Sisustussuunnittelijan työstä ja yrittäjyydestä

Osa teistä on ollut kiinnostunut työstäni sisustussuunnittelijana ja elämästä yrittäjänä. Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa yrittäjyysaiheisen postauksen, sillä aihe on pyrinyt jo jonkin aikaa myös omassa mielessä ja toisinaan on hyvä availla myös omia mielen syövereitä liittyen yrittäjyyteen ja omaan työhön.

Olen ollut nyt täysipäiväisenä yrittäjänä pian kolme vuotta ja sivutoimisena yrittäjänä aloitin lähes viisi vuotta sitten. Uskomatonta, kuinka aika on mennyt nopeasti! Yritystoiminta alkaa pikkuhiljaa saavuttaa alkukahlailun jälkeisen vaiheen ja varmuuden omista työtavoista. Ennen kaikkea yrittäjyyden alkutaival on ollut opettelua sekä keskeneräisyyden sietämistä; pettymyksiä, onnistumisia ja opettelun paikkoja.

Yrittäjyyden ja työt suunnittelijana aloitin melko pitkälti pää edellä puuhun -asenteella ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut tehdä asiat toisin ja harkitummin. En kuitenkaan kadu mitään, sillä koen, että epäonnistumisista oppii eniten. Oma toiminta ja työtavat ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana yrittäjyysvuosia ajatellen eniten ja myös henkistä kasvua yrittäjänä on tapahtunut viimeaikoina valtavasti. Liittyy varmasti myös ikään – enää ei tarvitse niin kauheasti hötkyillä, vaan aika usein on myös viisautta harkita asioita vähän pidempään. Tämän kun olisin hoksannut viitisen vuotta sitten.

Kuva: Mari Mansikkamäki

Suunnittelijana työ sisältää paljon luovuutta, mutta yrittäjyydessä lahjakkuudenkin edelle menee ehdottomasti oma asenne tekemiseen.  Pelkällä lahjakkuudella ei pärjää ja väitänkin, että menestystä ajatellen ehdottomasti lahjakkuuttakin tärkeämpää on avoin asenne ja tiukka työnteko. Vaikka on hyvä harkita, kannattaa joskus tempaista ja antaa vain mennä. Tarttua haasteisiin, sillä se jos jonkin kehittää itseä vuodesta toiseen. Suunnittelijan työ opitaan melko pitkälti käytännössä ja vaikka olen ollut todella tyytyväinen omiin opintoihin AJK:ssa, on työ se mikä loppukädessä opettaa eniten.

Suunnittelijana työskentelen paljon ihmisten kanssa ja ihmistuntemus sekä herkkien nyanssien tulkitseminen on sisustussuunnittelijalle ominaisuus, jota tarvitsee poikkeuksetta jokaisessa kohteessa. Teen pääsääntöisesti yksityiskoteja, joita sisustetaan aina asukkaiden makumieltymysten mukaan ja se asettaa suunnittelijana toimimiseen omat haasteet ja juuri sen ilon tehdä erilaisia ja tyylisiä koteja.  Suomalaiset hakeva koteihinsa ennen kaikkea toimivuutta – ulkonäölliset asiat ovat usein toissijaisia ja monet ratkaisut asiakaskohteissa tehdään käytäntö edellä.

Tiedän useamman suunnittelijan, jotka eivät halua enää suunnitella yksityishenkilöiden koteja työn haastavuuden vuoksi. Rajanvedot on välillä haastavia ja itselläkin on ehdottomasti edelleen kehitettävää suhteessa työn johtamiseen. Julkisissa tiloissa pääsee usein enemmän hulluttelemaan väreillä ja käyttämään eri tavalla omaa luovuutta. Yksityiskodeissa suunnittelija kokoaa usein yhteen asiakkaiden makumieltymykset eheäksi kokonaisuudeksi ja toimiviksi ratkaisuiksi. Jotkut kokevat sen turhan kahlitsevaksi omaa luovaa prosessia ajatellen, mutta itse kyllä nautin myös työn tuomista haasteista – kunhan ne pysyvät kohtuullisissa mittasuhteissa.

Kuva: Mari Mansikkamäki

Oman kodin sisustaminen on minulle ihanaa vastapainoa työlle, vaikka monet ajattelevat sen olevan sama asia. Kodin sisustamista en juurikaan suunnittele, vaan teen hankinnat ja päätökset melko intuitiivisesti. Suunnittelukohteissa pääsen harvoin sipistelemään sisustustyynyjen parissa, vaan omat kohteet ovat olleet ennemminkin raskaampien remonttien suunnittelua.

Sisustamista ja suunnittelijan työtä käsittelevät tv-ohjelmat antavatkin äärimmäisen virheellisen kuvan sisustussuunnittelijan työstä. Ohjelmien luoman mielikuvan vuoksi olen joutunut toisinaan kertomaan asiakkaille sen, että suunnittelija ei suunnittele kotiin mitään sellaista josta asiakas ei pidä. Kodin suunnittelu ja saneeraus harvoin tapahtuu kuten ohjelmissa – jutellaan 15min. toiveista, perhe häipyy paikalta ja palatessaan lopputulos on valmis. Asiakas pääsee todellisuudessa vaikuttamaan suunnitelmassa halutessaan kaikkeen ja mitään ei hankita ennen asiakkaan antamaa siunausta. Monilla on pelko siitä, että suunnittelija tekee kodista ihan jotain muuta tyylisuuntaa, kuin mitä oli toiveena.

Kuva: Mari Mansikkamäki

Yrittäjyydessä nautin työn vapaudesta ja siitä, että saan olla oman työni johtaja. Se asettaa tietenkin omat haasteensa ja oman työn johtaminen onkin iso osa-alue jota pyrin kehittämään edelleen. Osa työstäni on blogi ja muut somekanavat, jotka pyrin päivittämään aina työaikaan.

Oman työn rajaaminen ja raha ovat asioita jotka toisinaan aiheuttavat stressiä. Epävarmuus kuuluu yrittäjyyteen ja sitä on pystyttävä sietämään. Vaikka töitä on nyt, minulla ei ole mitään varmuutta siitä, että niitä on esimerkiksi parin kuukauden päästä. Toisaalta myös paine rahasta pistää vauhtia omaan tekemiseen ja silloin kun töitä ei ole, niin niitä hankitaan.

Olen myös melkolailla aina työskennellyt toimitiloissa. En pysty tekemään kotona töitä, vaan panostus omaan työhuoneeseen on ollut enemmäin kun kannattava. Toimin Jyväskylässä yritysyhteisössä ja samoissa toimitiloissa kanssani työskentelee kutakuinki 100 muun alan asiantuntijaa. Koen, että verkostoituminen myös muiden, kuin oman alan toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää – mitä enemmän tunnen ihmisä, sitä enemmän minulla on töitä.

Uusia alkuja

Omat yrityskuviot ovat olleet murroksessa muuton ja toiminnan kehittymisen vuoksi. Lähiaikoina luvassa on luopumista ja uudenlaisia raikkaita ja innostavia alkuja. Suunta näyttää oikealta ja lupaan tulla kertomaan taas lisää kun sen aika on. Ensimmäisenä paljastuksena kerrottakoon, että avasin uudet nettisivut www.maruhautala.fi tässä hiljattain. Sivusto ei vielä välttämättä toimi täydellisesti mobiilina, mutta sieltä voit käytä kurkkaamassa vähän esimakua. Myös portfolio -sivustolle on tulossa lähiaikoina lisää kohteita. Tässäkin jutussa käytetyt kuvat on otettu nettisivuja varten ja kameran toisella puolella toimi Visual Fridayn Mari Mansikkamäki.

Mieluusti vastailen teidän kysymyksiin suunnitelijan työstä tai yrittäjyydestä. Siellä ruudun takana on taatusti teitä, jotka ovat joskus harkinneet molempia vaihtoehtoja. Myös vertaistuki toisilta alan yrittäjiltä on enemmän kuin tarpeen.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Yrittäjyys, äitiys ja arki

Kuulun facebookissa erääseen suljettuun ryhmään, jonka jäsenenä on naisyrittäjiä ja äitejä. Seurailen siellä käytyä keskustelua taka-alalla ja suurella mielenkiinnolla. Päällisin puolin on jäänyt tunne, että yrittäjä-äidit ovat väsyneitä. Ajattelin, että olisin saanut ryhmästä henkistä voimaa ja tsemppiä. Nyt naamakirjani feedi täytyy lähinnä väsyneiden yrittäjä-äitien avautumisista ja pohdinnoista luovuttaa. Mitä kummaa?!
Yrittäjäksi hyppääminen on ollut minun oma valinta ja suoraan voin sanoa, että ei se helppoa ole ollut. Toisaalta olen nauttinut työpäivistä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen joutunut tekemään paljon itsereflektointia ja pidänkin yrittäjän tärkemmistä ominaisuuksista juurikin tuota itsetuntemusta. On pakko kehittyä jatkuvasti ja kun kukaan ei ole kertomassa millainen sinä olet, niin omia toimintatapoja on tutkittava itse ja hyvin aktiivisesti. Miten voisin ensi kerralla toimia paremmin? Millainen kokemus kohtaamisesta jäi asiakkaalle? Mihin rajaan työn ja vapaa-ajan? Kuinka rytmitän päivät? Kehitettävää on vielä paljon minulla itsellänikin. 
Kävin tässä taannoin lounaalla erään toisen yrittäjä-äidin kanssa ja hän kysyi, että olenko kokenut haastavaksi yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisen? En juuri koskaan. Lapset katkaisevat työpäivän ja on pakko irrottautua työnteosta. Muuten todennäköisesti paiskisin hommia aamusta iltaan. Etenkin, kun työnteko on useimmiten vallan mukavaa. 

Äitiys on tuonut tullessaan aivan uudenlaista itsevarmuutta. Kukapa ei tuntisi ylpeyttä itsestään, kun katsoo omia osaavia ja niin ihania lapsiaan. Lasten kanssa vietettyjä huonoja hetkiä ei parane jäädä muistelemaan. Niitäkin tietenkin etenkin väsyneenä riittää.

Pyrin arkisin irroittamaan edes puolen tunnin mittaisen hetken, jolloin keskityn 100% lapsiin. Ei siivousta tai mitään muutakaan oheistoimintaa. Vain lapset ja minä. Käydään kuulumiset läpi ja sen sellaista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta intensiivinen hetki lasten kanssa työpäivän päätteeksi tekee enemmän kuin hyvää. Meille kaikille. Kannattaa kokeilla! 
Toisaalta yrittäjyys tuo joustavuutta ja pikkulapsiperheessä se on erittäin tervetullutta. Päätimme miehen kanssa, että pojilla on maksimissaan seitsemän tunnin hoitopäiviä 15 päivänä kuussa. Katkaisen mieluusti työpäivän iltapäivällä hyvissä ajoin, sillä ajatus ei juokse kunnolla enää klo 14.00 jälkeen. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen jatkan töitä, jos joku homma jäi päivältä pahasti kesken. 

Tällä hetkellä en pärjäisi taloudellisesti, jos heittäytyisin vain yhden osa-alueen varaan. Sen vuoksi minulla on verkkokauppa ja suunnittelutyöt. Plus kaikki muut pienet ja sekalaiset tulonlähteet, kuten blogiyhteistyöt, pienet kirjoitusjutut ja satunnaiset ”opetustyöt”. Saattaa olla, että otan vielä satunnaisia keikkatöitä vanhan ammatin parista. Hoitomaksut you know. 
Töitä on siis paljon ja monenlaisia. Onni on, että olen saanut kasattua sekalaisesta paketista itselle suhteellisen järkevän kokonaisuuden. Suunnitelmallisuutta se tosin vaatii. Ja miestä. Perustulo on ansaittava tavalla tai toisella. Mieluiten näillä molemmilla. Tavalla ja toisella. 
Jos siis pohdit yrittäjyyttä, niin heittäydy siihen täysillä, mutta mieti myös varasuunnitelma. Entäs jos rahat ei riitä, niin mitäs sitten? Itse olen stressannut vuoden yrittäjyyden aikana lähinnä vain rahasta. Tieto siitä, että todellisen rahallisen hädän tullen minulla on mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä, lohduttaa yllättävä paljon. 

Kaiken tämän lisäksi aloitin tässä kuussa koulun. Koulun penkillä istuessa tajusin, että läsnäolo-opintojen lisäksi minun on revittävä aika vielä koulutehtäviin. Onneksi voin yhdistää nykyisiä asiakasprojekteja koulutehtäviin ja toisin päin. Toisaalta parin päivän opinnot Helsingissä on minulle kuin lomaa. No hei, miettikää nyt! Ilman lapsia pariksi päiväksi istumaan ja vain kuuntelemaan mielenkiintoista asiaa. Bussimatkoista puhumattakaan. Vain minä, musiikki ja snapchat. 

Jos siis suunnittelet yrittäjyyttä, niin kaikesta tästäkin huolimatta (tai juuri sen takia) voin suositella lämpimästi! 

Aloitan tämän postauksen tiimoilta blogissa yrittäjyys -juttusarja, johon palaan satunnaisen säännöllisesti. Löydät jatkossa yrittäjyys aiheiset postaukset tunniste -palkista tunnisteella ”yrittäjyys”.