Mielikuvia kaupan – ja asunto

Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien kiinteistövälittäjä sanoo, etteivät ihmiset osta asuntoja, he ostavat mielikuvia. Silti Suomessa myytävien asuntojen stailaus ei ole ottanut tuulta alleen. Monen kiinteistövälittäjän mukaan asuntoaan myyvät suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan stailauksesta.
Tilanne on täysin toinen Ruotsissa, jossa jo useampi kiinteistövälitysfirma perustaa ideologiansa asuntojen myymiselle ammattistailauksella ja ammattivalokuvaajien kuvilla.
Ehkä nimekkäimmät sisustusstailaukseen erikoistuneet välittäjät ovat Ruotsissa Alvhem Mäkleri & Interiör sekä Fantastic Frank.
Molemmat firmat valikoivat asiakkaansa tarkkaan ja ottavat  myyntiin vain tiettyjen arvostettujen asuinalueiden arvohuoneistoja. Sisustussuunnittelijat stailaavat asunnot. Asunnoissa saatetaan maalata tai tapetoida seiniä ja uusia lattioita. Niihin voidaan tuoda lainahuonekaluja tai vähintään asunnon myyjän omat huonekalut järjestellään uudelleen. Tärkein silaus tehdään kuitenkin sisustusesineillä ja muulla rekvisiitalla. Aamiaiskahvit ja paahtoleivät asetellaan huolettomasti keittiön pöydälle, kylpyhuoneeseen levitellään puolihuolimattomasti kosteita pyyhkeitä ja lakanat rypistellään kutsuvan näköisiksi. Eteiseen asetellaan huolitellusti pari kenkiä ja ostoskassi. Sohvapöydällä lojuu tarkoin aseteltuna ulkomainen taloussanomalehti. Silmälasit on laskettu yöpöydälle.
 
Jos myynnissä on kesämökki, on tietysti suotavaa laittaa mukaan muutama kuva leppoisasta kesänvietosta.
Teatteria? Fuskausta? Fuulaa?
Varmasti kaikkea tätä. Mutta asunnot myydään yritysten mukaan stailattuina nopeammin ja kalliimmalla hinnalla.
Mitenhän käy ostajan, kun hän kantaa uuteen asuntoon sisälle omat arkiset tavaransa? Pettyykö uusi asukas, kun koti ei näytäkään yhtä upealta kuin stailatuissa mainoskuvissa? Painuuko hän heti sisustussuunnittelijan pakeille?
 Kaikki kuvat: Fantastic Frank

IDEA JA INSPIRAATIO – MARIMEKON HETKIÄ

 

Vaihdoin tänään Marimekkoa yhä ruoskivan plagiointijupakan ”kunniaksi”
lakanat. Viimeisin, Hetkiä-kuosiin liittyvä kohu on ollut minulle henkilökohtaisesti
kiinnostavin. Ei pelkästään siksi, että Hetkiä on yksi suosikeistani – edellisessä
kodissani olivat paitsi verhot, myös suihkuverho ja lakanat Hetkiä-kankaasta – kohu
kiinnostaa nyt erityisen paljon myös siksi, että siinä on eniten ulottuvuuksia.

 

 

 

 

Ensin Yle julkaisee plagiointiepäilyt herättävän uutisen, jossa ei minun
näkökulmastani ole harjoitettu riittävää lähdekritiikkiä. Uutinen perustuu nimettömänä
pysyttelevän lähteen (lähdesuoja toki sallittu) muistikuviin, eikä laukun
valmistajasta ole mitään tietoa. Mikä mutun luotettavuus ylipäätään on uutisoinnissa?
Sitten Marimekko julkaisee vastaukseksi kuvin varustetun tiedotteen,
jossa kerrotaan, että kuosi pohjautuu Esplanadin katunäkymään.
Tämä tyynnyttää kohun – hetkeksi.
Tänään paljastui, että Maija Louekari on saanut Hetkiä-kuosiin inspiraation
tästä valokuvasta. Uusi kohu on valmis. Tässä kohtaa mukaan ovat kuitenkin
astuneet tekijänoikeuksien ja muotoilun asiantuntijat.
Nyt nimittäin olisi hyvä muistaa, että kuvan aiheen kopioiminen piirrokseksi ja sitä
kautta kankaaksi ei ole tekijänoikeuslain vastaista. On tietysti eri asia,
olisiko Marimekon ja Louekarin kannattanut kertoa jo tiedotteessa,
että kuosiin on saatu inspiraatiota ko. kuvasta.
Ehkäpä. Suivaannusta on herättänyt etenkin tiedotteessa ollut kohta:
”Oman Hetkiä/Moments-kuosini inspiraationa olivat kaupunkinäkymät Helsingistä.
Piirsin Helsingin keskustasta kaupunkinäkymää, jossa katse kohdistuu
Esplanadin puiston suunnalta Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin risteymään.”
 

 

Moni on tulkinnut tämän niin, että Louekari on istunut Espalla piirtämässä.
Mutta niinhän tekstissä ei varsinaisesti sanota. Helsingin keskustassa
on eri asia kuin Helsingin keskustasta.

 

 

Kyse on siis lopulta moraalisesta, ei lainopillisesta dilemmasta.
Mielestäni tämä keskustelu on kuitenkin hedelmällinen. Se opettaa
suomalaisille jotain siitä, mitä tekijänoikeudet suojaavat ja etenkin sen,
ettei yksikään idea ole koskaan uusi. Tämä johtunee siitä, että ideat ja
inspiraatiot pohjautuvat kaikkeen näkemäämme ja kokemaamme, joka on
kirjautunut joko alitajuntaamme tai on täysin tiedostettuna mielessämme.

 

Itse koen, että Marimekon Hetkiä on kokonaisuus. Siihen vaikuttavat
kuva-aihion lisäksi piirrosjälki ja eri versioiden taidokkaat väriyhdistelmät.
Myös kuosin tuotteistus on hyvin onnistunut.
Kuva-aihe on jalostettu niin laadukkaiksi tuotteiksi, että jos ja kun laittomuutta ei ole
tapahtunut,  ei kuvan ottajankaan luulisi olevan täysin murtunut tapahtuneesta.
Toki asian  myöntäminen Louekarin taholta heti alussa olisi luonut selvemmän
ja rehellisemmän pohjan koko keskustelulle.

 

Ja sitten pyöriskelemään lakanoihin.

 

Laron takana tavatahan

Sukujuureni ovat syvällä Pohjanmaalla. Joka kerta, kun ajelen lakeuksien läpi, on aiemmin peltoja peittäneestä latomerestä hävinnyt yksi tai kaksi kaunista vanhaa latoa. On ymmärrettävää, että tyhjän panttina seisovat rakennukset puretaan viljelysmaan tieltä, mutta mitäpä jos katsoisimme asiaa hieman toiselta kantilta?
Ulkomailla latojen muuttaminen asuintaloiksi tai asuintalon rakentaminen ladon mittoja, estetiikkaa ja materiaaleja käyttäen on nykypäivää. Miksei meillä? Joudun myöntämään, ettei minulla ole käsitystä siitä, miten helppoa, vaikeaa tai mahdotonta olisi saada rakennuslupa ladon muuttamiseksi asuinkäyttöön, vai pitäisikö rakennuslupa hakea uudisrakennukselle ilman, että suunnitelmalla on varsinaisesti tekemistä alkuperäisen ladon kanssa. Joka tapauksessa ainakin vaikutteita ja materiaaleja vanhoista ladoista voisi ottaa. Latohan on tietysti pääosassa tapauksia purettava ensin uudisrakennuksen tieltä ja rakennettava sitten nykyaikainen asuintalo ladon mittojen perusteella vanhoja pintamateriaaleja käyttäen. Mutta miksipä ei?

Purettavista rakennuksista jää usein myös arvokasta rakennusmateriaalia. Mikäpä parempi pintamateriaali uudelle talolle kuin vuosia tuiskussa ja tuulessa seissyt ladon seinälankku?
Sään armoilla olleen puun harmaa pinta on äärimmäisen kaunis.

Kuva: Interior design
Vai onko agraarihistoriastamme vasta liian vähän aikaa?

Muut kuvat: Pinterest / tuntematon lähde