LIUSKEKIVILAUTASET JA PARI KLASSIKKOA

 

 

 

 

Mistä tunnistaa bloggaajan?
No se on se eriskummallinen tyyppi, joka tekee itselleen iltapalaleivät (tai minun tapauksessani
riisikakut), toteaa että niistä tuli tosi nätit, kaivaa kameran esiin ja ottaa niistä kuvia.
Näinpä kävi, joten ladataanpa kuvat blogiinkin. Samalla saan nimittäin
tilaisuuden vilauttaa teille uusimpia keittiöhankintojani.
Ostin kauniina kesäpäivänä mielettömän mahtavasta Krunikan Kruunukirppu & olkkari -liikkeestä
Nicolas Vahén (klik!) liuskekivilautaset. Ne käyvät kynttilän alusiksi, lautasiksi, mihin vaan.
Niiden lisäksi täydensin lasivarastoamme parilla harmaalla Iittalan Kartio-lasilla.
Meillä on ollut sarja petrolin värisiä laseja, mutta tuon sävyn valmistus on lopetettu,
joten kun muutama lasi oli mennyt rikki, piti miettiä niiden kaveriksi toisenvärisiä.
Harmaa oli – tietysti – luonnollinen valinta. 🙂

 

”Ai ne oli ihan syötäväksi”, kommentoi mies ironisesti, kun haukkasin nämä
suuhuni kuvaamisen jälkeen. Nojoo, oli ne.
Ihanat sinihomejuusto-yrtti-riisikakut.
 


 

A snack that is not only delicious but also beautiful.
What a treat! Rice cakes with blue cheese and herbs. Yummy.
 

 

I bought Nicolas Vahé’s slat plates and a few more grey
Kartio-glasses from Iittala. For more beautiful snack moments.
 

 

Don’t they fit well together?

 

 

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Varmasti monikäyttöiset nuo liuskekivilautaset, ja tyylikkäät! Joo täälläkin on aina silloin tällöin miehellä hyvää viihdettä, kun seuraa mun blogikuvauksia.. 😀

  2. 3

    sanoo

    Kauniit on nuo lautaset! Kieltämättä itsekin sitä välillä miettii onko tässä mitään järkeä kun täällä suoristelee sohvatyynyjä ja kyykkii kameran kanssa mitä erikoisemmissa asennoissa parhaita kuvakulmia etsien. Puhumattakaan nyt ajasta joka kuluu koneella kuvia valiten ja blogia kirjoitellen. Mutta jotain kivaa tässä täytyy olla kun aina sitä vaan huomaa jatkavansa. 😀

    • 3.1

      sanoo

      Näin on. Tässä on vähän samaa kuin päiväkirjan pitämisessä. Jos pitää taukoa, tulee paha mieli. Minulle blogi on luovuuden purkamisen kohde, kun työssä kaikkea luovuutta ei saa tuhlattua.
      Mutta hölmön hommaahan tämä on ihan täysin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *