IDEA JA INSPIRAATIO – MARIMEKON HETKIÄ

 

Vaihdoin tänään Marimekkoa yhä ruoskivan plagiointijupakan ”kunniaksi”
lakanat. Viimeisin, Hetkiä-kuosiin liittyvä kohu on ollut minulle henkilökohtaisesti
kiinnostavin. Ei pelkästään siksi, että Hetkiä on yksi suosikeistani – edellisessä
kodissani olivat paitsi verhot, myös suihkuverho ja lakanat Hetkiä-kankaasta – kohu
kiinnostaa nyt erityisen paljon myös siksi, että siinä on eniten ulottuvuuksia.

 

 

 

 

Ensin Yle julkaisee plagiointiepäilyt herättävän uutisen, jossa ei minun
näkökulmastani ole harjoitettu riittävää lähdekritiikkiä. Uutinen perustuu nimettömänä
pysyttelevän lähteen (lähdesuoja toki sallittu) muistikuviin, eikä laukun
valmistajasta ole mitään tietoa. Mikä mutun luotettavuus ylipäätään on uutisoinnissa?
Sitten Marimekko julkaisee vastaukseksi kuvin varustetun tiedotteen,
jossa kerrotaan, että kuosi pohjautuu Esplanadin katunäkymään.
Tämä tyynnyttää kohun – hetkeksi.
Tänään paljastui, että Maija Louekari on saanut Hetkiä-kuosiin inspiraation
tästä valokuvasta. Uusi kohu on valmis. Tässä kohtaa mukaan ovat kuitenkin
astuneet tekijänoikeuksien ja muotoilun asiantuntijat.
Nyt nimittäin olisi hyvä muistaa, että kuvan aiheen kopioiminen piirrokseksi ja sitä
kautta kankaaksi ei ole tekijänoikeuslain vastaista. On tietysti eri asia,
olisiko Marimekon ja Louekarin kannattanut kertoa jo tiedotteessa,
että kuosiin on saatu inspiraatiota ko. kuvasta.
Ehkäpä. Suivaannusta on herättänyt etenkin tiedotteessa ollut kohta:
”Oman Hetkiä/Moments-kuosini inspiraationa olivat kaupunkinäkymät Helsingistä.
Piirsin Helsingin keskustasta kaupunkinäkymää, jossa katse kohdistuu
Esplanadin puiston suunnalta Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin risteymään.”
 

 

Moni on tulkinnut tämän niin, että Louekari on istunut Espalla piirtämässä.
Mutta niinhän tekstissä ei varsinaisesti sanota. Helsingin keskustassa
on eri asia kuin Helsingin keskustasta.

 

 

Kyse on siis lopulta moraalisesta, ei lainopillisesta dilemmasta.
Mielestäni tämä keskustelu on kuitenkin hedelmällinen. Se opettaa
suomalaisille jotain siitä, mitä tekijänoikeudet suojaavat ja etenkin sen,
ettei yksikään idea ole koskaan uusi. Tämä johtunee siitä, että ideat ja
inspiraatiot pohjautuvat kaikkeen näkemäämme ja kokemaamme, joka on
kirjautunut joko alitajuntaamme tai on täysin tiedostettuna mielessämme.

 

Itse koen, että Marimekon Hetkiä on kokonaisuus. Siihen vaikuttavat
kuva-aihion lisäksi piirrosjälki ja eri versioiden taidokkaat väriyhdistelmät.
Myös kuosin tuotteistus on hyvin onnistunut.
Kuva-aihe on jalostettu niin laadukkaiksi tuotteiksi, että jos ja kun laittomuutta ei ole
tapahtunut,  ei kuvan ottajankaan luulisi olevan täysin murtunut tapahtuneesta.
Toki asian  myöntäminen Louekarin taholta heti alussa olisi luonut selvemmän
ja rehellisemmän pohjan koko keskustelulle.

 

Ja sitten pyöriskelemään lakanoihin.

 

Ei kommentteja.

Trackbacks

  1. […] Marimekko-suosikkini vaihtuvat aika ajoin. Löydän suosikkeja sekä kangaskuoseista että posliineista. Astioista kerään Oiva-sarjaa useammissa kuvioissa. Siirtolapuutarha on yksi onnistuneimmista Marimekon kuoseista. Kankaista Maija Louekarin Hetkiä/Moments on ollut minulle rakkain jo vuosia, ja pysyy sellaisena riippumatta kohusta, jonka kuosin alkuperä taannoin sai aikaan. Kirjoitin kohusta taannoin täällä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *