Vaimo sisustajana – miehen näkökulma

Pitkään se on tätä kinunnut. Vaimo.
Haluaisi minun kertovan millaista on asua sisustusvimmaisen
puolisona. Aluksi vastustin jyrkästi. Sitten loivensin kantaani
hitusen. Siinä vaiheessa peli oli jo pelattu, tunnistin tilanteen
kokemuksesta. Vaimo oli vienyt tämän(kin) erän. Jotenkin kummasti
tuntuu saavan tahtonsa aina lävitse.
Mutta. Sain minäkin sovittua hieman
pelisääntöjä. Tämäkin opittu kokemuksen kautta, siitä lisää
tuonnempana. Sovimme, että minä kirjoitan postauksen näillä
ehdoilla:
  1. Vaimo ei saa lukea tekstiä
    ennakkoon
  2. Vaimo ei saa kommentoida tekstiä
    yhden (1) vuorokauden aikana julkaisusta
En oikeastaan tiedä miksi halusin
tuollaiset reunaehdot tälle kirjoitelmalle. Ehkä se tuntui siltä,
että sain olla päättämässä asiasta, jonka vaimo oli jo
puolestani päättänyt.
Vaimoni on tekijäihminen. Hän
touhottaa ennen kuin on miettinyt asiaa jokaiselta kantilta. Tämä
on varmasti syy miksi vaimoni saa aikaan asioita. Hän tekee ja
kokeilee. Hän tekee virheitä ja onnistuu. Hän tekee uudestaan ja
yrittää uudestaan. Saa aikaan asioita. Minä olen toisenlainen.
Tuumailen ja pohdiskelen. Ihailen vaimoni toimeliaisuutta.
Ihan vielä ei päästä sinne
sisustukseen asti. Tässähän innostuu kirjoitellessa, joten jaetaan
yksi muisto matkan varreltamme, joka mielestäni kuvaa vaimoani
persoonana. Olimme hankkimassa ensimmäistä autoamme. Menimme
ensimmäiseen autokauppaan → ei päästä koeajulle asti. Toinen
autokauppa, ensimmäinen koeaju. Vaimo päätti: tämä otetaan.
Siinä vaiheessa ehdin puolittaisilla lauseilla kysellä
mahdollisista tyyppiviosta, rahoituksesta ja
mitänäitänytonautonostoonliittyviä -kysymyksiä, mutta nimet
olivat jo paperissa. Oli muuten hyvä auto. Seat Ibiza, pizzataksi.
Arvostan kaunista kotia ja siisteyttä,
mutta olen yleensä liian laiska edesauttamaan kummankaan
toteutumisen puolesta. Mutta kun istuskelen taas yhden
pintaremontin/tavaroiden siirtelyn/tapetoinnin/maaluun jälkeen
olohuoneemme sohvalla, voin vain fiilistellä tuota touhupetteriä.
Olipa sillä taas silmää! Kelpaa miehen köllötellä ja katsella
uutta printtiä seinällä.
Sitten se asia johon lupasin tekstin
alussa palata tuonnempana. Se tuonnempi on nyt. Meillä on yksi
semivakiintunut malli sisustamisen/muutosten suhteen. Vaimo ehdottaa
jotakin uudistusta, yleensä melko radikaalia. Tyrmään idean. Vaimo
palaa asiaan vähän ajan päästä. Tyrmään idean hieman
löyhemmin. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Hyväksyn
ehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikki
ovat tyytyväisiä.
En tiedä onnistuinko tekstissäni niin
kuin olin ajatellut – tämäkin on ajattelua, joka on vierasta
elämänkumppanilleni. Hän ei mieti onnistumisia tai epäonnistumisia
– hän tekee. Joten jätänpä minäkin tuollaisen turhan
pohdinnan. Käytetään mieluummin jäljellä olevat rivit
tärkeämpään, loppukaneetteihin.

Arvostan ja kunnioitan vaimoani
suuresti. Hän ei pelkää tehdä sitä, mitä me muut yleensä
pelkäämme: jahdata unelmiaan. Intohimonsa löytäminen, sen
toteuttaminen ja siinä tekemällä oppiminen. Voisiko sitä paremmin
itseään toteuttaa ja iloa muille tuottaa? Kyllä minäkin vielä
jonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiselta
kantilta.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    "Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiselta kantilta."
    Tämä taitaa olla se hauskin toiminto monessa parisuhteessa: toinen on kaasu ja toinen on jarru. Huomaan Maru tämän tekstin perusteella olevani kovin samanlainen kanssasi: menijä, tekijä ja tohottaja. Myös meiltä löytyy se toinenkin osapuoli: se joka kysyy ne järkevät kysymykset ja jarruttaa vähän. Yhdessä näistä elementeistä tulee yleensä aika toimiva combo! Hyvä kirjoitus ja hieno näkökulma sieltä sohvan toiselta laidalta, ehkä hiljaiseltakin pohdiskelijalta :).

  2. 3

    sanoo

    IHANAN ROHKEA MIES! Hyvä sinä! Kauniisti kirjoitit ja ihan ajatuksella. Sinulla tuntuu olevan hyvä vaimo siellä vierellä ♥ Nauttikaa toisistanne ja kodistanne. Ps. Voisit vierailla täällä toisenkin kerran, me lukijat tykkäisimme varmasti.

  3. 4

    sanoo

    Ihan mahtava!!! Kaasua ja jarrua, molempia tarvitaan. Kuulosti tuo kolmen etapin vaivihkainen myönnyttely kovin tutulta 😀 Saatan ehkä tehdä ihan samaa…

  4. 5

    Anonyymi sanoo

    Oi, kuinka kauniisti miehesi kirjoittaa sinusta! Tuollaisen miehen minäkin halun, joka osaa jopa eroavaisuuksista kirjoittaa noin kauniisti! 😉 Ihana kirjoitus! <3

  5. 6

    sanoo

    Olipa hauska saada miehenkin näkökulma asiaan ja noin hyvin kirjoitettuna:) meillä on juuri samanlaista. Minä touhotan jos jonkinlaista ja mies katselee alta kulmain. Enään ei jaksa pistää vastaan😄 Parhaimmassa tapauksessa saattaa jopa vähän auttaa.

  6. 9

    sanoo

    Mahtavaa! Hei ihan huippu, ku taivuit. 😉 Ja ihailtavia piirteitä toit vaimostasi esiin. Pienellä hulluudella sitä pääsee unelmiin. Ollapa itselläkin sitä edes hitusen enemmän.

  7. 11

    sanoo

    Hah hah haa, ei sulla satu olemaan kadonnutta kaksoisveljeä täällä Lapissa? Kuulostit just minun mieheltä…"Hyväksyn ehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikki ovat tyytyväisiä." Kuulosti tutulta, täytyy luettaa miehelle tämä ehdottomasti 😀

  8. 14

    Anonyymi sanoo

    Wau mikä kirjoitus! Ihanasti kirjoitettu vaimosta ja kaikesta muustakin. Ihastuin niin Marun miehen tapaan kirjoittaa, että toivottavasti kirjoitat toistekin 🙂

  9. 19

    sanoo

    Oi täällä tuli yhdellä ihan kyyneleet silmiin; kunnioitus, rakkaus ja toisen ihaileminen. Eihän tässä voi muuta kuin tirauttaa. Ja miettiä, että on se hyvä, kun meitä on monenlaisia – täydentämässä toisiamme <3

  10. 22

    sanoo

    Mahtava kirjoitus, toivottavasti pääsemme lukemaan miehen tekstejä toistekin! Ja voisin kuvitella meidän V:n kirjoittavan jotakin samansuuntaista, täälläkin kun on toisensa löytäneet tekijä ja suunnittelija 😉

  11. 23

    sanoo

    Mies kiittää kaikista kannustavista kommenteista! Ei jaksa vastailla jokaiseen erikseen, mutta on selvästi otettu näistä kehuista. ;D Ehkäpä hänestä kuullaan vielä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *