HAVUPENKIN PERUSTAMINEN VAATII HYVÄN MULLAN

 

072716072716IMG_3512

 

072716072716IMG_3539

 

072716072716IMG_3600_2

 

072716072716IMG_3527

 

072716072716IMG_3536

 

072716072716IMG_3600

 

072716072716IMG_3522

 

072716072716IMG_3519

 

Pidän valtavasti havukasveista niiden rauhallisten muotojen,
ryhdin ja ikivihreyden takia, joten halusin ehdottomasti uuden
kodin pihaan havupenkin. Kuten pihan ennen-kuvista voi nähdä,
pihamme nurkassa oli jo valmiina suurehko rodo, joten suunnittelin
himoitsemani havupenkin sen yhteyteen. Havut ja rodot kun viihtyvät
yhdessä ja samanlaisessa mullassa.

Kun perustetaan uutta penkkiä, maa-aineksen ja taimien laadulla on
suuri merkitys. Pihamme maa-aines on haastava, sillä multakerros
jää ohueksi, ja sen alla on hiekkaista maata ja nyrkin kokoisia kiviä.
Tässä pirunpellossa ei sellaisenaan menesty yksikään kasvi, joten
pohjustustöiden ja mullan merkitys oli suuri.

Tässä kohtaa havupenkin perustamisessa avuksi tuli ammattilaisten
suosima, nykyisin myös kuluttajille maa-aineksia ja kuorikatteita
toimittava Tieluiska Oy ja sen Torpanpiha-tuotteet. Torpanpiha on
loistava valinta silloin, kun tarvitaan suurehkoja määriä materiaaleja
ja niiden kyytipojaksi aimo annos asiantuntemusta. Kun multatarve on
vaikka  yksi tai useampi kuutio, ei ole mitään järkeä ostaa multaa
säkeittäin, vaan suurempi satsi on todella paljon helpompi noutaa
vaikka peräkärryllä. Paljon vaakakupissa painaa myös se, että
arvokkaille taimille ei kannata antaa ”ruoaksi” mitä tahansa
maata, vaan jos panostaa taimiin, kannattaa ehdottomasti
panostaa myös multaan, johon ne istuttaa. Näin hyvät taimet
saavat kasvulleen parhaat mahdolliset edellytykset.

Siispä minä koukkasin Vantaalla Torpanpihan multa-aseman
kautta ja kotona lapioimme mullan vuokraperäkärrystä suoraan
pihaan. Torpanpihan ammattilaisten ohjeilla kaivoimme penkille
ensin noin 40-50 sentin syvyisen laajan kuopan, johon sitten lapioimme
laadukasta havupuumultaa. Mullasta näki heti sitä käsitellessä, että se
oli tasalaatuista, ravinteikasta ja varmasti hyvä kasvualusta havuilleni.
Torpanpihan tuotteissa on varmistettu juuri oikeanlainen lannoitus
kullekin kasvityypille. Uskon, että havuni viihtyvät tässä maassa.

 

072716072716IMG_2570

 

072716072716IMG_2567

 

Kun havupenkin pohja oli valmis, oli taimien aika. Olen pitkään ollut
suurten kansainvälisten taimifirmojen asiakas, ja kerta toisensa
jälkeen pettynyt taimien laatuun. Tällä kertaa halusin panostaa
taimiin, joten suuntasin pääkaupunkiseudun paikalliseen ylpeyteen,
Puutarhanikkareille. Yksi heidän myymälöistään sijaitsee ihan parin
kilometrin päässä meiltä, ja olen useasti käynyt ihailemassa heidän
valtavan laajaa taimivalikoimaansa. Puutarhanikkareiden pihan
taimiloisto on vaikuttava. Taimet ovat loistavassa kunnossa ja
lajikkeita on maan ja taivaan väliltä. Yleensä kyseisessä myymälässä
tunne voittaakin järjen, ja mukaan tarttuu vähän kaikkea.
Tällä kertaa halusin kuitenkin pidättäytyä muutamassa eri
lajikkeessa, ja valitsin tuttuja ja turvallisia valkokartiokuusia,
pallotuijia ja sinikatajia. Halusin kolmen korkuisia taimia, jotta
penkkiin tulee eloa. Taimi- ja kesäkukkahankinnoissa olen
tullut siihen tulokseen, että tuen mieluummin paikallista yritystä
kuin suurta kansainvälistä ketjua. Puutarhanikkareilla osaavat
hyvin sanoa, mistä taimet tulevat ja miten ne kestävät. Moni
sanookin olevansa kasvien kanssa poropeukalo, mutta usein kyse
on neuvojen puutteesta. Siksikin Puutarhanikkareiden
asiantuntevat myyjät ovat valtti.

Havupenkki perustettiin paikalle, jossa ennen oli ränsistynyt ulkoallas,
joten penkin reuna-alueelta puuttui isohkolta alalta nurmikkoa.
Piirsin valkoisella spraymaalilla maahan havupenkin reunan
muodon, jotta taimien sommittelu olisi helpompaa.
Taimet sommiteltiin penkkiin niin, että sinikatajat laitettiin
aurinkoisimpaan reunaan, kuten Puutarhanikkareiden
myyjät olivat opastaneet. Lajike tarvitsee aurinkoa säilyttääkseen
sinisen sävynsä. Taimille jätettiin ympärilleen sen verran
tilaa, että kun valkokartiokuuset kasvavat täysmittaisiksi, penkki on
tiivis. Kun olimme varmoja siitä, että taimien sommitelma
miellyttää silmäämme, istutimme taimet kasteltuihin kuoppiin.
Havujen väliin istutin vielä muutamia edellisestä pihasta
siirrettyjä taponlehtiä. Havupenkin reunaan jäi niin ikään
edellisestä pihasta tuotu tuija.

Lopuksi penkkiin tehtiin tiilireunus ja se katettiin Torpanpihan
klassisella männynkuorikatteella. Se viimeistelee ilmeen,
sitoo kosteutta ja estää rikkakasvien hiipimisen penkkiin.
Tämä männynkuorikate myös tuoksuu hyvältä ja sen sävy
tuo hyvin esiin havujen vihreän. Katekin oli helppo noutaa
Torpanpihan multa-asemalta omalla autolla ja siskolta lainatulla
suursäkillä. Tarvitsimme katetta koko pihaan niin paljon, että
tässäkin kohtaa normaalien säkkien ostaminen ja raahaaminen
olisi ollut vihonviimeistä hommaa. Torpanpihalta voi hakea
materiaaleja juuri sen kokoisen satsin kuin haluaa. Eli aina ei
tarvitse ottaa peräkärryllistä, jos tarve on vain muovikassilliselle.
Torpanpihalta saa myös suursäkkejä, jotka nostetaan täytettyinä
kyytiin. Torpanpihan tuotteita toimitetaan myös irtotavarana
kotiin rekalla tai kuorma-autolla, jos tarve on sitä kokoluokkaa.

 

  072716072716IMG_2591

 

072716072716IMG_3613

 

Havupenkki on vain yksi osa pihaamme, mutta pidän siitä
erityisen paljon. Piha alkaa muutoinkin olla valmis, joten
lisää laajempia kuvia koko pihasta luvassa tuota pikaa.
Taimien menestymistä tällä paikalla seurataan myös vielä
syksylle asti.

Mitäs pidät havupenkistä? Entä kypsyttääkö sinuakin
huonojen taimien tai säkkimullan ostaminen?

* yhteistyössä Torpanpihan ja Puutarhanikkareiden kanssa *

 

 


 

Building our new garden. The evergreens are so suitable
for Finland. We get to enjoy them in the winter time too.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

POIS AHDISTAVA SISUSTUSPAKKO

 

230616img_2143

 

230616img_2155

 

230616img_2202

 

Sisustus ei synny pakolla.

Minulla on jo viikkoja ollut sellainen olo, että olisi pakko synnyttää
sisustus. Kekseliäs ja kodikas, tyylikäs ja oman näköinen.
Uudessa kodissa on huoneita ja tiloja, joiden luonne ja rakenne sekä
ne pienet yksityiskohdat pitäisi luoda alusta alkaen. Keksiä ja sitten toteuttaa.
Mutta kun päivät täyttyvät aamusta iltaan askareista, vauvan hoitamisesta,
kaupassa käynneistä, siivoamisesta, ja aina sopivassa välissä sitä pyrkii
nauttimaan kesäpäivistäkin, ei mieli asetu asentoon, jossa sisustamiselle
olisi tilaa. Eikä se pakottamalla synny.

Sisustaminen on parhaimmillaan sitä, että tyhjällä ja
seesteisellä mielellä on tilaa luoda, ja mielikuvituksella on mahdollisuus
päästä villiintymään. Että voi seistä hiljaa tilassa ja antaa silmien nähdä,
mitä siinä voisi olla. Kaikki tämä vaatii aikaa ja tilaa. Ja sitä ei nyt ole ollut.
Tätä sisustamattomuutta sitten poden ja siitä syntyy ahdistus.
Muutama valokuvaaja tiedustelee, koska kotia voisi tulla kuvaamaan.
Mutta ei kai tällaista puolivalmista kotia kannata kuvata.
Ensin pitää synnyttää siihen henki, ja se vaatii tilaa mielelle.

Joskus sisustaminen syntyy kuitenkin puolivahingossa ja itsellään.
Kun asetelmia ei ole pakottamalla haettu ja esineet löytävät vastinparinsa
helposti  ja pienten oivallusten kautta. Tällöin sisustuksen elementit
tuntuvat vain putoavan syliin. Nyt tarvittaisiin sitä, sillä muuhun ei ole aikaa.

Sentään näiden pienten mehiasetelmien kanssa kävi juuri sillä tavoin.
Olin taannoin Granitissa ja huomasin alennuksessa eri kokoisia
kauniita bambulautasia. Minulla ei ollut niille varsinaista käyttöä
mielessä, mutta pohdin niiden sopivan hyvin terassitarjoiluihin kesällä,
ja nappasin pari mukaani. Vadit olivat kuitenkin niin kauniit, että
pidin niitä muutamia päiviä esillä hyllyssä ihan vain sellaisenaan.

Hieman myöhemmin olin käymässä Plantagenissa ja ihastelin siellä
pienenpieniä mehikukkia ruukuissaan. Niissä oli upeat hämyiset
vihreän ja lilan sävyt, ja minun oli tietysti napattava muutama
sellainen mukaani. Kun olin lastannut kärryyni muutamia
mehikasveja, minulla välähti. Vadeista tulisi mehien koti.

Tällaisia spontaaneja hankintoja ja löytöjä olen nyt vailla.
Mieleni palaa kirpputoreille löytämään ja inspiroitumaan.
Kaipaan sisustamista, joka vain tulee. Jota ei ole pakotettu.
Eniten toivoisinkin nyt tilaa ja aikaa, jotta koti saisi muotoutua.

Sitä ennen opettelen sietämään keskeneräisyyttä.
Ja nauttimaan kesäpäivistä hyvällä omatunnolla – vaikka sitten
tyhjissä huoneissa.

 


 

Creating the interior of our home is very
hard at the moment. I feel like my imagination is on hold.
It’s the summer, taking care of the baby, the everyday life
and what else that is taking all my time.
Feels like nothing comes easy at the moment.

Except for these succulents. They just happened to come
to me on a shopping tour. More of this easiness please.

 


 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA

 

OMAN PIHAN PIONI

 

pioni

 

Siirsimme perennat vanhasta kodista uuteen juuri kesäkuun
taitteessa, eli kun ne olivat juuri päässet kiinni kasvukauteen.
Ajoitus oli tietysti surkea, eikä juuri mikään kasveista tehnyt
kukkia tänä kesänä.

Pioni – tuo puutarhan kuningatar – kuitenkin teki kolme kukkaa.
Kaikki muut nuput siitä kuolivat.
Kolme sinnikästä kukkaa. Poimin ne maljakkoon sisälle.

Tässä on tämän kesän ”kukkaloistomme”.
Mutta pienihän on kaunista.

 


 

Three flowers from our own peonies.
This is all we got this summer because we moved the
plants to the new yard and they naturally didn’t bloom.
Maybe next summer some more.


 

 

seuraa – follow
FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA