Asetelmien sietämätön vaikeus

Pimeys. Nyt se on tullut. Talvipäivänseisaukseen on vielä kuukausi, eli pimeämpään päin ollaan vielä menossa. Aurinkoiset päivät alkavat olla harvassa, ja silloin kun niitä on, itse ei ole kotona nauttimassa valossa kylpevästä asunnosta. Tai ottamassa kuvia.
Tuskailen kamerani kanssa. Tuntuu, ettei valo riitä edes auttavasti skarppeihin kuviin 2.8 aukon objektiivilla. Täytyy siis tyytyä näihin sinne päin skarppeihin ennen kuin saan uuden objektiivin ostettua.
Mutta asiaan, eli asetelmiin. Minulta kysyttiin taannoin, pidänkö koriste-esineistä. En osaa vastata selkeästi, sillä pidän kyllä esineistä, mutta niiden on oltava muodoltaan hyvin selkeitä. Muutoin ne eivät asetu kodin ilmapiiriin.
Olen auttamattoman huono tekemään asetelmia. Katselen aina ihastellen sisustubloggareiden hienoja asetelmia ja lupaan itselleni panostaa esineistöön ja asetelmien tekemiseen, mutta sitten totean taas, että selkeät pinnat ilman ylimääräistä ”rojua” ovat sittenkin enemmän mieleeni.
Muutamia koriste-esineiksi tunnistettavia meille on kuitenkin viime aikoina ilmestynyt.
Perin siskoni kanssa mummoltamme tänä vuonna kauniin 60-luvun kirjahyllyn. Hyllyn mukana tuli laatikoittain kirjoja, joissa oli… noh, vaihtelevaa tavaraa. Selasin kirjoja taannoin maalla käydessäni, ja nappasin mukaan muutamia kirjoja, joille ei varmasti ole kummallakaan meistä enää käyttöä. Niistä olen väsännyt muutaman kirjaviuhkan. Suurempi, seisova viuhka pääsi makuuhuoneen tasolle VR:n makasiineista peräisin olevien tiilten ja vanhan valaisimen kaveriksi.
Pidän sivujen kellastuneesta pinnasta ja siitä, miten painetut rivit koristavat viuhkaa.
Maalta tarttui mukaan myös pari vanhaa kynttilänjalkaa. Ne olivat alun perin männyn värisiä, mutta minäpä otin spray-pullon kauniiseen käteen ja maalasin ne. Kynttilänjalat on tarkoitettu kruunukynttilöille, mutta ovat mielestäni niille hieman huterat, joten laitoin niihin tuikut.
Kaikki mahdolliset valonlähteet on nyt valjastettava avuksi, kun ulkona on keskipäivälläkin hämärää.
Tämä vuodenaika on vaikea vanhan asuntomme lämmityksen kannalta. Patterit eivät vielä lämmitä täysillä, sillä termostaatit toimivat huonosti juuri näissä nollaa lähentelevissä ulkolämpötiloissa.
Ikkunalla onkin mukava istua, kun patteri lämmittää siihen paremmin kuin muualle asuntoon.
Olen miettinyt, että ikkunoiden edessä oleva tasohan olisi oikeastaan oiva paikka esineille ja asetelmille, mutta käytännön tasolle on meillä aivan muuta käyttöä – nimittäin istuminen. Olen ostanut tasolle kaksi istuintyynyä sen jälkeen, kun huomasimme viettävämme todella paljon aikaa tason päällä istuen. Toisesta muodostui heti miehen paikka, ja toisesta minun, vaikka asiaa ei sen kummemmin koskaan verbalisoitu. Siinä me usein istuatönötämme läppärit ikkunalaudalla ja teemme töitä tai selailemme netistä mitä milloinkin. Pidän siitä, että tila, jota ei koskaan suunniteltu varsinaiseksi ajanviettopaikaksi, muodostui kuitenkin luonnostaan juuri sellaiseksi. Ihmisellä on tapana etsiä se pesä, joka elinympäristössä tuntuu kotoisimmalta.
Miksipä siis muuttaa tilan luontevaa käyttöä vain koristelemismielessä?
Louis Sullivanin sanoin: form follows function – muoto seuraa tarkoitusta.
Valon pilkahduksia päiviinne!
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Nyt osuu kyllä maut yksiin: vanha ja uusi, design ja omat aarteet rinnakkain, betonin rouheus, menneiden vuosikymmenten selkeys, visuaalisuus ja rauhallisuus. Kiitos tähänastisista ja jään innolla odottamaan uutta.

    Asetelmista on kyllä ihan pakko todeta, että vr:n makasiinien tiiliä uskaltaisin korkeintaan parvekkeelle ajatella. Ovat kyllästetty ihan ties millä. Mutta musta onkin kaiketi sisäilmaongelmien myötä tullut aika varovainen.

    • 1.1

      sanoo

      Onpa kiva kuulla, että maut käyvät yksiin! Hauskaa, että viihdyit blogissa 🙂

      Muistat tosiaan oikein. VR:n makasiinien tiiliä myytiin lokakuuhun 2006 mennessä noin 4 000 kappaletta, kunnes kävi ilmi, että osassa tiilistä oli syöpää aiheutavaa kreosoottia. Tiilet ovat kuitenkin nököttäneet kotonani 7 vuotta, joten jos niistä jotain on irronnut, olen sen jo vahvasti imeyttänyt kehooni. Suhtauduin asiaan aikoinaan jotenkin niin, että niin moni asia maailmassa aiheuttaa syöpää, että tuskin minä noihin tiiliin kuolen.
      Mutta toki ymmärrän, että moni saattaa suhtautua toisinkin.

      Tule toki käymään uudelleen muotoseikassa!

  2. 2

    sanoo

    Kirjaviuhkat ovat todella kauniita koristeina. Meiltäkin varmaan joku opus liikenisi tuohon käyttöön. Muutenkin on niin rauhallisen kaunista – ja kannatan lämpimästi sitä periaatetta, että tilojen annetaan muotoutua käytön mukaan.

    • 2.1

      sanoo

      Kokeile ihmeessä kirjojen taittelua. Se on helppoa ja nopeaakin.
      Seuraan innolla puuhianne huvilalla. Siellä vasta kaunista onkin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *