LOPPUKESÄN VEHREYTTÄ – PIHAN MUUTOS

 

092616img_3557

 

092616img_3507

 

092616img_3606

 

092616img_3502

 

092616img_3536

 

092616img_3543

 

092616img_3544

 

092616img_3568

 

092616img_3564

 

Ensin haluan kiittää edelliseen postaukseen
tulleesta kommenttitulvasta sekä Facebookissa että
täällä blogissa. Kiitos ajatusten jakamisesta! Se tuntui
todella hyvältä ja antoi paljon perspektiiviä ja vertaistukea.
Palataan blogissa kuitenkin äitiyshommista taas näihin
kodinlaittopuuhiin ja käväistään vielä kerran pihallamme
ennen kuin syksy saapuu toden teolla. On viimein aika
vilauttaa teille pihamme muutosta. Nämä kuvat ovat
aivan loppukesältä.

Kun saimme uuden kodin avaimet käteemme toukokuussa,
emme olleet nähneet asuntomme pihaa ilman paksua
lumikerrosta. Kevään myötä lumen alta olikin paljastunut
melko surullinen näky. Piha oli varsin villiintynyt ja
hoitamaton. Remontin ja alkukesän ajan pohdin
kuumeisesti, onko minulla voimia remontin ja
vauvan hoidon ohella laittaa kuntoon myös
näin totaalista uudistamista vaativa piha.
Päätin, että laitan pihaa jonkin verran uuteen
uskoon, ja loput muutostyöt saavat jäädä ensi kesälle.
Pihan uudistuksen suunnitelmista kirjoittelin heinäkuussa.

Toin vanhasta kodista peräkärryllisen verran
vanhoja perennoja, joilla on minulle valtavasti tunnearvoa.
Osa on isoäitini ikivanhoja perennoja mökiltä, osan olen
saanut siskoltani. Mukana on myös ystävältä saatu kirsikkapuu,
joka on ollut valeistutuksessa pensaiden keskellä edellisessä
kodissa. Muutaman kurjenmiekan olen itse kasvattanut
aivan pienestä taimesta isoksi. Siksi halusin tehdä heti
ainakin kunnolliset kukkapenkit näille rakkaille perennoille
sekä uusille, Puutarhanikkareilta saaduille upeille
havukasveille. Uudesta havupenkistä kirjoitinkin jo aiemmin
täällä. Penkkeihin valitsin siksi erityisen hyvät mullat ja katteet
Tieluiskan Torpanpiha-tuotteista. Ja toden totta se kannatti.
Havut ovat lähteneet upeaan kasvuun, ja vaikka moni
perenna jätti kukkimisen väliin juuri kasvukauden
alkuun sijoittuneen siirtämisen vuoksi, ne silti
voivat todella hyvin ja keräävät voimia ensi kesälle.
Hyvä esimerkki paremman mullan ja ravinteiden
vaikutuksesta on alla olevissa ennen ja jälkeen -kuvissa
näkyvä, pihan nurkassa sijaitseva alppiruusu, joka
on kasvanut tänä kesänä kokoa aivan valtavasti. Se voi
nyt vihdoin hyvin. Voin silein sydämin suositella
Torpanpiha-tuotteita.

Pihan muutoksessa siis rakennettiin yksi pitkä,
yhtenäinen kukkapenkki, jonka vasemmassa laidassa
on havuja sekä alppiruusu, ja oikeassa laidassa pionit
sekä lilja- ja kurjenmiekkapenkki. Penkin rajasin
tiilillä. Pihan oikeassa laidassa pressun alla maanneet
polttopuut vietiin varastoon, ja korkea istutuslaatikko
purettiin mataliksi istutuslaatikoiksi omenapuun
viereen. Niihin en menneenä kesänä vielä ehtinyt
istuttaa uusia hyötykasveja, mutta pihan vallanneet
ahomansikat siirsin laatikoihin. Pihan nurkassa on
myös hyötykasvialue, jossa kasvaa raparperi ja
pensasmustikkaa. Ränsistynyt vesiallas poistettiin
ja sen vieressä ollut luonnonkivilaatoitus kaivettiin
esille ja aluetta laajennettiin. Nurmikko näytti alussa
pahalta, mutta se kasvoi melko tuuheaksi ja
tasaiseksi kesän mittaan. Mies pesi aidoista sitkeät
jäkäläkasvustot painepesurilla, mikä siisti ilmettä kivasti.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tähän muutokseen.
Se ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin merkittävä. Ja vaikka
rakastan kurinalaisia japanilaistyylisiä, moderneja pihoja,
omastamme tuli silti ainakin toistaiseksi melko rento
ja luonnollinen. Toivottavasti ensi kesänä tuossa kirmaa
hurjaa vauhtia pieni poika, joka toistaiseksi unelmoi
vasta ryömimisen oppimisesta.

 

Ja koska me kaikki rakastamme ennen ja jälkeen -kuvia,
tässä vielä pihamme toukokuussa ja elokuussa.

 

092616pihaennen  092616img_3606

 

092616pihaennen2  092616img_3557

 

Mitä pidät muutoksesta?

 


 

Our yard got a make over this first summer.
Not a very big one, but the yard was in such a lousy
condition that something had to be done right away.
Maybe some more next summer.

Here you can see to before and after photos.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

ÄITI ON NYT VÄHÄN YKSIN

 

070516IMG_2901

 

070516IMG_2878

 

070516IMG_2974

 

070516IMG_2880

 

070516IMG_2969

 

070516IMG_2971

 

Tämä on blogi sisustuksesta, ei äitiydestä.
Mutta koska äitiys on käsillä olevan vauvavuoden myötä
keskeisin asia elämässäni, en millään voi olla sivuamatta
sitä myös täällä.

Nappula täyttää muutaman päivän päästä puoli vuotta.
Tämän postauksen kuvat on otettu kolme kuukautta sitten.
Ne ovat jääneet julkaisematta, koska en ole saanut
täällä sanottua sitä, mitä olen äitiydestä halunnut sanoa.
Tällä viikolla tähän mielessäni pyörineeseen aiheeseen tarttui
kuitenkin myös Helsingin Sanomat. Lehti kyseli vanhempien
kokemuksia siitä, ovatko he tunteneet olonsa yksinäisiksi
pienen vauvan kanssa, tai ovatko entiset kaverit kaikonneet.
Enkä voi millään vastata kysymykseen kieltävästi.

Nappula on käsittämättömän aurinkoinen, sisukas, eläväinen
kaunis, helppo, kiehtova ja kaikin puolin täydellinen vauva.
En ole kokenut vauvan hoidossa oikeastaan minkäänlaisia ongelmia.
Joinain päivinä vauvalla takkuaa joko syöminen tai nukkuminen,
mutta pian nekin hommat taas rullaavat ja arki etenee.
Nappula oppii koko ajan uutta ja hänen hoitamisensa sujuu
juuri niin kuin oletinkin – neuvokkailta ja maalaisjärkeä
omaavilta ihmisiltä hyvin mutkattomasti. Päivät täyttyvät
suunnattomista onnen tunteen aalloista, kun vain katsonkin
vauvan hymyileviä kasvoja. Ja hänhän hymyilee käytännössä
koko ajan. Mutta se, mikä vetää ihmisen solmuun ja raahaa
sankkaa sumua arjen ylle ei olekaan tuo meille täydellinen
lapsi, vaan muilta osin kovin ontoksi muuttunut arki.

Olin jo ennen äitiysvapaatani huolissani yhtälöstä:
Erittäin hektistä työtään suunnattomasti rakastava,
ihmisten ja työn johtamisesta nauttiva, laajan ystäväpiirin ja
kunnianhimoiset harrastukset omaava, suulas ja sosiaalinen
kolmekymppinen nainen riuhtaistaan kotiin ja käsketään
keksimään arki uudelleen. Yksin. Tai oikeastaan kaksin,
mutta kun seurustelu arjen toisen osapuolen kanssa
koostuu ensi kuukaudet lähinnä lelun heiluttelusta
pienten kasvojen yläpuolella, tiedätte varmaan mitä
tarkoitan. Ensimmäiset kuukaudet sitä keksii paljonkin
tekemistä. Jos arjen opettelu vauvan kanssa ei riitä,
voi vaikka ostaa asunnon ja remontoida sen itse omin käsin.
Kuten me teimme. Senkin jälkeen löytyy kyllä jonkin aikaa
kaikenlaista puuhaa vauva-arjen rikastuttamiseksi, mutta
ennen pitkää kaikki puuhastelut on puuhasteltu. Sitten kaikki
pysähtyy. Sitä istuu kotona vauva sylissä aamuisin ja
miettii, mitä ihmettä tänään teen. Kun omenat on kerätty
ja hillottu, kaapit järjestetty, internet luettu, koirat huollettu,
laskut maksettu, ja kun ei edes keksi mitään, mitä kaupasta
pitäisi hakea, ei vain ihmisellä ole vauvan hoidon lisäksi enää
muuta virkaa. Mitäpä jos tapaisi ystäviä? Mutta minnekäs
he ovatkaan ympäriltä kaikonneet? No töihinsä. Tai sitten
on käynyt niin, kuten monilla tuoreilla vanhemmilla: ystävät
ovat todenneet mielessään, ettei niitä vauvallisia minnekään
kannata pyytää, kun eivät ne varmaan pääse. Meillä on
äärimmäisen onnekas tilanne hoitoavun suhteen, sillä äitini
asuu aivan lähellä ja tulee auliisti poikaa hoitamaan. Pääsisin
lähtemään omiin menoihini käytännössä milloin tahansa,
mutta kun menoja ei liiemmin ole.
Joidenkin ystävien kanssa välit saattavat tuoreilla vanhemmilla
myös aidosti väljähtyä. Tähän voi olla useita syitä. Esimerkiksi se,
etteivät  kaverit  ole lainkaan kiinnostuneita vauvajutuista – ja se on
heidän täysi oikeutensa. Ei kaikkia kuolaava pieni ihme
kiinnosta yhtään. Surullisempi syy välien väljähtämiseen voi
myös olla se, että monella ystävällä saattaa itsellään olla
toteutumaton vauvatoive, jonka rinnalla toisen vauva-auvo tuntuu
satuttavalta. Sekin – ja se etenkin – on hyvin ymmärrettävää.

Arkipäivisin minulle käy helposti
niin, että ainoat ihmiset, joiden kanssa olen kasvotusten
tekemisissä, ovat avomies ja Alepan kassa. Miehen kanssa
keskustelu liikkuu vaipanvaihdon ja D-vitamiinitippojen
ympärillä, Alepan kassalle sanon ”hei” ja ”kiitos”.
Varsinaista seurapiirielämää. Ei ihme, jos tuore äiti istuu
kotona ja tuntee olevansa yksinäisempi kuin koskaan
aiemmin. Niin minäkin olen useasti tuntenut.
Avainasemassa on kuitenkin aina äiti itse. Vaikka tuntuu
siltä, ettei yksinkertaisesti keksi mitään mielekästä
tekemistä kodin ulkopuolella tai saa kenestäkään aikuisesta
seuraa, pitää  rohkeasti avata suu. Asiaa mielessäni tällä
viikolla pohdittuani, kysyin uusilta äitiystäviltäni, onko
heillä yksinäisyyden tai toimettomuuden tunteita.
Ja voitte kuvitella, että yhdyimme kaikki samaan kuoroon.
Tästä poikikin yhdessä mietittynä lista paikkoja ja harrastuksia,
jonne  vauvan kanssa voi mennä, yhteisiä tapaamisia ja jopa
ideoita yhteisiin projekteihin. Eläköön avoimuus!

Joten yksinäisyydestä kärsivä äiti: kerro fiiliksistä muille.
Mene rohkeasti seuraan, ota selvää lähiympäristön
vauvakahviloista ja perhevalmennuksen kokoontumisista,
niin typeriltä kuin ne saattaisivatkin tuntua. Kysele
tutuilta vauvaperheiltä Facebook-yhteisöistä. Ylipäätään
avaa suusi yksinäisyydestä. Se on ainoa tapa muuttaa suuntaa.

Tuoreiden vanhempien läheinen: vauvaa hoitavat eivät
tarvitse neuvoja, he tarvitsevat tukea. Kanssaihmiset tuntuvat
usein luulevan, että vauvaperheen tukemista on antaa
triviaaleja kasvatusneuvoja kolmekymppisille, koulutetuille ja
osaaville ihmisille. Takaan, että tuore vanhempi tietää
muutenkin, ettei vauvaa  kannata pitää suorassa
auringonpaahteessa, että tuttipullot pitää sitten pestä hyvin,
tai että talvella tarvitaan sitten pipoa. Vanhemmuuden
tukeminen ei ole triviaalien neuvojen jakamista, vaan ihan
jotain muuta. Se on kysymistä, miten jaksat tänään, oletko
nukkunut, haluaisitko lähteä yhdessä ulos kävelylle tai
syömään,  tai tulenko joku päivä ihan vain teille katsomaan
kanssasi illalla telkkaria. Näistä kysymyksistä kiitän
omia läheisiäni sydämeni pohjasta.
Yksinäisyyttä vastaan taistellaan vain yhdessä.

Jos sinä olet vanhempi, onko sinulla kokemuksia
yksinäisyydestä? Jos ei huvita jäättää kommenttia, kokemuksistasi
voit kirjoittaa myös Helsingin Sanomille osoitteeseen torstai@hs.fi.

PS. Aavistelen jo, että tämä postaus – kuten kaikki vanhemmuuteen
liittyvät kannanotot – saattaa poikia ikäviä kommentteja.
Eli helpotetaan meitä kaikkia: jos ajattelit kommentoida
ikävään tai viisastelevaan sävyyn, tee se mieluummin
vauva.fi-sivuston palstoilla, älä täällä.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

LEMPINÄKYMÄNI JA YLÄAULAN MUUTOS

 

Ferm Living Plant Box

 

Ferm Living Plant Box

 

Ferm Living Plant Box

 

090116IMG_4747

 

Ferm Living Plant Box

 

      Ferm Living Plant Box

 

Ferm Living Plant Box

 

Kirjoittelin viime viikolla harmaista sisäovistamme ja
kuvissa näkyi myös yläaula, joka ansaitsee kuitenkin
vielä ihan oman postauksensa. Yläkerran aula on
valoisa ja korkea – korkeimmillaan yli nelimetrinen – tila,
josta on käynti meidän makuuhuoneeseemme, Nappulan
huoneeseen sekä vierashuoneeseen. Yläaulan keskeisin
elementti ovat lasiset pariovet, joista avautuu ranskalainen
parveke. Näkymä parvekkeelle päin onkin se näkymä, jolla
mies sai pääni käännettyä sen suhteen, mistä huoneesta
tulee makuuhuoneemme. Nykyisen makkarimme sängyltä
on nimittäin suora näkymä lasioville ja ulos. Siinä maatessa
voi katsella puiden latvojen huojumista tuulessa ja ihan vain
nauttia luonnonvalosta. En ehkä tiedä parempaa.

Meillä oli miehen kanssa remontin aikaan erimielisyyttä
siitä, mihin huoneeseen makuuhuoneemme tulee.
Mies oli matalan päätyhuoneen kannalla, ja eräänä
maalauspäivänä hän pyysi minut istumaan siihen kohtaan
lattialle, johon sänkymme hänen mielestään sopisi.
Hän osoitti minulle täydellistä näkymää ulos, ja siinähän
se päätös sitten syntyikin saman tien.

Tilan olen halunnut pitää avarana ja välttää sen kalustamista
täyteen. Siksi tilassa on vain Ferm livingin Plant box -kukkalaatikko
s
ekä sen upeaan harmaanturkoosiin sävyyn sopiva valokuvaprintti
Kyle Thompsonin valokuvasta. Kyseessä on lempivalokuvaajani ja
vihdoin hänen kuvansa pääsi meillä seinälle.
Valaisin on Alvar Aallon suunnittelema Bilberry, jonka olen
löytänyt nettikirppikseltä käytettynä erittäin kivalla hinnalla.
Valaisimeksi piti tilaan tulla jotain ihan muuta, mutta laitoin
Bilberryn kattoon väliaikaisesti, ja sehän sopiikin siihen
mainiosti. Saattaa siis Alvarin lamppu jäädäkin kattoon.

Tilan remontti noudatteli yläkerran muiden pintojen remonttia.
Seinät maalattiin valkoisella, minkä lisäksi ranskalaisen
parvekkeen seinä maalattiin tehostevärillä (Tikkurila Mantteli).
Laminaattilattia maalattiin Betoluxilla vaaleanharmaaksi
(Tikkurila 1951). Koko tila raikastui tehokkasti ja valon määrä
tuntui lisääntyvän kummasti.

Tässä vielä ennen-kuvat yläaulasta. Mitä pidät muutoksesta?

0604ylaaula1  0604ylaaula2

Nauttikaahan sunnuntai-illasta.

 


 

Our upstairs hallway has undergone a change
by painting the walls and the floor and changing the
indoors. I spent some time thinking how to furnish the
space. The end result is simple. Ferm living Plant Box
and a photo print by Kyle Thompson. I love the view
to the french doors. You can see it straight from our bed.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA