tai lukihäiriöstä mielipiteen ilmaisun oikeuteen kuuluvina. Tai etenkään heittoja siitä, että toivoisi toisen jäävän tulipaloon. Tällaisen loanheiton perusteleminen mielipiteen esittämisen vapaudella on mielestäni melko sama kuin se, että nykyään vähemmistöjen verbaalista syrjintää perustellaan sananvapaudella. En hyväksy – eikä minun tarvitse hyväksyä – haukkumista ja ilkeyttä, vaikka hyväksyn eriävän mielipiteen ilmaisun.

          Sinä päivänä, kun ihmisten toisilleen osoittamat kauniit sanat ja eleet tuntuvat minusta keskinäisen kehumisen kerholta tai hymistelyltä, voin todeta olevani surullisen kyynistynyt. Toivon, ettei sellaista päivää koskaan tule. Blogien kommentointi on vähentynyt viime vuosina murto-osaan aiemmista, mikä johtunee muun muassa mobiiliselailun yleistymisestä sekä siitä, että ihmisten netissä käyttämä aika jakaantuu yhä enemmän monenlaisten palvelujen välille, eikä yhdessä palvelussa enää vietetä niin paljon aikaa. Koska kommentoiminen vaatii lukijalta aikaa ja vaivaa en usko, että lukija kommentoi blogiini tai kenenkään muunkaan blogiin positiivisesti vain pyrkiäkseen miellyttämään bloggaajaa tai nostamaan tämän itsetuntoa. Ei netissä ihmisillä ole moiseen aikaa enkä usko sen olevan yhdenkään ihmisen tarkoitusperä. Olen ehkä naiivi, mutta uskon siihen, että ihmiset edelleen haluavat puhtaasti jakaa iloa ympärilleen. Eläköön sille!
          Teen työtä, jossa kohtaan maailman likaiset ja nurjat puolet päivästä toiseen. Olen todennut, että sinä päivänä kun en enää keskity vapaa-ajallani positiiviseen, positiivinen katoaa elämästäni. Positiiviseen keskittyminen ei ole mielestäni lapsellista hymistelyä, se on järkevä valinta.

          Mutta sinulla on tietysti oikeus olla toista mieltä ja lopettaa sellaisten blogien seuraaminen, joihin tulee blogia ja bloggaajaa kehuvia kommentteja. Ei blogin seuraamisessa tietysti ole mitään järkeä, jos se tuottaa enemmin ärsytystä kuin hyvää mieltä.

          Oikein hyvää kevättä myös sinulle! Toivottavasti löydät jostain toisesta blogista vielä toiveitasi vastaavaa henkeä ja sisältöä.

  4. 4

    sanoo

    Hei! Bongasin blogisi Facesta.
    Itse kirjoitan myös blogia ja olen saanut välillä solvaavia ja arvostelevia kommentteja. Viestit tulevat yöaikaan ja ”keksityltä ”nimimerkiltä tai anonyymiltä. Arvelen kirjoittajan olevan sama,kirjoitusasusta päätellen.
    Olen jutellut aiheesta muutamien muidenkin bloggareiden kanssa ja tämä tuntuu olevan yllättävän yleistä.
    En voi käsittää,miten jollain on virtaa lukea blogia,jos se on ihan ”peestä. ”
    Minua ei ole uhkailtu, mutta raskausmahaani on arvosteltu läskimahaksi, on nähty vaivaa ja kirjoitettu juurta jaksain miten hän olisi tehnyt huoneen muutoksen. Joillekin on arvosteltu ulkonäköä,kirjoitustyyliä tai jopa uskoteltu miehen pettävän.
    Kyllähän se pistää miettimään, tunnenko kirjoittajan, miksi hän haluaa toimia näin jne.
    Uskon kuitenkin,että hyvä voittaa. Julkaisin sen ”läskimahakommentin ” ja vastasin siihen yltiöpositiivisesti. Ainakaan toistaiseksi kommentteja ei ole tullut.

    Tsemppiä sinulle!♡

    • 4.1

      sanoo

      Huh, kuulostaapa todella ikävältä ja täysin aiheettomalta. Minulle tulee tästä ensimmäisenä mieleen, että sinulla varmaan on jotain, mitä kommentoija haluaisi itselleen. Ehkä tässä voisi puhua siitä iänikuisesta kateudesta. Raskausmahasi on voinut herättää synkkiä tunteita, jos lukijalla ei sellaista ole halustaan huolimatta ollut. Tai sitten kyse voi olla siitä, että jokin vain ärsyttää, mikä on käsittämättömämpi juttu. Sitä minäkin ihmettelen, miksi tulla blogiin, jonka sisältö saa harmituskierrokset tappiin – niin tappiin, ettei voi olla kommentoimatta ilkeästi. Hienoa, että kommenttien tulo on loppunut!
      Tsemppiä sinullekin!

  5. 5

    Maarit sanoo

    Blogisi tuo paljon iloa ainakin tämän ihmisen harmaaseen arkeen. Kiva että jaksat kirjoittaa ja kuvata! Tällaisena päivänä on hyvä se myös kertoa. 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Ihana kuulla, Maarit! Juuri se on blogin olemassaolon syy ja perusta, että joku jossain ehkä saa siitä iloa, minun lisäkseni. Kiitos <3

  6. 6

    Johanna Ailio sanoo

    Olen alusta asti nauttinut blogistasi ja siitä, kuinka monipuolinen media-alan ammattilainen olet. Tyylitajusi ja kodin sisustus on lähellä omia ihanteitani ja käyn jokseenkin aina lukemassa postauksesi. Ihanat valokuvasi tuottavat suurta esteettistä nautintoa.

    P-myrsky kohtaa nähtävästi jokaista bloggaria aina silloin tällöin. Siihen ei koskaan kenenkään pidä suostua eikä alistua. Herjaavat kommentit ovat aina todista argumentoinnin ja faktojen puutteesta. Epä-älyllisyys on tämän ajan kummallinen ja lohduton ilmiö, jota vastaan meidän kaikkien tulee taistella, niin netissä kuin reaalimaailmassakin.

    • 6.1

      sanoo

      Hämmentävän hienoja sanoja. Olen todella otettu. Estetiikka on toisille nautintoa ja toisille halveksunnan kohde. Esteettisesti elämään suhtautuva ei esimerkiksi monen mielestä voi olla hyvä vanhempi. Me ”Instagram-vanhemmathan” selvästi rakastamme kauniita asioita lapsiamme enemmän… tai jotain sellaista tämäkin kommentoija kirjoituksillaa muun muassa haki.
      Minä tosiaan en kavahda sitä, että joku on kanssani eri mieltä. Mutta aikuisella ihmisellä pitäisi olla keinot ilmaista se ilman herjaamista. Facebookin puolella keskusteltiinkin jo siitä, pitäisikö antaa olla vai ei. Helpompaa olisi antaa olla, mutta minä en suostu siihen, että tämä someraivo saa kukoistaa ja levitä. Lukijan ei totisesti tarvitse luottaa palovaroittimeen, joka postauksessani näkyy tai ostaa sellaista omaan kotiinsa, mutta se ei oikeuta solvaamiseen eikä pahan toivomiseen minulle. Ja siitä en tingi.

  7. 7

    sanoo

    Omassa blogissani negapuheisiin jouduin ottamaan sen verran kantaa että otin/jouduin ottamaan anonyymien kommentoinnin pois käytöstä, harmi, koska anonyymeissäkin oli hyviä tyyppejä kommentoimassa blogiani.
    Ennen blogiani olin paljon eri saiteilla ja kyllä se vihamielisyys sai jäämään pois, nimimerkin takaa kun oli niin helppo huudella rumuuksia.
    En ole nähnyt näitä viestejä mitä sait, mut kyllä nyt on turhasta alettu huuteleen.
    Parempi se palovaroitin on hyllyllä kun jos sitä ei olisi ollenkaan!
    Todellakin voisin tuollaisen pojan huoneeseen ottaa ja tehdä siitä myös postauksenkin. 😀
    Tsemppiä sinulle!

    • 7.1

      sanoo

      Viisauden sanoja! Minullakin on vuosia ollut blogissa täysin moderoimaton kommentointi ja olen antanut kaikkien kukkien kukkia kommenttikentässä, koska olen halunnut antaa sanan olla vapaa. Mutta tämän episodin myötä se aika taitaa nyt olla ohi ja moderointi on otettava käyttöön. Bloggaajakollega sanoi hyvin minulle Facebookissa: Netissä on niin paljon vihakommentointia, ettei hän halua antaa omassa blogissaan sellaiselle tilaa. Niinhän se on.
      Kiitos tsempeistä sinulle! 🙂

  8. 8

    sanoo

    Aivan käsittämätöntä, että joku voi kommentoida noin ala-arvoisesti ja täysin asiattomasti. On niin surullista, että somessa toisen ihmisen solvaaminen ja lyöminen sanoilla tuntuu olevan liian monen mielestä sallittua ja ok. Sanon lapsilleni aina heidän kinastellessaan, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toiselle, älä sano mitään. Valitettavan moni aikuinen tarvisisi tätä samaa oppia.
    Iso tsemppihalaus! Blogisi on kaunista katsottavaa ja kiinnostavaa luettavaa! <3

    • 8.1

      sanoo

      Minä mietin itsekin sitä, että kun kasvatamme lapsiamme nettiaikakauteen, miten osaisimme opettaa heille parempaa käytöstä ja omien sanojen takana seisomista netissä? Luulenpa, että asetelma on vaikea, sillä meille digiaika on ollut opettelua mutta lapsemme ovat syntyneet siihen. Mutta tehdään toki parhaamme 🙂 Kiitos halauksesta ja kauniista sanoistasi! Ovat tosi tärkeitä.

  9. 9

    Reetta sanoo

    Surullista, miten monessa blogissa tämä teema nyt nousee esiin. Kertoo paljon ajastamme. Mutta hienoa, että rohkeat bloggaajat, myös sinä, osoitatte, ettei tällaista kiusaamista pidä hyväksyä. Tekstisi oli harkittu, syvällinen ja periksiantamaton. Voimia!

    • 9.1

      sanoo

      Vihakommentointi ja loan heittäminen netissä on yleistynyt merkittävästi viime vuosina. On tullut lupa heitellä ihan mitä tahansa. Ehkä blogeissa aiemmin säästyttiin paremmin tältä synkeämmältä puolelta – minäkin olen vuosia pitänyt kommentoinnin avoimena ilman moderointia, mutta aika taitaa olla nyt sellainen, ettei niin voi jatkaa. Jotkut sanovat, että kannattaa vain antaa olla. Mutta minä en hyväksy tätä ilmiötä, ja siksi halusin siitä kirjoittaa. Ei vaikeista asioista voi vain vaieta. Voi olla, ettei blogissani ensi kuussa ole kuin puolet entisestä kävijämäärästä, mutta periaatteen nainen kuin olen, haluan kertoa täällä, ettei vihakommentointi vetele. Kiitos sinulle paljon kommentistasi!

  10. 10

    Noora sanoo

    Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista! Tämä on yksi harvoista, jotka ehdin silmäillä läpi tässä ruuhkavuosien hulinassa 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Ihan mahtavaa tietää, että kun joku ehtii selailla vain harvoja blogeja, minun blogini voi olla yksi niistä. Merkitsee paljon. Suurkiitos tästä sinulle!

  11. 11

    Ida sanoo

    Voi ei, Vilja! Toi on aivan käsittämätöntä – sama kuin tulisi kylään kahville valmiiksi katettuun pöytään ja haukkuisi tarjoilut ja purskauttaisi kahvit emännän päälle. Sun blogi on niin, niin ihana ja sen ainoa huono puoli on, ettei se päivity joka päivä! Voimia tyhmien kommenttien poisravistamiseksi ja iloa tilalle päivääsi!

    • 11.1

      sanoo

      Sanattomaksi vetävät lauseesi <3 Arvostan valtavasti, että näit vaivaa tämän kommentin jättämiseksi. Kiitos voimista! Niitä aina välillä tosiaan tarvitaan, kun ei ole rinnassa panssaria sisäsyntyisesti 🙂

  12. 12

    Minna sanoo

    Hei, muistan aina välillä blogisi, kun visuaalinen nälkä iskee, ja yllätyn aina yhtä positiivisesti! Laadukkaat kuvat, huolellinen teksti ja myös asiaa sisältävät postaukset ovat ehdottomasti parasta antia kaiken kauneuden päälle. Lisäriemua saan upeista koiristanne, jotka vilahtelevat ilokseni kuvissa säännöllisesti 🙂

    En ole kommentoinut aiemmin, mutta nyt oli pakko, tuli niin paha mieli puolestasi! Tuollaiset kommentit kumpuavat useimmiten kateudesta. Toivon todella, että jatkat ihanan blogisi päivitystä tällaisista kommenteista huolimatta! En ymmärrä muutenkaan, miksi äitiys, bloggaus ja instagram kuohuttavat yhdessä ihmisiä niin kovasti 😀 Ihan kuin ei voisi olla hyvä äiti, jos koti on kaunis tai ehtii silloin tällöin harrastaa!

    Pidemmittä löpinöittä toivon kaikkea ihanaa kevääseesi, minä ainaki jatkan nauttimista kauniista blogistasi.

    • 12.1

      sanoo

      Voi että tuntuu mahtavalta ajatella, että blogini tyydyttää jonkun visuaalisen nälän. Huh, miten hieno juttu! Hauvat tunkevat onneksi kuviin, niin niihin tulee myös vähän oikeaa elämää. Ihmiset kun esiintyvät kuvissa vain aniharvoin. Välitän terveisesti niillekin 🙂
      Tosiaan monet kotiinsa panostavat äidit saavat aika usein kuittia siitä, että lapset varmaan liiasta kodin laitosta jollain tavalla kärsivät. Sinällään hyvä juttu, jos tämä tarkoittaa naisten emansipaatiota sitten 50-luvun kodinhengetärihanteiden. Mutta varmaan kaikki ymmärrämme, ettei kodinhoito ole äitiydestä pois. Silti se nostattaa usein ikäviä reaktioita. Ehkä tämäkin on ajan ilmiö.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      • 12.1.1

        Minna sanoo

        Naulan kantaan! Luulisi, että kaikilla on mukavempaa kauniissa kodissa, ja ainakin se edistää sisutaja-äidin mielenterveyttä, harrastus se sisustaminenkin 😉

  13. 13

    Raili sanoo

    Hei!
    Nyt on ihan pakko kommentoida.
    Kyllähän sen ymmärtää, että kaunis koti, hyvät valokuvat, hersyvä kirjoitustyyli ja vielä kaunis emäntäkin saa pahamielenpaiseen puhkeamaan jos niitä kellä on.

    Mielestäni tuo palovaroitin on erinomainen keksintö ja aion hankkia niitä kaksin kappalein ja laittaa ne nimenomaan korkean kaapin päälle. Ei tällaiset huterajalkaiset eläkeläiset enää kattoon mitään kiinnitä ja vaihtele niihin pattereita.

    Tykkäsin kyllä kovasti kun annoit palautetta päivänpolttavasta aiheesta. Hieno kirjoitus, niin hieno, että minusta ainakin tuli vakituinen lukijasi ja uusien postausten odottaja.

    Ihanaa kevättä Sinulle!

    • 13.1

      sanoo

      Nyt kyllä punastuttaa. Tosi mahtavaa kuulla, että asiat joihin olen halunnut täällä panostaa, eli kuvat ja teksti, ovat pidettyjä. Ja että naamakin menettelee 😀 Kiitos kauniista sanoista!
      Se onkin muuten hyvä näkökulma, että kattoon porailu ja patterin vaihtaminen on vaikeaa monelle. Ja usein kun palovaroitin alkaa piipata patterin simahtamista, patteri vain tyydytään ottamaan pois. Hyllyn päälle patteri on helppoa vaihtaa. Ehkä siinä ainakin voisi olla yksi käytännöllinenkin näkökulma tähän asiaan.
      Todella kiva kuulla, että pidit kirjoituksestani. Aurinkoa kevääseesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *