Koti 100-vuotiaassa talossa

”Asuuko neiti Töölössä?” 
Vanhassa kotimaisessa elokuvassa esitettyyn kohteliaaseen kysymykseen olen vuoden verran voinut vastata myöntävästi. Asumme avomieheni kanssa vajaan 80 neliön huoneistossa miltei 100-vuotiaassa talossa Taka-Töölössä puistojen laidalla.
Asunnossa rakastuin ensisilmäyksellä suuriin kaari-ikkunoihin, joista tulvii valoa koko asuntoon.

Myös kolmet pariovet miellyttivät minua heti. Huonekorkeutta kodissamme on yli kolme metriä, mikä luo ilmavuutta ja korostaa matalien kalusteiden linjakkuutta.
Kotimme rakkaimmat esineet ovat huonekalut, jotka olen perinyt. 1950-luvulla valmistetut Alvar Aallon K65-työtuolit olen perinyt mummoltani, joka osasi arvostaa suomalaista designia. Hänen kotoaan meille on tullut myös arviolta 60-luvulta peräisin oleva Eero Aarnion Juttu-jakkara (alla).
Siskoni kotona on mummon vanha Aallon Y805A-lasipöytä. Olemme hyvin onnellisia siitä, että isovanhempamme ja vanhempamme ovat hankkineet kestäviä kotimaisia huonekaluja. Myös miehelläni on vanhoja huonekaluja, joihin liittyy tunnearvoa, kuten keinutuoli, jossa hän on lukenut ylioppilaskokeisiin. Näitä kalusteita kohtelemme erityisellä huolella.
Peritty on myös Ben af Shultenin Artekille suunnittelema keittiönpöytämme, jonka äärellä olen jo taaperona syönyt ateriani. Siskollani on saman sarjan suurempi pöytä, jota vasten hän on opetellut kävelemään. Pidän siitä, että esineisiin ja kalusteisiin liittyy muistoja ja tarinoita; elämää.
Pöytä on käsitelty valkoisella Osmo color -vahalla.

Keittiön lattiamme on vanhaa linoleumia. Se ei ole silmälle kaikkein kaunein vaihtoehto ja olen kipuillut keittiön lattian kanssa, mutta toisaalta linoleum kunnioittaa vanhan talon henkeä.
Keittiöstä puuttuu toistaiseksi matto.

Keittiömme on todella tilava, ja siellä tuntui alkuun olevan jopa hukkaneliöitä. Niinpä maalasin edellisen asuntoni puutarhassa olleet penkit valkoisella ja sijoitin ne keittiön pitkälle seinälle. Ne ovat kätevät varaistuimet esim. vieraille.
Penkkien päällä on valokuuvajaystäväni Marina Ekroosin visuaalisia reseptejä, joihin palaan myöhemmin blogissa. Puulaatikko on isovanhempieni navetasta Pohjanmaalta. Olen käsitellyt sen valkoisella vahalla.
Olohuoneessa vietämme hyvin paljon aikaa istuen ikkunoiden alle asetetulla tasolla, jonka alla on säilytystilaa, ja päällä on tyynyt istumista varten. Tasosta on tullut meille oiva paikka istumiseen kannettavan tietokoneen kanssa. Istuessa näkee hyvin ulos ja siinä voi myös katsella televisiota.
Makuuhuoneemme on niin ikään suuri ja avara. Myös siellä on olohuoneen tavoin kaksi suurta kaari-ikkunaa.
Yöpöytinä meillä on ensimmäiseen omaan asuntooni 90-luvun lopulla ostamani Ikean säilytyskuutiot, jotka ovat kestäneet hienosti aikaa.
Hankin jonkin verran sisustusesineitä kirpputoreilta ja vanhantavaran liikkeistä. Yöpöydän lamppu on kirpputorilöytö. Se on alun perin ollut osa suurempaa jalkavalaisinta.
Yöpöydällä olevat tiilet ovat peräisin palossa tuhoutuneista ja myöhemmin puretuista VR:n makasiineista Helsingistä. Kehystetty juliste tanskalaisten suunnittelijoiden tuoleista on ostettu Kööpenhaminan Designmuseosta.
Makuuhuoneessa on myös työpisteemme, jonka olen halunnut pitää erittäin riisuttuna. Kirjoitamme molemmat työksemme, joten työpisteellä on hyvä olla mielenrauha.
Roy Anderssonin elokuvajuliste on miehen kodista peräisin. Remonttivalaisin reilulla johdolla on oma lempparini kodin valaisimista.
Asunnossamme on töölöläiseen tapaan eteishalli, josta on kulku olohuoneeseen, makuuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja rappuun. Eteishallit vievät melko paljon neliöitä, mutta toki on ylellistä, että riisumiseen, pukeutumiseen ja muihin eteistoimintoihin on kunnolla tilaa.
Vanhat koristeikkunaiset ulko-ovet, joista heijastuu suurten ikkunoiden valo, ovat mielestäni asuntomme kauneimpia asioita.

Eteishallin seinässä on talvinen mood board.

Asunnossa on vielä paljon keskeneräisiä sisustusprojekteja. Koska harkitsen jokaista esinettä pitkään, vie oman aikansa ennen kuin kunkin asunnon kokonaisuus on ”valmis”.
Palaan käynnissä oleviin projekteihin tuonnempana blogissa.
Valoisaa lauantaita!
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *